Esineitä ja ulkoilua Knummella

Päivin kanssa jälleen kerran pidimme kahdestaan esineiden etsintä -treenit. Tallattiin samaan kohtaan ruutu, kuin viimeksikin ja suht samankokoinen. Iineksen ekan esineen Päivi vei ruutuun niin, että Iines näki viennin. Vauhdilla ja varmasti koira upposi takarajalle ja hanska löytyi alta aikayksikön. Hieman olisi halunnut kikkailla hanskan kanssa ennen luovutusta. Heitteli hanskaa hetken ilmaan ennen kuin luovutti. Toisen kerran Iines näki, että Päivi lähti ruutuun, mutta ei nähnyt mihin hanska pudotettiin. Hienosti teki likka taas töitä ja hanska löytyi nopeasti. Nyt luovutus sujui mallikkaammin.

Iineksen pitäisi päästä laskemaan turhat höyryt pihalle ennen esineruutua. Ehkä kikkailutkin jäisivät vähemmälle sitten.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä Iineksen kanssa lenkille. Muutamia koiria tuli vastaan. Vettä jouduin hieman ruikkimaan, mutta Iines ei rähissyt. Mukavaa, kun selvää edistystä on tapahtunut.

Tuomaksen ja Iineksen juttu

Lenkillä päästiin ohittelemaan koiria oikein urakalla. Pari viimeistä ohitusta sujuivat tosi mallikkaasti. Tuli todella hyvä mieli, kun koira ei turhia kiihkoillut. Nähtiin lenkillä myös holsku-Ukko, jonka kanssa Iines olisi kovin halunnut leikkiä. Pitää sopia leikkimistreffit joksikin päiväksi. Pääsevät holskut kimpassa juoksemaan ja leikkimään.

Illasta oli edessä jälleen näyttelytreenit. Tuomas ohjasti Iinestä kopeloinnin ajan. Halusin testata miten Iines käyttäytyy, kun minä en ole narunpäässä. Minua kun mietityttää ja hieman jännittää koiran reaktiot. Tuomas taas on rauhallinen kuin viilipytty eikä ota Iineksen temppuiluja itseensä. Eikä Tuomaksen hermot pettäneet nytkään. Marjaana koski Iinestä päähän ja katsoi hampaat, ja Iines vain seistä tapitti aloillaan. Ja mamma oli ylpeä koirasta ja miehestä :D Koitin kotimatkalla Tuomakselle ehdotella josko näyttelyt olisivat hänen ja Iineksen "se juttu". Siippani ei kuitenkaan tästä mahti-ideasta innostunut. Minä kun jo sieluni silmin näin Iineksen ja Tuomaksen Voittajan bis-kehässä kirmaamassa...

Iineksen esittely ja väsynyttä sakkia

Sain vihdoin ja viimein päivitettyä tekstin Iineksen MH-luonnekuvauksen yhteyteen. Lisäksi lisäsin muutaman kuvan, jotka napsin videolta. Kuvat ovat hieman suttuisia, mutta erottaa niistä sentään koiran ;) >> MH

Iines pääsi tänään näytille. Kävimme esittelemässä Iinestä eräälle holskuista kiinnostuneelle tytölle. Leikitin Iinestä ja kerroin koirasta. Lisäksi vein Iineksen MH-luonnekuvauksen katsottavaksi. Iineksestä treenit taisivat olla sikahauskat. Ei tarvinnut, kuin napittaa mammaa ja taas leikittiin. Lisää tällaisia treenejä, sanoo Iines :)

Käytiin kiertämässä Petikon viiden kilsan lenkki. Ei oikein juoksu kulkenut mulla eikä Tuomaksella, joten käveltiin loppulenkistä noin puolitoista kilsaa. Oli kummaltakin puhti poissa. Sunnuntaiväsymystä kenties...

Illasta käytiin vielä pesemässä vanhempien Avensis. Iines on tottunut autonpesijä. Koira vetää tyytyväisenä sikeitä häkissään, kun auto peseytyy.

Pihatottista

Minnan treenien jälkeen väsytti tosi paljon. Nukahdin sohvalle, kun katselin telkkaria ja kun siitä havahduin, päätin mennä jatkamaan päiväunia omaan sänkyyn. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin ajelemaan Lohjalle.

Otettiin pihalla hieman tottista. Seuraaminen sujui paremmin, kun patukka oli piilossa takin alla. Jos Iines näki sen, rupesi heti edistämään. Perusasentoa treenattiin myös ja eteenistumista. Eteen tuli tosi tiiviisti. Hieman ehkä liiankin tiiviisti. Selvästi keräsi kierroksia jalkapallosta, joka oli mun takana. Pitää miettiä tuota palkan paikkaa.

Illasta käytiin lenkillä hiekkakuopilla. Iines nautti, kun pääsi täysiä juoksemaan. On sitä menoa kyllä hauska seurata.

Minnan treenit

Kello yhdeksäksi suunnattiin Perkkaalla Minnan treeneihin. Häiriönä meillä oli tällä kertaa Maikku ja berni-Emppu. Iines käyttäytyi mallikkaasti. Karvat pysyivät ojennuksessa eikä ääniä päästelty. Tokalla kerralla häiriköijät pääsivät jo tosi läheltä kulkemaan. Yhden syöksyn Iines teki, mutta ei kerännyt kierroksia. Minna myös silitteli Iinestä ja palkkasi, kun koiruus oli nätisti. Tätä treeniä tarvitaan vielä paljon lisää. Hyvä, että sitä tulee nyt otettua viikoittain.

Sovittiin, että ensi kerralla otetaan todellisemman tuntuista lenkkeilyä. Olisi kiva päästä treenaamaan tilannetta, jossa koira tulee yllättäen eteen.

Kiva kyllä, että Iineksellä on kierrokset laskeneet. Ei tarvitse koiran olla koko ajan hälytystilassa ja se on selvästi rennompi.

Torstain ja perjantain puuhastelut

Torstai oli poikkeuksellinen päivä. Kävin vain töitten jälkeen kotona kääntymässä ja lähdin keskustaan treffaan kavereita. Käytiin syömässä ja Lauran kanssa vielä ostoksilla. Löysin makeet saappaat. Pitkästä aikaa tuli ostettua muutakin, kuin ulkoilukamppeita.

Iines ja Tuomas lähtivät Lohjalle putsaamaan mehiläislaatikoita. Tai Tuomas ja hänen isänsä putsasivat ja Iines sähelsi jalkapallon kimpussa.

