Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

..se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Hormonit voivat pistää pienen holskun päänupin aivan sekaisin. Hormonipilvessä kaikki näyttää erilaiselta. Pyörät ovat kummia, lastenrattaat myös. Entä oletteko koskaan nähnyt kivikasaa pellonreunassa tai tuulessa lentävää muovipussia? Merkillisiä juttuja...



Kovin jo odotan, että Iineksen juoksut loppuisivat. Koiran nuppi rauhoittuisi ja päästäisiin taas treenaamaan.

Ohituksia

Aamusta kurvastiin Perkkaalla Minnan treeneihin. Ohitukset sujuivat treeneissä hyvin. Koitettiin saada Iinekselle treeniä myös siitä, ettei kiskomalla pääse haluttuun päämäärään vaan vain kuin remmi on löysällä. Iinestä ei mun ja Minnan "virittämät ansat" kiehtoneet vaan koira napitti vain mua. Tokalla treenikerralla saatiin myös hyvä ohitustreeni pikkukoirista, jotka menivät kentän poikki. Toinen niistä kimitti Iinekselle ja Iines keräsi kierroksia, mutta luopui. Muilta treeniläisiltä sain palautetta, että tässä tilanteessa kiristin remmiä. Pitänee kiinnittää tähän taas huomiota.

Treenien loputtua kolme koirakkoa lähtivät kimppakävelylle. Meitä ei huolittu juoksujen vuoksi mukaan, joten käveltiin pienen välimatkan päässä perässä. Iines oli aivan villinä ja menossa muiden perään. Ihme vikinää ja sinkoamisia seurasin ja eihän otukselle voinut, kuin nauraa. Aivan koominen tapaus. Hyvää treeniä kyllä saatiin, kun hiivittiin toisten perässä. Hiekkakentälle kun päästiin aussie-Iitu rähähti Iinekselle ja Iines vastasi. Tästä hyvästä Iines sai vettä päähänsä. Käytiin ottamassa vielä parit luopumiset, jotta saatiin hyvä päätös treenille.

Kotoolta lähdin sukkelaan ajelemaan Nurmijärvelle veljen perhettä muuttamaan. Iines-parka vietti päivän yksin. Oli kyllä onnellinen otus, kun tultiin kotia. Illasta otettiin vielä hieman perusasentoatreeniä. Hienosti koira hakee oikeaa paikkaa. Lisäksi treenattiin istu, maahan, seiso -treeniä. Seisomisessa Iines tarvitsee edelleen käsiapua, mutta istu ja maahan sujui hyvin.

Vitsi mikä jälki!

Vannotin, että tällä viikolla tehdään jälkeä, joten perjantain kunniaksi suunnistimme jäljelle Martinlaaksoon. Peltojälki oli jälleen kyseessä ja neljä purkkia pistin jäljelle. Alussa joka askeleella ruokaa ja lopussa vähensin.



Olen päättänyt, että menemme jäljelle hallitusti ja hillitysti. Nyt otin ruuan avuksi tähän (miksi en ole aiemmin ottanut?) ja päästiin ilman häröilyä jäljelle. Istutin Iineksen ennen jälkeä ja palkkasin ruualla. Lähti ajamaan jälkeä t o s i rauhallisesti. Lopussa harmitti, kun olin vähentänyt ruokaa ja vauhti kiihtyi. Mutta yleisesti ottaen, tosi hienosti sujui. En muista koska viimeksi koira olisi ajanut jälkeä noin tarkasti ja rauhallisesti.



Jatkamme peltojäljellä ja ruualla askelilla. Nyt minun pitää vain jaksaa kylvää tuota safkaa riittävästi jäljelle.



Mukavaa, kun treenit sujuvat juoksuista huolimatta. Lenkillä Iines on ihan pöhkönä hajujen perään, mutta kun on treenit tehdään täysillä hommia.

Juoksua, juoksua ja uusi kuva-albumi

Iineksellä viiraa päässä juoksujen vuoksi. Sisällä koira istuu ja tapittaa mua ja piipittää... Että se on välillä rasittava elukka. Ulkona haistellaan maailman ihanuutta suu vaahdossa.



