Viikonlopun vipinöitä

Viikonloppu sitten taas suhahti ohi.. Mielelläni ottaisin muutaman extravapaapäivän työteosta.

Viikonloppu aloitettiin mukavasti eläinlääkärikäynnillä. Käytiin näyttämässä tohtorille Iineksen hampaita. Onneksi hammas ei ollut lohjennut vaan kyseessä oli maitohammas. Täytynee soitella Hannulle ja jutella mitä hän on mieltä, poistetaanko hammas nyt vai odotellaan. Perjantaipäivää jatkettiin mukavammissa merkeissä ja lähdettiin Kaarinalle ja Nikolle kyläileen. Lähdettiin koirien kanssa pellolle Kaarinan kanssa ja kundit jäivät ihmettelemään uutta autoa. Kun oltiin päästy takaisin, tulivat Viivi ja Tiia käymään myös. Iines päästi kunnon pöhinät tytöille. Tästä sitten hieman Iineksen kanssa keskusteltiin, että mites pitikään käyttäytyä...

Lauantaina käytiin viestitreeneissä. Juoksutettiin Iinestä kahteen kertaan. Hyvin koira stoppasi ekalla juoksutuksella, kun Iines joutui juoksemaan hiekkakuopan reunaa ylös. Tokalla kerralla koitettiin juokseeko I jos ei huudeta. Muutaman kerran piti kutsua, että saatiin likkaan vauhtia. Treenien jälkeen käytiin vielä metsälenkillä. Oli väsynyt pieni koira, kun päästiin kotiin.

Eilen oltiin ulkoilemassa Millan ja Nemon kanssa. Sää oli aivan mahtava. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä. Pari koiraa tuli vastaan. Yksi ohitus meni huonosti ja yksi tosi hienosti.
Ulkoilun jälkeen voitiin hyvällä omallatunnolla toipua Tuomaksen siskon lauantaisista tupareista. Nukuttiin Iineksen kanssa päiväunet olohuoneen lattialla kylki kyljessä.

Tänään mennään sitten Pienen koiruuden toko-kurssille. Oikein mukavaa.

Tottistelua

Eilen käytiin tottistelemassa Leenan, Annikan ja koiruuksien kanssa. Energia Areenan parkkis osoittautui oikein hyväksi. Valoa riitti ja harmitti kun kameraa ei otettu mukaan.

Rusinan ja Lilin ollessa paikkamakuussa otin Iineksen treenaileen. Inkku otti aika paljon häiriötä toisista koirista, mutta kun vaihdoin suuntaa niin otti kontaktia. Jopa perusasento onnistui. Laitoin Iineksen hetkeksi autoon odottelemaan. Hetken päästä treenailtiin vielä hieman kontaktia ja otettiin yksi eteenmeno. Hirveästi ei lelun kanssa riehuttu, kun näytti ihan kuin Iinekseltä puuttuisi pieni pala yhdestä hampaasta. Pitää tänään katsoa hammasta tarkemmin, kun Iines väsähtää.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä kylään Tuomaksen siskon Ellun luo. Iines pääsi käymään punavuorelaisessa koirapuistossa. Hyviä haisuja oli kaupunkilaiskoirat jättäneet.

Lenkkejä, koirapuistoa ja perusasentoa

Ohituksissa ollaan nyt tehty niin, että mennään vaan ohi ilman mitään keppejä/leluja/herkkuja. Iines kuumuu edelleen, mutta ei rähise. Eilen koitti rähähtää, mutta kielsin niin koira hiljeni. Tiedä sitten onko tämäkään se oikea tapa, mutta katsotaan nyt. Istuttamisessa tuntui olevan se ongelma, että Iineksellä oli vielä parempi mahdollisuus tuijottaa toista koiraa. Nyt kun mennään reippaasti ohi niin ei ehdi jäädä toista katselemaan.