Tänään kävin kaverini Tuulian luona kylässä. Tuulialla on vauva, joten tuli muutakin juteltua kuin koirajuttuja. Kotiin kun pääsin, pakkasin koiran autoon ja suunnattiin Salmeen lenkille. Tehtiin 10 kilsan lenkki. Välillä hölkättiin, sitten käveltiin ja taas hölkättiin. Tuntui, ettei juoksu oikein kulkenut. Salmessa on pahoja ylämäkiä, joita en jaksanut juosta. Aikaa meillä meni yhteensä tunti ja vartti. Ihan yllättävän reippaasti kuitenkin mentiin.

Parkkipaikalla meinasi tulla yksi koira päälle. Yhdellä miehellä oli kaksi koiraa ja toiselta petti panta. Murinalla ja pörinällä koira syöksyi meitä kohti. Kun ärjäisin sille vihaisena, koira vaihtoi suuntaan ja juoksi karkuun häntä koipien välissä. Iines piti päänsä kiinni. Kai se meinasi, ettei kannata mammaa enempää suututtaa. Kovin mies pyyteli anteeksi ja vakuutin, että ei haitannut. Tuollaista voi käydä kelle tahansa.

Viestitreenit ja lenkkilöytö

Töitten jälkeen hurautettiin Histaan ottamaan viestitreenit Leenan ja Simon kanssa. Saatiin Iinekselle hyvää häiriötreeniä Lilistä. Lilillä riitti virtaa ja Iines koitti myös kerätä kierroksia. Kerran sai vettä naamaansa, kun ei meinannut asettua.

Parit ekat pätkät menivät hyvin. Kolmannella ja neljännellä pätkällä pysähtyi haistelemaan kohtaa, jos pojat olivat aikaisemmin seisoskelleet. Vikalla pätkällä näin kuin koira pysähtyi ja kutsuin sitä. Lähti vauhdilla tulemaan. Tämmöistä ei ole aikaisemmin sattunut. Onneksi ekalla pysähtymisellä osasi tehdä oikean ratkaisun eikä kääntynyt takaisin.

Vikalla pätkällä saatiin ekstrahajuja viestibaanalle. Polulla kävi nimittäin kääntymässä kaksi sakemannia omistajineen. Lili oli juuri ohittanut kohdan, kun seurue ilmestyi metsästä.

Tuomas lähti treeneistä suoraan nyrkkeilemään. Lili juoksi muutaman etapin Iinestä enemmän, joten minä ja Iines käytiin tekemässä jäähdyttelylenkki. Löydettiin todennäköisesti vanha kaatopaikka. En tiedä olisiko sinne saanut mennä palloilemaan, mutta mentiin silti. Kun olimme kavunneet ison mäen ylös, löytyi mahtava tasainen alue. Iines pääsi viipottamaan irti ja nautti selvästi. Oli oikein mukava lenkki.

Lopuksi kävin vielä Ramonan haukuttavana.

Myyrmäessä ja Petikossa

Töitten jälkeen pyörähdettiin lenkillä Myyrmannin kulmilla. Hakemalla haettiin koiria, mutta ei sitten.. Iines käveli kuin unelma ihmisten ilmoille. Nätisti vain hipsutteli vieressä. Kun väki väheni, niin koirakin palautui normaaliksi :) Taisi olla vieraskoreutta.

Bongattiin aika erikoinen näky Myyrmannin edessä. Päätön hiiri pirtelön mukin vieressä ja aivan pirtelössä. Vain mielikuvitus on rajana, että miten hiiri ja pirtelö olivat kohdanneet...

Illasta käytiin vielä juoksemassa Petikossa. Sama lenkki. Koitin tsempata ylämäissä ja juosta ne kovempaa. Voisi yrittää pikkuhiljaa kiristää vauhtia, kun hyvin jaksaa tuon lenkin juosta puoleen tuntiin.

Kirkkonummen metsissä

Ajeltiin Iineksen kanssa maanantaipäivän ratoksi Kirkkonummelle esinejahtiin. Päivin kanssa tallattiin noin 20 x 50 metriä kokoinen ruutu. Iinekselle esineenä Päivin hanska, joka vietiin ruutuun niin että Iines näki. Eka meni hienosti, tokalla kerralla taisi pudottaa esineen ja käväistä ruudun reunalla, tuli sitten takaisin poimi esineen ja toi minulle. Ei aivan nähty oliko koiralle hanska suussa vai ei.. mutta onpa outoa, jos se noin teki.

Otin helpomman treenin, kun Iineksellä on ollut ongelmia, jos se ei näe, että esine viedään ruutuun. Pitää alkaa kyllä pikkuhiljaa vaikeuttamaan.

Esineiden etsinnän jälkeen otettiin vielä ohituksia. Hieman koira keräsi kierroksia, mutta laski karvansa ja suu pysyi kiinni. Hyvä tyttö!

--

Illalla käveltiin vielä kauppaan koko kööri. Me Iineksen kanssa odoteltiin, kun Tuomas kävi tekemässä ostokset. Kotimatkalla tuli pari koiraa vastaa. Ekasta selvittiin ilman murinoita, mutta Iines teki ihme syöksyn sitä kohti vaikka oltiin jo miltein ohi. Toka otettiin sitten ihan treenin kannalla. Karu pullo joutui valitettavasti hommiin... Harmitti tuo ihme syöksähdys, kun muuten on mennyt niin hyvin. Tuomas lohdutteli, että koira on jo paljon parempi, mutta itsestä pienetkin takapakit tuntuvat tylsiltä. Vaikka pitäisi asennoitua, että takapakkeja varmasti tulee.

Mökillä kavereiden kanssa

Viikonloppu vierähti Pertunmaalla mökillä. Mentiin Ellun, Tuomaksen ja Iineksen kanssa jo perjantaina mökille. Loppukööri saapui lauantaina perässä.

Ilmat olivat ihanat. Kaunista ja kuulasta syyssäätä. Käytiin lauantaiaamuna sienessä ja saalistakin saatiin.

Iines nautti. Sai juoksennella metsässä ja pihalla. Välillä piti käydä vettä läiskyttämässä järvessä. Jos Iines saisi päättää, se varmasti muuttaisi mökille kokonaan.

Koira ja maisema sävy sävyyn

Tätä yksilöä ei sentään syöty

:)

Kylmä vesi ei Iinestä haitannut

Täältä pesee!