Käytiin heittemässä Petikossa lenkki. Meidän juoksuinen narttu juoksi tosi hyvin! Iineksellä oli tajuton vimma päällä. Kaipa se kiima johonkin pitää purkaa... ;) Veti tosi hyvin koko matkan ja mulla oli kevyttä juosta. Parit onnistuneet ohitukset saatiin juoksulenkillä. Nyt ei pysähdytti vaan Tuomas nappasi Iineksen valjaista kiinni ja paineltiin ohi. Iines ei pahemmin jäänyt koirien perään edes katsomaan. Eka koira vielä ärähti Iinekselle, mutta Iines ei ollut moinaskaan. Muutenkin Petikossa oli väkeä tavanomaista enemmän. Ilma oli parempi, kuin tiistaina ja oltiin aikaisemmin juoksemassa kuin yleensä.



Tuomas lähti lenkin jälkeen vielä korjaamaan siskonsa autoa. Mä jäin kotia fiksailemaan uutta kuva-albumia kuntoon. Joitakin kuvia sain sinne päivitettyä. Lisää on tulossa » Iineksen kuvat

Mahoton kiire!

Olipas taas lenkillä kunnon touhotus päällä. Viime viikolla koira käveli nätisti ja asiallisesti, tällä viikolla nenä vie ja Iines seuraa. Ja minä lasken kymmeneen ja taas kymmeneen... Toivon, että merkillisen hyväntuoksuinen maailma johtuu juoksuista. Ei Iines ole aiemmin ollut noin hajujen vietävissä.

Hyvä lenkki kuitenkin touhotuksesta huolimatta. Pysähdeltiin paljon enkä antanut vetää. Viimeinen vartti tunnin lenkistä sujuikin sinkoilematta ;) Ohituksia päästiin treenaamaan urakalla ja ilman urinoita sujuivat kaikki. Just kun oltiin päästy pihasta pois, tuli naapuritalon pihasta russeli. Iines keräili kierroksia ja minä pysyin rauhallisena. Jäivät sopivasti tienposkeen haistelemaan ja me päästiin monta kertaa tekemään ohituksia. Jatkettiin matkaa, kun Iines oli rauhallinen. Yhdessä kohtaa mentiin ohi kahdesta haukahtelevasta pikkukoirasta. Iines malttoi mielensä. Ohituksen jälkeen koukkasi mun eteen ja mä talloin Iineksen jalalla. Parkaisuhan siitä pääsi. Kokeilin jalkaa, mutta ei koira reagoinut mitenkään. Jospa se vihdoin ja viimein tajuaisi ettei mun jalkoihin kannata singota. Epäilen kyllä suuresti koska olen tallonut Iineksen tassuille satoja kertoja.. En tietenkään tahallaan, mutta vahingossa :) Mutta ei elukan kaaliin vain mene tietyt asiat. Vaikka kivahan se on, että koira ei ole turha herkkis.

Iloinen yllätys

Aamulla oli sähköpostissa odottamassa iloinen yllätys. Iineksen tsekkiläinen kasvattaja oli vastannut minun edellisviikolla lähettämääni sähköpostiin. Kiitteli kovin kuvista ja kyseli Iineksestä. Pitää vastailla ja kertoa tarkemmin miten meillä menee. Hän oli käynyt meidän nettisivuillakin, josta tuli mieleeni, että pitäisi pistää sivuille Iineksestä juttua myös englanniksi. Katsotaan koska käännöstyön aikaiseksi.

Töitten jälkeen oli taas nuutunut olo.. Selvittiin sentään juoksemaan. Sää oli aivan järkyttävä. Vettä vihmoi oikein urakalla ja tuulenpuuskat puistattivat. Puoleen väli juoksu sujui hyvin. Mentiin alkulenkki aika haipakkaa vauhtia ja se kostautui lopussa. Iskin koiran Tuomakselle ja otin loppulenkin iisimmän. Tuomas ja Iines mennä viipottivat edellä. Kotimatkalla pohdittiin kuinka lujaa T&I juoksisivat tuon viisi kilometriä. Pitänee testata joku kerta.

Tohinaa ja touhotusta

Työpäivän jälkeen oli vetelä olo.. Olisi voinut jäädä vain telkkariin ääreen syömään suklaata. Mutta kun olin päättänyt, että tällä viikolla tehdään jälkeä, niin eihän siinä muu auttanut kuin pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata pellolle. Luukkiin asti en jaksanut lähteä suhailemaan vaan mentiin Martinlaaksoon. Alkuun kylvin joka askeleelle ruokaa ja ekan purkin jälkeen hieman harvemmin.