Tuhoamiset ovat jääneet kotona aika minimiin nyt. Maanantaina oli yksi kuulakärkikynä kokenut kaamean lopun... Mustetta lattiasta kuuratessani olin jälleen todella tyytyväinen, ettei asuta omistusasunnossa. Tiukasti oli muste muovimattoon tarrannut kiinni. Onneksi Milla tiesi, että muste irtoaa hyvin kynsilakanpoistoaineella. Eipä olisi itselle tullut mieleen kokeilla.

Kotona ollaan treenailtu ahkerasti perusasentoa. Eilen tuntui, että Iineksellä on alkanut pikkuhiljaa valkenemaan mitä tässä oikein haetaan. Eiköhän tuo perusasento kevääseen mennessä saada kuntoon :)

Maanantaina käytiin Ellun kanssa ulkoilemassa. Odoteltiin Ellua Malminkartanon koirapuistossa. Pari muuta koiraa oli myös paikalla, mutta niiden kanssa Iines ei oikein löytänyt yhteistä säveltä joten jatkettiin matkaa toiseen koirapuistoon, jossa viime viikolla oltiin. Siellä Iines sai rauhassa juoksennella itsekseen. Pientä ylimääräistä energiaa olikin, kun kävellessä koirapuistosta toiseen tuli vastaan noin 10 koiraa. Kyllähän tuollainen väenpaljous kuumentaa pienen holskuneidin tunteita.

Eilen tulivat äiti ja Siiri kyläilemaan, kun miehet lähtivät lätkämatsiin. Käytiin kävelyllä ja jälleen koirapuistossa. Nyt löytyi Iinekselle kivaa juoksuseuraa. Siirikin välillä innostui juoksemaan muiden kanssa.

Tänään ollaan menossa Leenan, Annikan ja koirien kanssa tottistelemaan. Katsotaan miten Iines-ikiliikkuja sanoo häiriötreeneistä...

Pe+la+su

Perjantaina käytiin ulkoilemassa Millan ja Nemon kanssa. Lenkin lopuksi suunnattiin taas Myyrmannin kulmille hengaileen. Tekee hyvää Iinekselle tuollainen. Pitäisi vaan useammin käydä. Ohitukset lenkillä menivät vähän niin ja näin.. En tiedä toimiiko istutus niin hyvin kuin ajattelin. Istuessaan piski ehtii katsoa oikein kunnolla ohimenijää. Jooh, katotaan miten tänään lenkkeily sujuu.

Lauantaina suunnattiin Lohjalle. Käytiin iltahämärässä fikkarin valossa lenkillä hiekkakuopalla.

Sunnuntaina hengailtiin Lohjalla ulkona, kun Tuomas fiksaili autoa. Iines pääsi herkuttelemaan hirvenluilla.

Luun piilotus on mutaista hommaa...

Kelju K. Kojootti

Pihailun jälkeen lähdettiin hiekkakuopalle Emman, Tonin ja koirien kanssa. Iines sai kivaa juoksuseuraa Romista. Leevi ei oikein välittänyt vauhdikkaasta menosta.

Täysillä mennään!

Iines, Romi ja Leevi

Iines vaanii.. Huom.takajalkojen asento

Näin komeaa juoksuseuraa Iineksellä oli

Treenailua

Eilisen lenkin yhteydessä käytiin Malminkartanossa hiekkakentällä leikkimässä ja otin muutaman maahanmenon. Maahanmenot Iines teki tosi vauhdilla. Huomaan eron kun palkkaa ruoalla tai kun palkka kepillä. Iinekselle lelupalkka on paljon parempi motivointikeino. Iines on selvästi alkanut sisäistämään, että kun mennään kentälle niin tapahtuu jotain kivaa. Lenkin päätteeksi käytiin vielä koirapuistossa hillumassa kahdestaan.

Kotona ollaan edelleen jatkettu perusasentotreeniä. Odotan kovin sitä hetkeä, että koiran päässä syttyy lamppu mitä oikein haluan sen tekevän.