Petikossa iltalenkillä

Oltiin eilen taas koko konkkaronkka juoksemassa Petikossa. Sama matka eli viisi kilometriä ja hyvin kulki. Puolessa välissä hieman pohkeita pakotti, mutta se meni onneksi ohi. Koko matka jaksettiin juosta. Hyvä me :)

Autoilua ja luopumista

Ollaan tällä viikolla kerätty autonmittariin kunnialla kilometrejä. Tiistaina käytiin ostamassa Salosta uudet renkaat. Iines pääsi mukaan ja käytiin Marskin kanssa ulkoilemassa. Kotimatkalla piipahdettiin Lohjalla ja jätettiin vanhat renkaat sinne. Iines pääsi juoksemaan hiekkakuopalle. Että oli pimeää... Hyi olkoon. Tuomakselle oli otsalamppu ja mulla fikkari, josta patterit vetelivät viimeisiään. Iines kävi jonkin perässä sinkoilemassa metsässä ja me jännittyneinä odoteltiin, että koska se tulee takaisin. Poissa koiruus oli ehkä minuutin, jos sitäkään. Inhottavaa tuollainen.

Keskiviikkona ajeltiin taas muutama sata kilometriä. Käytiin Kaisa Hilskalla tehotreenissä. Aiheena oli koirien ohittaminen. Vaikka ollaan tässä menty parempaan suuntaan, en ollut vieläkään tyytyväinen. Iines on hyvin malttanut olla rähisemättä, mutta aina välillä pitää avata sanainen arkku. Lisäksi on pidempään jo mietityttänyt miten stressaavaa tuo on koiralle. Lenkkeilin pitäisi olla rentoa ja mukavaa eikä se nyt sitä ole aina ollut. Joten ajeltiin sitten Naantalin liepeille Tuomaksen, Raisan ja Iineksen kanssa.

Kaisa Hilska opettaa ohituksia luopumisen avulla. Aluksi keskusteltiin ja kerroin Iineksestä. Iines touhotti hirmuisesti. Ei oikein osannut rauhoittua ja Kaisa ehdotti, että palkkaisin koiraa kun se on nätisti. Tämä toimikin hyvin. Kun kierroksia oli saatu alas, Iines ehdollistettiin, että vesisuihke naamalle on kamala asia. Mietin, että mitenköhän tämä onnistuu, kun koira ei pahemmin vettä kammoksu. Elukka voi viiden minun sisään tippua kaksi kertaa laiturilta eikä ole moksiskaan. Iineksen eteen laitettiin ruokaa ja kun se yritti mennä sitä hakemaan, sai vesisuihkun naamallensa. Me sitten Tuomaksen ja Raisan kanssa voivoteltiin ja oltiin aivan kauhuissamme. Kerran vielä koitti tämän jälkeen nappuloita hakea, mutta kun pää kastui taas, Iines totesi, että parempi on varmaan mennä mamman tuolin alle turvaan. Kyllä oli karu pullo...

Luopumista opeteltiin ensiksi sisällä. Raisalla oli Iineksen nappuloita kädessä ja houkutteli Iinestä niillä. Heti, kun Iines katsoi pois käsistä ja nappuloista, minä annoin vihjesanan "jes" ja ruokaa. Olen jo aikaisemmin opettanut Ii:lle, että jes tarkoittaa, että palkkaa on tiedossa. Oli hauska seurata, kun koira hiffasi, että "ai kun mä käännän mun katseen sivuun, niin ruokaa alkaa tulemaan".

Sitten siirryimmekin ulos ja tosi treeneihin. Päästiin molemmat Tuomaksen kanssa treenailemaan ja tämä oli kyllä tosi hyvä juttu. Vuoron perään sitten luotsattiin remmirähjäämme. Harjoitukset aloitettiin ihan helposta. Iinestä palkattiin, kun se katsoi koiraa. Vahvisteväli piti pitää tosi tiuhana. Tavoitteena oli sanoa kahden sekunnin välein jes ja antaa ruokapalkka. Kun koira söi rauhallisesti eikä kiihtynyt, siirryttiin lähemmäs. Kun alettiin treenata luopumista, palkattiin eka yhdestä katsekontaktista ja tämän jälkeen odotettiin, että koira kääntää katseen pois, josta jes + palkka. Kun tämä alkoi sujua, alettiin päänkääntämiseen yhdistää vihjesanaa, joka meillä on ohi. Hienoa, että saatiin riittävästi toistoja tähän ja Iines oppi sanan merkityksen. Kaisa kävi aina välillä vaihtamassa koiraa, että saatiin vaikeutta asiaan. Hän teki myös erilaisia syöksähdyksiä metsästä meidän eteen ja haukutti koiriaan. Pari kertaa Iines ei uskonut, kun sanoin sille ohi ja silloin Raisa ruuttasi vettä naamalle. Iines katsoi Raisaa epäuskoisena... Miten tuollakin voi olla karu pullo?

Tuomas ja Iines suoriutuvat todella hienosti. Tuomas on niin rauhallinen eikä kerää kierroksia niin kuin minä. Iines selvästi kiihtyi minun kanssani enemmän, kuin Tuomaksen. Tuomaksen kanssa se ei rähähtänyt kertaakaan toisille koirille, minun kanssani kerran. Itseänihän tästä voin syyttää. Miksi pitää olla niin kuumakalle. Välillä tekisi hyvää, jos omistajakin saisi karusta pullosta vettä päähänsä.

Loppuvaiheessa ohitukset sujuivat tosi hienosti. Iines saattoi vilkaista toistaa koiraa, mutta käänsi äkkiä katseensa pois. Iines oli myös paljon rauhallisempi. Kyllä kannatti ajaa pari tuntia suuntaansa. Ei harmittanut yhtään.

Torstaiaamuna päästiin treenaamaan luopumista kotioloissa. Hienosti Iines luopui aamulenkillä kävelijöistä ja naapurinlapsista. Töitten jälkeen, kun vein Iinestä ulos nähtiin ensimmäiset koirat. Sisäpihalla seisoi kaksi spanielia, joita Iines jäi tuijottamaan. Ohi-vihje ei tuottanut toivottua tulosta, joten karu pullo astui kehiin. Kerran vielä tuijotti eikä malttanut kääntää pois katsetta, uusi ruiskaisu. Tämän jälkeen seistiin vielä hetki pihalla. Iines tuijotteli kaikkialla muualle paitsi koiria kohti. Karvoja se ei nostanut missään vaiheessa eikä päästänyt ääntäkään.