Jäljen vanhentuessa käytiin kiertelemässä pelloilla. Iineksellä oli kunnon touhotus ja tohina päälle.. Huoh... Olen kiinnittänyt remmikäytökseen nyt extrapaljon huomiota ja pellolla käppäily menikin koko ajan pysähdellessä. En tiedä hajuen perään touhotus juoksuista. Tällä viikolla Iineksen nenä on käynyt todella uutteraan eikä aamulenkillä meinaa millään malttaa käydä tarpeillaan. Maailma on täynnä hajuja ja Iinestä on vain yksi.

Jälki meni vähän niin ja näin. Paikoitellen nenä pysyi hyvin maassa, mutta mieluusti Iines kaartelisi. Purkeille pysähtyi hienosti. Peltojäljellä meinaan kyllä nyt jatkaa.

Olimme sopineet Annikan kanssa treffit Energia Areenan parkkikselle. Ehdin ennen Annikan tuloa ottamaan Iineksen kanssa perusasentoa ja muutaman pätkän seuraamisia. Uusi narupallo pääsi hommiin ja Iineksestä se oli kiva lelu. Palkkasin hieman myös ruualla, mutta enimmäkseen lelulla, kun koira ei kuumentunut niin paljoa.

Ohitustreenailut sujuivat hyvin. Ensimmäisen ohituksen jälkeen Iines jäi hieman kuikuilemaan Annikan ja Piparin perään. Irokeesi nousi myös, mutta malttoi mennä ohi. Meidän ohitse kulki myös muutama muu koira ja päästiin treenaamaan ohituksia erinäköisistä koirista. Yksi russeli oli vaikea pala... Russeli rupesi kiljumaan kurkku suorana, kun se näki Iineksen. Omistajat hinasivat sen sitten autoon. Iines pysyi hiljaa, mutta keräsi tuosta aika kierrokset. Ääni, joka russelista lähti, oli kyllä sen verran paha, etten yhtään ihmettele että Iines nosti kiekkoja.

Lopuksi hengailtiin Iineksen kanssa lähellä Annikaa ja Piparia eikä Iines kiinnittänyt Pipariin oikeastaan mitään huomiota. Käveltiin myös rinta rinnan meidän autolle.

Ohitustreenit muuten

Minnan treeneissä ohitukset sujuvat hyvin. Lenkeillä Iines kerää edelleen kierroksia ohitustilanteissa. Onneksi rähjäystä ei enää ole ollut. Eilen iltalenkillä päästiin ohi yhdestä puudelista, joka oli haukkunut meidät pystyyn. Kerran jouduin ruikkasemaan naamalle vettä, mutta tämän jälkeen koira luopui hienosti vaikka kierroksia oli ehtinyt kertymään. Että oli hyvä fiilis.

Tänään mennään Annikan ja Piparin avustuksella treenailemaan ohituksia. Kiva kun saadaan treenattua tätä.

Pitkästä aikaa juoksemassa

Viime viikolla ei käyty kertaakaan juoksemassa, kun olo oli niin vetämätön. Nyt on ollut pari päivää jo pirteämpi olo ja kroppa kaipasi lenkkiä. Käytiin Veijariklubin jälkeen hakemassa Tuomas kyytiin ja mentiin Petikkoon juoksemaan. Juoksu kulki yllättävän hyvin viikon tauon jälkeen. Ei ollut ollenkaan tuskainen olo ja olisi voinut juosta pidemmänkin matkan.

Yksi koira tuli lenkillä vastaan. Ohitustilanne ei sujunut kovinkaan mallikelpoisesti... Mietittiin lenkin jälkeen, että noissa tilanteissa jatkossa mennään vaan ohi. Nyt ohituksesta tulee isompi juttu, kun ensiksi juostaan sitten pysähdytään kun toinen koira tulee vastaan. Yleensähän juoksulenkeillä on ohitukset sujuneet hyvin. Lenkillä tuli myös vastaan mies rullasuksilla

Parkkipaikalle kun päästiin, oli siellä kääpiösnautseri, joka räksytti meille. Iines otti asian lungisti. Vilkaisi vain räksyttäjää ja katseli sitten aivan muualle. Hyödynsin tilanteen ja jäätiin hetkeksi palloilemaan parkkipaikalle. Iinestä ei toinen koira kiinnostanut tippaakaan.