Leena mainitsi blogissaan Mujusen kirjan ja kävinkin sen äsken itselleni tilaamassa. Jospa siitä saisi lisävinkkejä treenailuun.

Huhtikuussa mennään Iineksen kanssa agilitykurssille. Harmi vaan, että kurssi on aika ajomatkan takana nimittäin Saukkolassa. Kivaa kuitenkin, kun päästään tutustumaan agilityyn.

Alkuviikon tapahtumia

Maanantaina oltiin tottistelmassa ja ulkoilemassa Millan ja Nemon kanssa. Koirat purkivat ensiksi pellolla pahimmat paineet juoksemalla ja leikkimällä. Tämän jälkeen mentiin hiekkakentällä tottistelemaan. Iineksen kanssa leikittiin ja treenailtiin kontaktia. Iines kävi aikamoisilla kierroksilla, kun Milla leikitti Nemoa. Ei tainnut Iines oikein ymmärtää miksi ei päässyt leikkiin mukaan. Nemon paikkamakuun aikana otettiin Iinekselle pari luoksetuloa. Vauhdilla tuli luokse ja siitä kunnon palkka leikkimällä. Kentän ohi meni pari koiraa, mutta Iines ei niistä pahemmin välittänyt. 

Tottistelun jälkeen käveltiin Myyrmäen aseman ja Myyrmannin ohi. Hirveästi ei ollut väkeä liikenteessä. Sitten vielä metsälenkille. Koira oli aika väsynyt, kun kotiin päästiin ;)

Kotona ollaan nyt treenailtu päivittäin useampaan otteeseen perusasentoa. Jos sen saisi opetettua, ennen kuin keväällä taas tottistreenit jatkuvat. Kontaktia ollaan kotona treenailtu. Eilen käytiin hetken aikaa leikkimässä hiekkakentällä. Hyvin otti sielläkin kontaktia. Pitäisi kotona yrittää ottaako Iines kontaktia, kun liikun.

Koirien ohitukset on mennyt ehkä aavistuksen paremmin. Ei Iines ole ainakaan räyhännyt eikä mulla ole mennyt hermot. Hiljaa hyvä tulee...

Koiruuksia

Eilen oltiin Siuntiossa vanhempieni luona kyläilemässä. Iines ja Siiri pääsivät metsälenkille spurttailemaan. Kamerankin piti olla lenkillä mukana, mutta kotiinhan se unohtui.. Pari koiraa nähtiin ja ihan kivasti päästiin ohi. Iines ei sanonut mitään, kovasti kyllä kiinnosti muut koirat, mutta jatkoi matkaa silti.

Aamulla Iines osoitti taas fiksuutensa. Lattialle putosi mp3-soittimen kuulokkeen suoja ja fiksu holskuni söi sen! Uskomatonta..

Tänään ollaan menossa ihmisten ilmoille Millan ja Nemon kanssa. Katsotaan miten piskit käyttäytyy. Toivon, että tulee koiria vastaan niin päästään treenaan ohittamisia.

Viestitreenit

Iines pysähtyi tällä kertaa viestitreeneissä hyvin. Palkkana sai kanaa ja tämä taisi sitten olla neidosta hyvää. Jouduttiin kutsumaan Iinestä, kun muutaman kerran jäi ihmettelemään mikä homman nimi oikein olikaan. Ennen kuin lähetin Iineksen vikaa kertaa Tuomakselle, niin metsiköstä ilmestyi suunnistaja. Sen perään Iineksestä olisi selvästikin ollut kiva päästä... ;)

Plussia ja miinuksia

+
Oltiin eilen metsälenkillä Iineksen kanssa. Iines kuunteli todella hienosti ja katsoi tarkkaan missä menin. Pari kertaa menin puun taakse piiloon ja Iines juoksi vauhdilla etsimään missä olin. Kohtasimme lenkillä myös lumiukon, jolle piti käydä sanomassa pari valittua sanaa. Onni olikin suuri, kun Iines tajusi ettei lumiukko oikeastaan ole kuin suuri lumipallo. Ja ei kun kimppuun ;)

Illalla Inkku pääsi Ellulle kylään. Hienosti piski käyttäytyi kylässä. Kovin vain Ellun kaikki ihanat tavarat kiinnostivat.. Ja kun Ellu on Iineksestä niin ihana, että olisi kiva vain halailla Ellua.