Illalla oltiin EPK:n erityisryhmän treeneissä. Ryhmä on tarkoitettu koirakoille, jotka kaipaavat erityisohjausta jossakin pk-harrastusta, ja elämää yleensä, hankaloittavassa asiassa. Tarkoitus keskittyä esim. muista koirakoista juontuviin hankaluuksiin tottistilanteissa ja arkea hankaloittavissa asioissa. Kun otin Iineksen autosta, se ehti sekunnissa nostaa kierroksia. Ei uskonut ohi-sanaa, joten vettä niskaan vaan. Kierrokset laskivat ja opit muistuivat mieleen. Tämän jälkeen Iines hienosti luopui toisen koiran tuijottamisesta. Päästiin tosi läheltäkin ohi eikä Iines jäänyt tuijottamaan. Pari kertaa jouduin sanomaan ohi ja heti Ii käänsi katseensa pois. Ryhmän vetäjä Minna sanoi, että minun pitäisi kiinnittää huomiota, ettei Iines lähde vauhdilla vetämään koiran ohittamisen jälkeen. Nyt se teki niin muutaman kerran. Täytyy muistaa, ettei palkkaa koiraa juuri silloin, kuin se vetää.

Otettiin myös kopelointia Iinekselle, mikä selvästi oli ällöttävää. Hienoa, että päästään tätäkin treenaamaan.

Aamulla koitin oikein bongailla muita koiria. Yhden näin ja koitin ehtiä heidän lähelleen. Iines taisi kuitenkin nähdä vain omistajan, mutta päästiin sentään treenaamaan luopumista ihmisestä. Toinen hyvä luopumisharjoitus saatiin, kun meille tuli aamulla ilmastointihuoltomiehet. Kun ovikello soi, Iines meni portin viereen möykkäämään. Käskin sen omalle paikalle, ei halunnut totella, joten karu pullo kehiin. Meni sitten omalle paikalleen ja päästin huoltomiehet sisään. Aluksi Iines mulkoili miehiä kulmiensa alta, mutta kun minä olin rauhallinen eikä miehet piitanneet Iineksestä, alkoi koirakin rentoutumaan. Nätisti odotteli omalla paikallaan eikä tuijotellut miehiä. Pari kertaa meinasi, mutta käänsi katseen pois, kun sanoin ohi. Fiksu otus.

Nyt odotan oikein innolla tulevia lenkkejä. Tulisi paljon koiria vastaan, että saataisiin hyvää harjoitusta! Luulen, että luopumisharjoituksista voisi olla apua treeneissäkin, kun muut palkkaavat lelulla. Pitää pyytää vaikka Leenalta apua tähän tottistreenien yhteydessä.

Koitan nyt hieman rajoittaa lelupalkkausta. Täytyy yrittää saada koiran kierroksia alemmas yleisesti. Kaisa sanoi, ettei ole hyvä palkata lelulla peräkkäisinä päivinä. Treenit täytyy suunnitella tarkemmin ja miettiä myös palkkauskuviot valmiiksi ennen treenausta.

Loppuun vielä pari kuvaa. Aiheena on Kuinka paljon koira kasvaa vuodessa.

Iines on fiksu likka

Kyllä meidän koiralla taitaa sittenkin olla aivot. Olen sitä aina välillä epäillyt ja kyseenalaistanut. Toisinaan tuntuu, että jos sillä on aivot niin ei ne ainakaan kovin suuret voi olla. Mutta tuli nyt sitten huomattua, että on sillä aivot. Ne vain ovat välillä lepotilassa. Ehkä niitä ei ole hyvä rasittaa liikaa. Voi sitten yllättää omistajan aivotoiminnalla aina sopivissa tilanteissa.

Näyttelytreeneissä Iines keskittyi hienosti. Aluksi otettiin ulkona juoksutustreeniä. Hieman oli pientä koheltamista mukana, mutta kun koira rauhoittui, juoksi sitten hyvin. Peitsaaminen jäi pois, kuin koira ei enää koheltanut.

Juoksuttamisen jälkeen mentiin sisälle. Meidän lisäksi oli pari muuta koirakkoa. Lainasin Marjaanalta naksutinta ja kosketuskeppiä. Näiden avulla sitten treenattiin seisomista ja juoksemista. Iines rentoutui selvästi ja naksutin toimi hyvin. Ei välittänyt yhden koiran urinoista. Ruoka maistui ja kontaktia tarjosi hanakasti. Ei kuitenkaan sovi liikaa hehkuttaa. Lopussa Iines pärähti toiselle koiralle. Tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa eikä Iineksen irokeesi jäänyt pystyyn. 

Kotona nukkuu nyt väsynyt pieni eläin. Kun on rankka treenipäivä takana, niin uni maittaa.

Häiriötreeniä

Tottisryhmän kanssa oltiin treenailemassa Leppävaaran urheilupuiston liepeillä. Ennen treenejä lenkkeiltiin urheilupuiston hiekkateillä. Käveltiin jalkapallokenttien ohi ja Iinestä kovin kiehtoi juoksevat palloilijat ja erityisesti heidän pallonsa. Voi olla, että pieni holskuneiti ei kuitenkaan olisi ollut haluttua peliseuraa…

Kävelylenkin jälkeen otin Iinekselle lyhyen treenin; istumista, maahanmenoa ja perusasentoa. Virtaa oli ja päätin palkkailla vain ruualla. Liikkeet ovat kyllä tosi nopeita. Pikkaisen lisää vielä malttia niin hyvä tulee.

Ennen tottisteluja ehdittiin vielä haukuttaa Ramonaa. Minä menin puskaan ja palkkasin Leenan ohjeiden mukaan Ramonaa. Kova haukku lähtee niinkin pienestä otuksesta. J

Treenit otettiin nurmikentällä, jossa saatiin kunnon häiriötreeniä. Nurmialueen vieressä oli skeittiramppi, ohitse pyyhälsi lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Ja jotta treeni ei kävisi liian helpoksi, otettiin vielä kaksi koiraa samaan aikaan. Iines pääsi ensimmäiseksi hommiin. Samaan aikaan treenailivat bortsu-Nana ja Daniela. Ruokapalkalla nytkin aloitettiin. Sai pahimpia kierroksia pois. Tuomarintervehdyksessä ponkaisi Leenan kättä kohti, otettiin uudestaan ja nyt sujui. Pauliina tuli vielä tuomaroimaan. Tuomaroinnin jälkeen ehti hypähtää Pauliinaa vasten. Hitsi, että näitä tilanteita pitäisi treenata enemmän! Olin mukamas näppärästi laittanut koiran kiinni treeniliiviin.. No eihän se viritys kestänyt pomppivaa holskua. Pääsen siis liivinkorjauspuuhiin.
Henkilöryhmässä Iinestä ei haitannut ihmiset. Mukavaa, kun ruoka on alkanut maistumaan myös treeneissä. Palkkailin myös maahanmenoista.
Lopussa meinasi kuumua Nanan ja Danielan leikeistä. Otettiin sitten oma narupallo esiin ja narupallo vei voiton. Loppuun vielä luoksetulo ja leikkipalkka.