Taitava tyttö

Veijariklubin toinen kerta sujui hienosti. Kun mentiin halliin sisään, lagotto haukkui meidät aivan pystyyn. Iines päästeli pieniä puhinoita ja karvat oli pystyssä. Meinasi sanoa takaisin, mutta vettä tuli niskaan ja koira piti suunsa kiinni. Tämän jälkeen Iines käyttäytyi todella hienosti. On se vaan upea otus :) Olin niin ylpeä.

Koirille oli keksitty erilaisia aivojumppia. Piti etsiä herkkupala kupin alta, lautaselle laitettiin ruokaa, jonka sai ottaa vasta luvalla yms. Otimme jälleen tuomarin tervehdystä sekä ohituksia. Koirat istuivat ringissä ja yksi koirakko kiersi ringin. Iines välillä vilkuili muita, mutta malttoi olla paikallaan. Lopussa vielä paikkamakuuta. Laitoin Iineksen tolppaan kiinni ja sain otettua välimatkaa. Iines makasi nätisti vaikka ympärillä oli paljon häiriötä. Kertaakaan ei koira noussut, kun kävelin sitä kohden. Kerran ennakoi, kun siirryin vierelle ja nousi peruasentoon ennen käskyä. Tämän jälkeen palkkailin Iinestä vieressä seisten ja kun se pysyi makuulla. Olen kyllä tyytyväinen, kun päästään treenaamaan paikkamakuuta häiriön alla.

Saatiin palautetta, että Iines on edistynyt todella paljon ja keskittyy hienosti. Ja niinhän se on. Itse vain unohtaa millaista on ollut ja haluaisi, että koko ajan menisi paremmin ja paremmin. Kun miettii miten huonosti Iines keskittyi pienenä tai jos keskittyi ollenkaan niin muutos on valtava. Muiden koirien puuhastelujen seuraaminen ei ole niin tärkeää, kuin minun kanssa tekeminen. On se vaan hieno koira :)

Tahtoo treenaamaan!

Agilityn jatkokurssi alkoi tänään keskustelutilaisuudella. Kurssilla on yhteensä kuusi koirakkoa. Kouluttajana meillä on Aino Pikkusaari. Aino vaikutti tiukalta, mutta reilulta vetäjältä. Juuri sitä haluankin. Haluan tulevaisuudessa kisata Iineksen kanssa ja alusta asti haluan treenata kunnolla eikä vain puuhastella.

Kävimme läpi jokaisen ongelmakohtia ja treenitavoitteita. Minulle ongelmalliseksi koin ohjaamisen. Tarvitsen paljon kuivaharjoittelua ilman koiraa. Lisäksi meidän pitää treenata hallittavuutta. Iines kerää nopeasti kierrokset ja käskyt pitää saada läpi vaikka koiralla olisikin täysi höyry päällä. Haluan myös opettaa Iinekselle, että kun ei treenata pitää osata rauhoittua.

Keskustelutilaisuuden pohjalta odotan kurssilta todella paljon. Mukavaa päästä treenaamaan kunnolla! Olisin halunnut aloittaa treenit heti :)

.. ja vielä esineitä pellolla

Agilityn jälkeen käytiin tallaamassa pellolle esineruutu. Raisa vei Iinekselle esineen ja koira etsimään. Eipä elukka löytänytkään esinettä. Kävi kyllä aivan lähellä, mutta jostain syystä ei löytänyt tai ei tajunnut ottaa sitä. Mentiin sitten kaikki kolme katsomaan minne esine jäi. Ei meinattu hämärässä löytää esinettä ja Raisa oli jo menossa hakemaan toista esinettä, kun Iines löysi esineen. Toinen lähetys tehtiin niin, että vietiin kimpassa esine paikalleen. Nyt sujui hienosti. Seuraava lähetys samalla tavalla. Nyt oli pientä hapuilua ja jouduin lähettämään Iineksen pari kertaa uudestaan.

Raisalta sain palautetta, että pitäisi palkata vielä paremmin kun Iines tuo esineen. Miten multa aina tämä unohtuu? Olin vissiin tsempannut niin agilityn palkkaukseen, että unohtui esineillä hyvä palkkaus... Koiralta vaadin aina treeneissä aivotoimintaa, ehkä omistajankin pitäisi alkaa käyttämään aivojaan?