Ellun luota mentiin vielä hetkeksi läheiseen koirapuistoon. Kun oltiin koirapuistossa, niin puiston ohi meni kaksi koiraa. Iines ei kiinnittänyt koiriin mitään huomiota vaikka selvästi näki ne. Hyvin huomaa eron käytöksessä, kun Iines on irti tai kun se on hihnassa.

-
Ellulle mentäessä Iines päästi kunnon pöhinät alaovella yhdelle kundille. Eipä ole pitkään aikaan tuommoista sattunut.

Koirien ohituksissa ei ole Iines nyt mölissyt. Mutta eipä ne silti hyvin ole menneet. Innostunut koira ja lyhyen pinnan omaava omistaja ovat huono yhdistelmä.. Totesin sen taas tänä aamuna. Nyt pitää vaan yrittää itse pitää hermot kurissa noissa ohitustilanteissa. Pitäisi saada Iines luottamaan, että kyllä me ohitukset handlataan. Ärsyttävää, kun pitääkin olla niin lyhyt pinna. Koira parka...

Iines osaa yllättää

Iines on nyt tällä viikolla pistänyt kotona oikein tuulemaan. Kirjoja on nakerrettu useampi kappale. Eilen kaveri olis pistänyt palasiksi Lostin kolmen tuotantokauden pahvikotelut. Levyt olivat onneksi ok.. Tänään jätin Iinekselle useamman puruluun, jos vaikka tajuaisi purkaa paineensa niihin.

Eilisellä lenkillä Iines kuunteli tosi hienosti. Tuli nätisti luokse vaikka Nemo viiletti edellä. Ja toissa päivänä piski yllätti meidät molemmat, kun Tuomas tuli kotiin. Ollaan yritetty opettaa, että kun me tullaan kotiin niin moikataan vasta olohuoneen puolella, jossa Iineksen pitää mennä omalle pedilleen odottamaan. Ja toden totta! Nyt se menikin :) Ei sen aivot siis olekaan pahvista vaikka olen monasti niin epäillyt.

Tänään täytyy jatkaa kotona naksuttelua kontaktista. Eilen koitin opettaa Iinestä pyörähtämään lattialla selän kautta ympäri. Katotaan koska se hiffaa sen. Pitäisi netistä etsiä hyvä temppuja, joita voisi otuksella opettaa.

Opiskelua

Iines aloitti eilen englannin opinnot. Sanasto on nyt hallussa a-kirjaimen osalta sekä v-kirjaimesta eteenpäin. Kuluuhan se päivä mukavammin suomi-englanti -sanakirjaa tutkaillessa...

Opiskeltiin englannin sanojen lisäksi kontaktia. Naksuttelin kontaktista usempaan otteeseen illan aikana. Välillä palkkasin lyhyemmästä kontaktista, välillä taas pidemmästä. Lenkillä treenattiin odota-sanaa. Odota tarkoittaa, että Iines pysähtyy ja käskyn saatuaan (ole hyvä) jatkaa matkaa. Tai näin sen pitäisi mennä... Treenattiin myös täällä-käskyä. Totesin, että pitäisi alkaa kunnolla treenaan käskyä jolla Iines kulkee vierellä. Ei siis mitään tottiksen seuraamisen tyylistä vaan vapaasti vierellä. Taitaa vaan tuo täällä olla liian kulunut sana siihen. Pitänee omia lähellä käyttöön Leenalta ja Simolta.