Tottistreeneistä kurvattiin sitten näyttelypuudeloimaan.

Mökillä ja tottista Talissa

Viikonloppu meni mökkeillessä Jaalassa. Jälkeä piti tehdä kovin, mutta kerran jaksoin vain kunnostautua. Sekin jälki oli lyhyt ja vielä pelkkien purkkien kanssa. Joten ei siitä sitten sen enempää...

Renttu ja Iines

Hieman jäin muista jälkeen, kun piti kuvailla luonnon ihanuuksia...

Iines löysi jälleen kiven.

Iines "Daiju" Koiranen

Yhden ärhäkän Iines onnistui viikonlopun aikana kehittämään. Oltiin juuri syöty ja koirat olivat tulossa keittiöön ja siitä sitten lähti hirveä älämölö. Mikan kanssa sitten kiskottiin otuksia irti. Meidän daiju siinä oli kyllä pahempana. Renttu ei varmaan tajunnut edes mikä toiselle tuli. Että kiukutti. Iines sitten istui hetken aikaa makuuhuoneessa ja minä puhisin kiukkuani sohvalla. Ei sitten ollut enää Iineksellä keittiöön asiaa.

Välillä tuntuu, että Iines on ennemminkin pieni sika kuin koira. Vaikka osaahan se olla ihanakin. Eilen illalla tuli viereen köllöttelemään lattialle ja oli niin söpöä. Kunnes istui isolla ahterillaan mun pään päälle.

---///---///---///---///---///---///---///---///---

Sunnuntaina oli vielä tottistreenit Talissa. Otettiin muutamia hyppyjä ja a-estettä. A-este meni ihan jees, mutta hypyissä Iines ei meinannut tajuta hypätä yli. Puikkasi vaan vauhdilla esteen sivusta hakemaan palkkaa. Ei ottanut patukkaa, kun ärjäisin vihaisena. Hyppy onnistui vasta, kun heitin patukan esteen yli.

Seuraamisessa Iines keräsi patukasta kierroksia eikä keskittynyt. Otin sitten ruoka palkalla ja parempaa oli. Luoksetulo oli vauhdikas ja hyvin malttoi odottaa käskyä tällä kertaa. Heitin palkan vasemmalla puolelle ja tämä tuli Iinekselle yllärinä. Oli jo kaartamassa oikealla puolelle.

Tylsä fiilis vain jäi treeneistä. Itse olin väsynyt ja koiran temput ärsyttivät tavallista enemmän. Pitäisi jättää treenit väliin, kun on tällaiset fiilikset. Tai sitten ottaa jotain superhelppoa, josta voi koiralla hyvällä mielellä palkata. Jospa tänään olisi omistaja paremmalla tuulella treeneissä.

Jaksaa, jaksaa!

Tällä viikolla ollaan käyty juoksemassa kahdesti. Esineiden etsimisen jälkeen käytiin Iineksen kanssa juoksemassa Luukissa viiden kilsan lenkki. Tuomas ei ollut reippailemassa, kun hänellä oli flunssainen olo. Juoksu kulki hyvin. Pari westietä ohitettiin hienosti vaikka ne räksyttivät hieman. Iines veti alussa hyvin ja maasto ei ollut mäkistä. Varmasti vaikutti siihen, että juokseminen tuntui mukavalta. Pari kertaa kävelin hetken ja tasoittelin hengitystä.

Tänään käytiin Jumbossa etsimässä mulle vedenpitäviä ulkoiluhousuja. Mieleisiä ei sitten löytynyt.. Jumbosta ajettiin suoraan Petikkoon ja käytiin juoksemassa 5 kilsaa. Iineksellä riitti puhtia ja veti taas hyvin. Pääsin helpolla alkulenkin. Puolessa välissä lenkkiä Iines alkoi taas vetämään oikein olan takaa. Hetken päästä lenkkipolulla tulikin eteen koiranulkoiluttaja. Kiltisti väistivät meitä polun syrjään ja päästiin ilman puhinoita ja pöhinöitä ohitse. Tällä kertaa en tarvinnut hengähdystaukoja vaan jaksoin hölkätä koko matkan.

Jälkiryhmän esinetreenit

Jälkiryhmän syyskausi polkaistiin käyntiin esineiden etsinnällä. Tallattiin Maikun kanssa kaistale, olisiko ollut 10 metriä leveä ja 50 metriä syvä. Olen niin huono näissä arvioinneissa :) No enivei.

Iinekselle eka esine vietiin niin, että Iines näki. Koira ei uponnut niin hyvin, kuin normaalisti. Jäi vähän matkan päähän tsekkailemaan aluetta, jonka lähellä esine ei todellakaan ollut. Koitettiin katsella myöhemmin mitä siinä oikein oli, mutta ainoa minkä siitä löysin oli karkkipussinraato... Hommia Iines teki kyllä koko ajan ja löytyihän se esine.

Toiselle esineelle lähetin niin, että Iines näki, kun ruudusta tultiin pois. Jouduin pari kertaa kutsumaan Iineksen takaisin, kun ei nytkään uponnut tarpeeksi syvälle. Esinettä käytiin sitten heiluttelemassa ja sitten löytyi.

Yleensä Iines on irronnut tosi hyvin. En sitten tiedä mistä nyt kiikasti...

Vauhdin hurmaa

Mahtavat agilitytreenit! Otettiin viimeisen kerran kunniaksi useamman esteen sarjoja.

Aluksi hyppy, putki ja hyppy. Tässä minulla oli vaikeuksia palkkauksessa. Koira on niin nopea, että se oli ulkona putkesta ennen kuin ehdin kaivaa lelun esiin. Laura sitten heitti palkan viimeisen esteen yli ja tällä tyylillä onnistui. Lopuksi tehtiin vielä putki, hyppy, hyppy, putki ja hyppy -sarjaa. Kahden esteen välissä oli tiukka mutka (ainakin aloittelijalle) ja Iines pudotti toisen esteen. Pitää Raisalta pyytää vinkkiä tähän. Laura meinasi, ettei aleta tätä sen kummemmin treeneissä puimaan. Erikseen pitää vielä harjoitella.