Kotona kaivoin Palveluskoiraliiton Esine-etsintä -kirjasen esiin. Siinä neuvottiin esine-etsinnän opettaminen samalla tavalla, kun tänään tehtiin. Alussa viedään esine koiran kanssa ruutuun. Kun koira hanskaa tämän, viedään samaan kohtaan kaksi esinettä ja haetutetaan nämä esineet jne. Pitää vielä lueskella treeniohjeet läpi ennen seuraavaa esineiden etsintää.

Raisalle kiitokset jälleen treeniseurasta ja tsemppauksesta :)

Ekaksi agia...

Päätin jättää näyttelytreenit väliin, kun alkoi tuntua että en vain jaksa puudelointia juuri nyt treenata. Olen pistänyt kaikki tsempit ohituksiin, haluan sen asian kuntoon ja keskityn nyt siihen. Näyttelytreenailut jätetään nyt hetkeksi takavasemmalle ja treenataan yksi asia kuntoon.

Lenkillä yksi ohitus meni aivan penkin alle, pari onneksi onnistui. Tuskastutti, soitin Raisalle ja lähdettiin treenaamaan Ojankoon agilityä ja esineruutua.

Treenin tavoitteena oli opettaa Iinekselle, että rimoja ei saa pudottaa. Olimme kovin tuohtuneita, kun rima putosi. Onnistuneesta suorituksesta otus sai kunnon palkan. Saas nähdä mitä pienen elukan päähän jäi treenistä kytemään.

Koitin olla superonnellinen ja iloinen, kun Iines teki oikein. Iines ei kertaakaan lähtenyt juoksemaan palkan kanssa ympäri kenttää vaan toi patukkaa koko ajan minulle. Selvästi olin tällä kertaa niin hauska, että minun kanssa kannatti leikkiä. Pitää muistaa tämä jatkossakin. 

Sunnuntain puuhastelut

Päivä aloitettiin Minnan treeneillä. Häiriökoirana oli tällä kertaa hoffinarttu. Ohittelut sujuivat hienosti. Ei noussut irokeesi pystyyn eikä Iines pidempiä aikoja tuijotellut. Minna muistutti minua, että pitää tuohon Iineksen hihnakäytökseen vielä kiinnittää huomiota. Iines mielellään rykäisee haistelemaan puskien tuoksuja ja niin ei tietenkään saisi tehdä ;) Koira on edistynyt niin paljon lenkkikäyttäytymisessään, että meinaan välillä lipsua. Mutta tiukkaa kuria vain pitää jatkaa...

Ohittelujen jälkeen käytiin Raisan ja koirien kanssa metsälenkillä. Iines oli aivan parkakoira... Kuje ja Kida kurmuuttivat meidän pientä puudelia aluksi eikä Iinestä sitten oikein innostanut leikkiä moisten häiriköiden kanssa.

Illasta koettiin mielenkiintoinen episodi. Iines tykkää varastella villasukkia. Nyt minun villasukkani oli niin mahtava saalis, että ei meinannut siitä luopua millään. Kun vein sen Iinekseltä, niin Iines murahti. Minä olin tietenkin, että mitä perkelettä se elukka oikein sanoi. Iines oli ihan, että "hups, se vain pääsi mun suusta". Eipä hups auttanut vaan Ii meni sitten eteiseen miettimään. Jätin sukan näkyvillä, otin karun pullon ja päästin koiran eteisestä. No eihän se tietenkään mennyt lähellekään sukkaa...
Iineksellä on ollut viime päivinä tämmöisiä hassuja pikkutestailuja. Jos vaikka sohvalle voisi tulla istumaan, ai ei voi vieläkään... Jos mä vähän komennan sua, niin mitä sitten tapahtuu, ai mä istun eteisessä. Ja sitä rataa. Huvittava pieni eläin :)

Minäkö muka söisin villasukkia?

Pihatottista

Aamun vietin veljen perheen luona pakkaushommissa. Saatiin kaikki kirjat pakattua ja komea muuttolaatikkopino aikaiseksi.

Päivällä mentiin Lohjalle. Tuomas vaihtoi autoon jarrupalat ja me Iineksen kanssa otettiin tottista. Otin seuraamista ruualla ja naksulla. Ruokapalkalla koira ei ala edistämään niin paljoa, kuin lelupalkalla. Pitää vielä hinkata seuraamisessa oikeaa paikkaa ja saada varmuutta, ennen kuin alan ottamaan lelupalkkaa enempi mukaan.