Ohitukset meni eilen aivan plörinäksi. Lenkillä pari viimeistä ohitusta mentiin ohi niin, että potkin Iinekselle lunta. Se on huomattavasti parempi palkka kuin ruoka. Iltapissatusten yhteydessä saatiin vielä yksi aivan surkea koiranohitus ja mä olin aivan kypsä. Vinkuleluihin en halua palata, mutta ajattelin koittaa keppiä palkkana. Iines tykkää kepeistä, mutta ei niin fanaattisesti kuin vinkuleluista. Aamulenkiltä otin yhden kepin talteen. Pitää hieman sitä katkaista, että saan siitä taskumallin.

Mennään Iineksen kanssa kolme kertaa kestävälle kurssille Tottista touhoille. Kurssilla harjoitellaan tokon alkeita, parannetaan kontaktia koiran kanssa ja motivoidaan innokkaaseen harjoitteluun myös ryhmässä. Kurssi alkaa tämän kuun lopussa ja sen järjestää Pieni koiruus.

Viestittelyä

Viestitreeneissä oli tällä kertaa mukana neljä koiraa. Otin Iineksen jo Lilin treenien aikaan ihmettelemään. Ihan hienosti tyttö käyttäytyi. Lili kiinnosti kovin, mutta oltiin Tuomaksen kanssa mekin kiinnostavia :)

Ekalla juoksukerralla jouduin kutsumaan Iinestä luokseni, kun neito unohtui haistelemaan muiden koirien ja metsän tuoksuja. Tällä kertaa meillä oli leluja mukana, mutta ei ne Iinestä kiinnostaneet yhtään sen enempää, kuin ruokakaan. Iineksestä on vain niin siistiä juosta. Mäkin sain juosta, kun koitin saada Iineksen pysähtymään luokseni. Kerran Iines kävi vain kääntymässä mun luona ja sinkosi vauhdilla takaisin Tuomaksen luo. Seuraavan kerran kun Iines tuli luokseni jouduin kolme kertaa juoksemaan eri suuntaan karkuun, kun I oli lähdössä viipottamaan Tuomaksen luokse. Vikalla kerralla testattiin miten Iines lähtee, jos Tuomas ei kutsu sitä ollenkaan. Hienosti juoksi suoraan Tuomaksen luo :) Pitää alkaa vähentämään tuota huutamista.

Ari sanoi, että ei kannata ottaa tuosta suurempaa murhetta vaikka Iines ei pysähdykään. Tärkeintä on tässä vaiheessa, että koira nauttii juoksemisesta.

Viestitreenien jälkeen käytiin Leenan ja Simon kanssa hetken verran tottistelemassa. Ramona oli häiriökoirana. Häiriötä Iines Ramonasta ottikin, mutta kivasti kuitenkin kuunteli, kun oltiin tarpeeksi kaukana.

Illalla käytiin vielä Ellun kanssa lenkillä. Kotiin kun päästiin, Iines oli ihmeen vaisu. Meni samantien petiinsä nukkumaan, kun tultiin sisään. Hirveän vaivalloiselta makuulle käynti näytti. Huolestuin jo toden teolla, kun koira oli mielestäni aivan apaattinen. Silmät vain lurpsivat kiinni eikä edes lihapullat kelvanneet. En ole koskaan nähnyt Iinestä tuollaisena. Milla tuli meille koiralääkärikirjan kanssa ja sitä sitten kimpassa tutkailtiin ja pohdittiin mikä Iinestä vaivasi. Lämpöä ei ollut, mutta hieman takajalkojaan arasti. Olin jo tässä vaiheessa ehtinyt soittaa eläinlääkärille, jos oltaisiin lähdetty koiraa sinne näyttämään. Iines ei kuitenkaan valittanut mistään vaikka sitä kuinka paineltiin ja jalkoja joka suuntiin kiskottiin. Illalla kahdentoista aikaan Iines oksensi kaikki päivällä syödyt ruoat pihalle. Soitin vielä kerran eläinlääkärille, joka sanoi, että koirien vatsatautia on ollut liikkeellä eikä yhdestä oksentamisesta kannata huolestua. Eilen otettiin sitten aika iisisti. Iines oli vieläkin aika vaisu, mutta alkoi iltaa kohden jo piristyä. Toi jo leluja meille, että leikittäisiin.