Treenin jälkeen oli hyvä fiilis. Sain koiran ohjattua noinkin monesta esteestä ja itsestä se näytti jo agilityltä. Iines ei vaan posottanut menemään vaan katsoi minne sitä ohjasin. Näin musta ainakin tuntui, mutta en tiedä sitten miltä meidän meno näytti.

Alussa palkkasin narupallolla ja lopussa pallolla. Tuntui, että pallosta Iines ei kuumunut niin paljoa. Muutaman kerran palkkasin pelkästä istumisesta, ja ei yrittänyt enää tämän jälkeen ennakoida niin paljoa. 

Pallon vein Iinekseltä, kun se pudotti sen. Ei tarvinnut niin paljon viljellä irti-käskyä, kuin narupallon kanssa. Yritin myös kiinnittää huomiota kehumiseen. Kehuin paljon, kun koiruus toi lelun minulle. Iines pääsi myös fiilistelemään lelunsa kanssa, kun otettiin yksi koira kerrallaan treenaamaan. Uskoisin, että Iineksellä oli yhtä kivaa kuin mullakin.

Tottisvideot

Eilen oltiin katsomassa Leenalla viime viikolla kuvattuja tottisvideoita. Oli mielenkiintoista nähdä miltä mun ja Iineksen treenaus ja leikkiminen näytti. Iines on kyllä aika väkkärä! Sen liikkeet näytti aivan kuin niitä olisi nopeutettu. Sähäkkä pieni pakkaus. J Peruasento oli tiivis ja eteenistuminen myös. Muutama ihan mallikas lyhyt seuraaminen.

Leikkiessä Iines piti häntää ylhäällä ja taisteli hienosti.

Täytyisi jatkossa muistaa antaa Iineksen pitää patukkaa suussa rauhassa ja silitellä sitä samalla. Välillä vähän rauhoitella tilannetta. Ei päättyisi palkkausleikit aina "irti" käskyyn. Raisalta sain palautetta tuosta palkkaamisesta muutenkin. Pitäisi pistää itseään enemmän likoon. Minun pitäisi olla innostuneempi, nyt monesti kuulostan aika pliisulta. Koiran pitäisi välillä saada oikein ruhtinaallinen palkka. Lisäksi pitäisi saada luottamusta koiraan. Nyt pälyilen ympärilleni mahdollisia häiriöitä etsien. Pitäisi paremmin keskittyä koiraan ja sen kanssa tekemiseen. Jos kerran vaadin Iinekselta, että se keskittyy minuun, pitäisi minunkin keskittyä Iinekseen.

Luoksetulossa pitää kiinnittää huomiota palkan suuntaan. Nyt näki hyvin, että palkkaan Iineksen aina oikealla kädellä. Koira lähti heti juoksemaan kohti minun oikeaa puolta. Ja sinnehän se palkka taas lensi... Leena sanoi, että voisin aluksi seista aivan normaalista ja kutsua koiraa. Kun se on tulossa kohti, niin vasta sitten kaivaa palkan esiin.

Treeni kesti tavallista kauemmin, mutta hyvin Iines jaksoi innostua patukasta ja narupallosta loppuun asti.

Kun saan videon Heiniltä, niin pitää katsoa se vielä uudemman kerran. Treenejä pitäisi saada useammin videoitua. Kunhan saa seuraamisen työstettyä paremmaksi, olisi kiva saada sitä videolle.

--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--//--

Kotitottis

Kotona ollaan treenailtu seuraamista ruualla ja naksulla. Yritin aluksi imutuksella treenailla seuraamista, mutta omat sormit alkoivat olla aika hellinä. Ja tuntuu, että itselle ja koiralle sopii paremmin ruoka+naksu -menetelmä. 

Olen vahvistanut Iineksen perusasentoa ja palkannut siitä paljon. Lisäksi ollaan otettu pepputreeniä. En tiedä hiffaako Iines vielä mistä se siinä oikein saa palkan, mutta ehkä se jossain vaiheessa loksahtaa nuppiin.

Lisäksi ollaan otettu liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Tässä on tullut edistymistä. Vaikka jatkan matkaa niin Iines ei enää lähde perään vaan odottaa käsketyssä asennossa.

Ohituksista yms.

Pitkään aikaan en ole kirjoittanut miten meidän arkielämä pyyhkii. Elämä on ollut treenien täyttämää ja arki sujunut kitkattomammin. Ohitukset sujuvat paremmin. Iines suostuu syömään ohitustilanteissa eikä rähise enää niin kuin vielä jokin aika sitten. Kuumuu kuitenkin edelleen. Ja haluaisinkin, että saisin Iineksen menemään rennommin ohi muista. Lenkkien pitäisi kuitenkin olla koiralle mukavia ja leppoisia, nyt ne eivät sitä ole. Muutama kuukausi sitten olisin ollut tyytyväinen, kun rähjäämisestä olisi päästy. No nyt se on paremmalla mallilla, mutta tyytyväinen en ole vieläkään :)

Yksi syy rähjäämisen vähenemiseen on varmasti se, että olen päättänyt että ohi mennään. Muita koiria ei väistellä eikä pakoilla. Oma maltti pitää säilyttää ohitustilanteissa ja tässä minä olen tsempannut.

Aamulla satuttiin samaan aikaan sisäpihalle, kuin naapurin sakemanni. Silloin ei voinut Iines hillitä itseään. Pakko oli miltein istua koiran päälle, kun se kävi niin kierroksilla. Toisaalta ymmärrän, ettei se voinut hillitä itseään, kun toinen rähjäsi jo valmiiksi rapussa, mutta silti harmittaa... Omat hermot meni myös ja se varmasti pahensi vielä tilannetta. Kaksi kuumakallea ei ole hyvä yhdistelmä. Nämä takapakit tuntuvat harmittavilta, kun on pidempään mennyt paremmin.

Sunnuntai-illan viestitreenit

Viestitreenit oli tällä kertaa Luukissa. Tuolla ei ollakaan aikaisemmin oltu viestiä ottamassa. Iines juoksi Lilin, Manten ja yhden bortsun kanssa. Intoa koiralla oli taas... Pitää alkaa tuohon piippaamiseen kyllä kiinnittämään huomiota. Nyt oli todella innoissaan menossa juoksemaan. Juoksi kyllä varmasti ja vauhdikkaasti. Otettiin yhteensä kolme pätkää. Iines olisi ollut vielä menossa, mutta päätin että saa riittää. Ettei vaan juokse itseään piippuun. Käytiin sitten metsässä jäähdyttelykävelyllä ja mentiin odottelemaan, että Lili ja bortsu, jotka juoksivat enemmän, olisivat valmiit. Hyvää odottelutreeniä saatiin siten myös.

Kunto koetuksella

Äh ja voi.. Käytiin juoksemassa Petikossa viiden kilsan lenkki ja olipa takkuista. Jouduin useamman kerran pysähtymään, puuskuttamaan ja kävelemään. Hoh. Mutta sisukkasti jatkettiin.

Lenkin jälkeen oli ihan jees olo. Katseltiin hetki radio-ohjattavien lentokoneiden taidonnäytteitä ja tasattiin hengitystä. Sitten kotiin suihkuun ja viestitreeneihin.

.. ja sitten vielä jälki

Tallasin pari lyhyttä jälkeä Simon ja Lilin janatreeniä varten ja Simo teki sitten Iinekselle jäljen. Viisi keppiä, kolmessa purkki alla ja kahdessa kansi. Eipä ole pitkään aikaan mennyt näin huonosti jälki. Annoin Iineksen itse etsiä jäljen alun. Hyvin sen nappasi ja lähti jäljestämään. Se olikin sitten tämän jäljen paras kohta.. Monessa kohtaa koira vain pyöri ja hyöri nenä ilmassa. Ennen viimeistä kantta oli hyvä jäljestyspätkä. Vikasta kepistä + kannesta oli sitten mennyt suunnistaja yli, ja kansi oli pystyssä ja keppi vähän matkan päässä kannesta. Muut kepit Iines merkkasi hyvin, mutta ei tätä viimeistä. Jouduin vetämään sitä hieman takaisin ja sitten meni maahan. Harmi, kun viimeisen kepin yli oli menty. Eipä voi mitään...

Simon kanssa sitten pohdittiin tätä jälkeä. Simo sanoi, että maasto oli varmaankin vaativa. Histassa on paljon ulkoilijoita ja harhajälkiä varmasti riittää. Kesän aikana olen itse tehnyt Iinekselle jälkiä eikä vieraita jälkiä ole tehty. Voihan olla, että tämäkin vaikutti koiran suoritukseen. En usko, että Iines oli väsynyt vaikka otettiin esineruutua ennen tätä. Ehti hyvin levätä autossa välillä ja oli innolla menossa jäljelle.

Hyvä muistutus ohjaajalle, että aina ei treenit mene hyvin. Iines jäljestys on ollut tähän asti hyvää, mutta tässä tuli muistutus, että treeniä pitää tehdä vielä ja paljon. Onneksi tulevalla viikolla alkaa taas jälkitreenit ja saa ainakin joka toinen viikko vieraan jäljeen.

Ilmaisutreeniä jatketaan edelleen. Pelkät kepit otan jäljelle takaisin vasta, kun olen tuohon purkki+keppi -ilmaisuun tyytyväinen. Iines voisi ilmaista nimittäin ne vielä nopeammin. Vauhtiin pitää myös kiinnittää huomiota. Iineksellä tuppaa olemaan vauhtia välillä liikaa ja silloin helposti posotetaan kepeistä ohi. Joten ohjaajan pitää muistaa kävellä hiljempaa.. Koiraa ei kuitenkaan haittaa vaikka on liina kireällä.

Jälkitreenien jälkeen kurvaistiin kotia. Nopeasti suihkuun ja sitten auton nokka kohti Siuntiota. Luvassa oli siskonpoikien synttärit ja sisarukset lapsineen (ja tulevine lapsineen) olivat paikalla. Iines sai odotella autossa pahimman härdellin yli ja pääsi sitten moikkaamaan mun vanhempia, Siiriä ja veljeäni.

Ensiksi esineitä..

Aamusta lähdettiin esineruututreeneihin Histaan. Iinekselle vieraita esineitä ja katsottiin, kun Leena vei ensimmäisen esineen ruutuun. Iines lähti hienosti etsimään ja upposi syvälle. Esine löytyi nopeasti. Toisen esineen viemisen ajaksi mentiin piiloon. Kun lähetin koiran, se oli selväsi aivan ulalla, että mitä pitäisi tehdä. Ei irronnut eikä lähtenyt etsimään. Koitin hetsailla, mutta ei ollut apua. Helpotettiin sitten niin, että Leena kävi esineellä ja nyt lähti Iines tekemään hommia.

Pitää ensi kerralla tehdä niin, että Iines näkee, kun esineen viejä tulee pois ruudusta. Saisi opetettua koiralle, että kyllä se esine on siellä vaikka ei näkisi, että se viedään sinne.

Espoon pelloilla

Pitkästä aikaa käytiin ulkoilemassa Kaarinan, Nikon, Alisan ja koirien kanssa. Yllättävän hyvin sujui talon ohitus jonka pihassa pari koiraa aina rähjää. Niín siis tälläkin kertaa. Iines kerkesi nostaa kierroksia, mutta söi lihapullaa.

Pellolla Iines, Tepa ja Plyush revittelivät oikein kunnolla. Iines edellä ja terrierit kintereillä. Hauskaa näytti olevan.

Lenkin jälkeen jäätiin sitten vielä istumaan ilta. Iines ja Plyush käyttäytyivät suht hyvin sisällä. Yksi rähinä tuli ja sekin Alisan lelusta. Koirat oli hetken komennuksen alla ja sitten sujui taas rauhallisesti yhteiselo.

Juoksemassa

Kunnon kohotus -kuuri on nyt sitten korkattu! Käytiin Tuomaksen ja Iineksen kanssa juoksemassa Salmessa viiden kilsan lenkki. Aikaa meillä meni puolisen tuntia.

Yllättävän kevyesti meni. Pari kertaa jouduttiin kävelemään, mutta pääasiassa juostiin. Mulla oli helpompaa, kun Iines oli vetoapuna.

Lenkin jälkeen oli hyvä fiilis eikä ollenkaan nääntynyt olo vaikka luulin, että olisi. Koirankin puolesta olen tyytyväinen. Saa sekin kuntoa paremmaksi viestiä ajetellen.