Olisiko sitten Lapin reissu ja autossa istumiset ottanut koiralle niin koville. Ja jos vielä jokin vatsataudintapainen kiusasi, niin ei ihmekään että oli veto poissa. Lauantaikin oli aika puuhakas päivä, mutta on meillä ennenkin ollut eikä koira noin ole väsähtänyt. Täytyy nyt alkuviikko seurailla Iinestä ja ottaa rauhallisesti.

Remmirähjä

Iines sai elää aikalailla pellossa loman ajan. Eilen käytiin Kaarinan, Tepan ja Plyushin kanssa lenkillä eikä koiria kohdattu. Tänään lenkkeiltiin Millan ja Nemon kanssa ja pari koirat tuli vastaan. Ekalle parille rähähti just kun oltiin ohi päästy. Tokalle koirakolmikolle pisti oikein kunnon rähinän pystyyn... Mies vielä jäi mun selän taakse mutiseen, että nämä ovat kyllä uroksia. Pakko oli sanoa, että voisitko nyt jatkaa matkaasi. Ärsyttäviä tollaiset. Ihan kuin selän kääntäminen ei olisi tarpeeksi hyvä merkki, että en halua jäädä juttelemaan...

Nyt alkaa kyllä tehokuuri tuohon ohitteluun. Vinkulelut saavat jäädä unholaan. Tuntuu, että Iines nostaa niitä liikaa kierroksia. Pitää yrittää ruoan voimalla. Huomenna mennään tottisteleen viestitreenien jälkeen Leenan ja Simon kanssa. Pääsee ainakin treenaan kontaktia häiriön alaisena. Pitää ottaa naksutin mukaan, jos siitä oisi hyötyä. Ensi viikolla meinataan Millan ja koirien kanssa suunnata enemmän ihmisten ja koirien ilmoille.

Lainasin Kaarinalta Turid Rugaasin kirjan Kiskomatta paras. Siinä oli myös vinkkejä noihin ohituksiin. Alkuvuoden treenaamme kyllä ahkerasti tätä.. Pitäisi saada isompi porukka kasaan, jotta voisi kimpassa treenailla ohituksia.

Sallan loma

Joulupäivänä suunnattiin Sallaan ja sieltä kotiuduttiin keskiviikkona.

Iines könötti autossa istuvassa asennossa 11 tuntia suuntaansa.. Kumma piski, kun ei suostunut makuulle käymään. Menomatkalla ei oikein malttanut tauoilla käydä pissalla eikä juonut. Kotimatkalla meni pissatukset paremmin.

Koiraseuraa Iineksellä Lapissa riitti. Vanhempieni koiran Siirin kanssa Iines paini päivittäin ja Siiristä oli myös hyvää juoksuseuraa lenkeillä. Naapurissa asusti karjalankarhukoira Hulta, jolta Iines röyhkeänä penskana kävi pöllimässä hirvenluita. Hulta-parka oli narun jatkona, joten ei päässyt luitaan pois hakemaan. Pari kertaa meinasi näille kahdelle neidolle tulla kunnon painiottelu. Hulta koitti kovin Iinestä pomottaa, mutta Iinespä päätti näyttää takaisin.. Saa nähdä millainen tiukkis meidän mimmistä vielä kasvaa.

Iineksen ensimmäinen uusi vuosi sujui hyvin. Raketeista ei välittänyt mitään. Hyvä näin..

Näkyiskö poroja..?

Siirin kanssa oli mukavaa painia. Ihmeen hyvin puudelilla hermo kesti meidän neitoa...

Minne matka mimmit?

Sehän on lentävä hollantilainen

Iineksen uusi addiktio; lumi ja lumipaakut

Minä ja tytöt

Siiri Suleima

Iltaisin oli holskulla veto aivan veks...


Kotimatkan maisemia Suomussalmelta