Tuomas uhosi, että jouluun mennessä juostaan 10 kilsaa... Saas nähdä ;)

Jälki ja metsälenkki Halkolammella

Ärsyttävä sateinen harmaa keli... Meinasin jo skipata jäljen tekemisen, mutta kun nyt olin menossa Halkolammelle lenkille niin siinähän samalla se jäljen teko meni. Laitoin jäljelle kolme purkkia ja kepit päälle. Metsäkaistele, jolle jäljen tein, oli aika kapea, joten alussa jouduin tekemään kaarroksia enkä pystynyt tekemään suoraa jälkeä.

Jälki vanheni noin 40 minuuttia. Piti aluksi tehdä pidempi metsälenkki, mutta hirvikärpäsit tekivät oikean joukkohyökkäyksen meidän kimppuun. Alkoi ne ötökät ällöttämään niin paljon, että en enää metsässä viihtynyt.

On hauskaa, että Iineksellä alkaa nenä toimimaan, kun laittaa jälkivaljaat päälle. Annoin Iineksen itse hakea jäljen ja hyvin nappasi sen ja lähti ajamaan. Purkeille pysähtyi hienosti ja malttoi nätisti odottaa lupaa jatkaa jäljestämistä.

Ensi viikolla alkavat taas jälkitreenit. Pitää kysellä vinkkejä janan opettamiseen. Sekä jutella tuosta ilmaisusta.

Kuumakoira

Agilitytreeneissä Iineksellä riitti virtaa yllin kyllin ja liikaakiin. Hyvä muistutus, että pitää viedä koira välillä nollaamaan autoon. Iines innostuu lelupalkasta tosi paljon ja keräsi sitten vielä kierroksia, kun näki muiden tekevän.. Ja mun hermot ei oikein kestäneet.

Aloitettiin muurin yli hypyttämisellä. Ei ollut koiralla ongelmia. Sitten otettiin pituushyppyä ja lisäksi putkea ja pituutta. Laura piti palkkaa pituuden takana koska, jos palkka oli minulla kääntyi Iines putken jälkeen minua kohden. Välissä treenattiin omatoimisesti pöytää ja pussia. Viimeisenä uutena esteenä treenattiin tällä kertaa a-estettä. Iines meni vauhdilla ylös ja harjalla yllättyi, kun olikin alamäki edessä. No ryminällä sitten vain alas. Hyvin pysähtyi kontaktille. Tästä otettiin muutama toisto.

Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta. Laura lupaili, että voitaisiin ottaa muutaman esteen sarjoja. Pitää kysyä voidaanko ottaa ilman muita koiria meidän treenit niin voin paremmin keskittyä Iinekseen.

Näyttelytreeniä

Tottiksen jälkeen kurvattiin näyttelytreeneihin. Iines oli rauhallisempi, kuin viime kerralla. Yksi rähinä tuli, mutta sen jälkeen rauhoittui nätisti. Treenailtiin seisomista ja juoksutettiin koiria käytävällä. Marjaana totesi Iineksestä, että se on kissamainen. Sähäkkä ja nopea liikkeissään. Vein Iineksen taas hieman aikaisemmin autoon ja kävin sitten vielä katsomassa muiden treenailut loppuun.

Ensi viikolla treenailla juoksemista ulkona.

Tottista videolle

Niin se kesä sitten vaan meni... Syyskuu alkoi viileissä merkeissä. Aamulla oli 5 astetta, kun käytiin Iineksen kanssa pihalla.

Saatiin lenkillä oikein kunnon ohitustreenejä useampaan otteeseen. Meidän edellä kulki kaksi kääpiösnautseria, jotka räyhäsivät ja meuhkasit. Iineksellä pysyi suu kiinni, mutta irokeesi oli pystyssä. Hetken päästä seurailtiin yhtä dalmatiankoiraa. Sitä ei paljon Iines kiinnostanut ja Iineskin malttoi hienosti kävellä perässä. Lisäksi nähtiin vielä yksi rähisevä bichon, jolle Iines yritti sanoa takaisin, mutta hiljeni, kun käskin. Ohitukset ovat alkaneet sujumaan paremmin. Rähinää ei enää ole kuin harvoin, mutta Iines kuumuu edelleen. Olisi hienoa, jos saisin kulkemaan ohitustilanteissa rentona. Joten treenailu jatkuu...

Edellisellä kerralla sovittiin, että Heini ottaa kameran mukaan tottistreenihin ja videoidaan kaikkien suoritukset. Iines pääsi hommiin ekana, kun meidän piti lähteä puoli kahdeksan maissa ajelemaan näyttelytreeneihin. Leikitin alussa Iinestä ja otin muutaman perusasennon. Iineksellä oli virtaa ja muutama perusasento meni aikalailla plörinäksi. Seuraamista treenailtiin myös. Hyvänä vinkkinä sain, että aloitan seuraamisen lennosta eli en aina aloita seuraamista perusasennosta. Tällä tavalla täytyy jatkaa, tuntui onnistuvan. Luoksetulossa Iines varasti.. mokoma. Onkin pysynyt niin hyvin. Olisi pitänyt antaa käsky nopeammin, kun näin että koira nyki. Pitäisi myös ottaa treenejä, joissa jätän koiran odottamaan ja palaankin sen luo. Varaslähdön jälkeen palautin koiran takaisin ja otettiin uusiksi. Nyt malttoi. 

Pitää itselle kuitenkin vielä iskostaa kalloon, että palkkaisin koiraa taaksepäin. Nyt otus meinaa seuraamisessa alkaa helposti edistämään. Pitää taas suunnitella treenit paremmin.. Nyt kun alkoi "uusi" treenikausi pitää ottaa itseä niskasta kiinni. 

Ensi maanantaina mennään Leenalle katsomaan video. Saa nähdä miltä oma toikkarointi näyttää ;) Hauska nähdä leikkiminen näyttää jaa kiva muutenkin nähdä miltä meidän treenaus näyttää. Pitää kysyä Heiniltä polttaisiko hän videon myös minulle. Jos vaikka kohokohdat lisäisi tänne blogiin ihmeteltäväksi.

Tällä viikolla pitäisi treenailla seuraavia juttuja:

• seuraaminen; lelu palkalla sekä kotona imuttamalla
  
• paikkamakuu (varmaankin kotona otetaan tätä, että saadaan varmuutta)
  
• pepputreeniä
  
• eteenistumista/luoksetuloa hieman pidemmältä matkalta