Eteenmenoa treenattiin myös. Tässä palkkana toimi jalkapallo. Vietiin yhdessä pallo paikalleen ja käveltiin pihan toiseen päähän. Kontaktista eteen-lähetys.

Lisäksi otin lyhyitä pätkiä paikkamakuuta ja perusasentoa.

Iltalenkki hiekkakuopalla kutistui lyhyeen, kun aloimme kuulla metsästä laukauksia ja koirien haukuntaa. Päätimme poistua takavasempaan, että emme sattuisi hirvenmetsästäjien tielle. Hiekkakuoppalenkki vaihtuikin sitten sänkipeltolenkiksi. Iinestä ei tämä suuremmin surettanut. Kunhan saa päästellä täysiä, niin se on pääasia.

Jälki + metsälenkki

Kävin pitkästä aikaa tekemässä Iinekselle jäljen. Jäljelle laitoin kolme purkkia, mutta en keppejä. Pitää alkaa taas kyllä ottamaan kepit takaisin, mutta nyt ei ollut sopivia keppejä, joten purkit saivat riittää.

Jäljen vanhetessa käytiin metsälenkillä. Iines viipotti koko lenkin kalliota ylös ja alas. Minä olin vaan niin poikki, että välillä vain seistä ihmettelin ja katsoin koiran menoa. Hyvä, että edes toisella meistä virtaa riitti.

Jälki sujui ihan jees. En vienyt alussa Iinestä suoraan jäljen alkuun vaan annoin sen itse löytää jäljen. Hyvin nappasi jäljen ja lähti ajamaan. Ekalla purkille pysähtyi hienosti ja tokalle myös. Viimeisellä pätkällä oli selvästi vaikea kohta. Olin kävellyt polkua, joka oli lehtien peitossa. Tästä Iines meni yli eikä meinannut millään löytää jälkeä. Jouduimme palaamaan takaisin ja lähetin koiran oikeaan suuntaan. Vikalle purkille meni ihmeen vinoon makaamaan... Höh.

Saatiin meidän mieskin viimein kotia. Iines oli onnesta solmussa, kun näki Tuomaksen. En tiedä ymmärsikö elukka, että miekkonen oli ollut poissa useamman päivä vai oliko se vain niin onnellinen kun Tuomaskin oli.

Pikku-Iines jäljellä syksyllä 2007

Nälkä, mikä ihana tekosyy

Iinestä oli eilen alkanut hiukomaan sitten pahemman kerran. Omatoimisena koirana oli päättänyt korjata tilanteen. Hieman vaivannäköähän se oli vaatinut, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta saa kupunsa täyteen.

Tiskipöydällä on pidempään ollut jo purkki, jossa on herkkutikkuja. Nyt oli kiusaus kasvanut liian suureksi ja purkki oli pitänyt tyhjentää. Kansi oli taitavasti avattu ja yksittäispakatut herkkutikkupussit myös. Janohan oli uurastaessa myös yllättänyt. Kupillinen vettä oli mennyt tikkujen lisäksi kurkusta alas. Kotona odotti tyytyväinen koira, jonka vatsa oli komeasti pömpöllä. Röyh, vaan teillekin.

Herkuttelun lopputuloksena oli, että vatsa toimi hyvin. Onneksi menimme illaksi mun vanhempien luokse ja koiran  tarpeilleen päästäminen oli helpompaa.

Käytiin sadesäässä metsälenkillä siskon, äidin ja koirien kanssa. Iines tapasi myös uuden serkkunsa eli sisareni etelävenäjänpaimenkoira Milasun. Tapaaminen sujui paremmin, kuin olin odottanut. Iines ja Milasu olisivat kovasti halunneet leikkiä kimpassa, mutta Matleena ei vielä uskalla pitää Milasua irti, kun se on ollut heillä vasta niin vähän aikaa. Joten leikkimiset jäivät toiseen kertaan.

Jäätiin Siuntioon yöksi ja aamulla huristeltiin kotiin.

Veijariklubi

Ei hitsi mikä päivä.. Aamulla jo oli sellainen olo, että voisi vain kömpiä takaisin pehkuihin. Olisi ehkä kannattanut uskoa tätä fiilistä.

Päivä meni aivan koomassa. Väsytti tosi paljon ja tuntui, että olisin tulossa kipeäksi. Kuudelta meillä oli Pienen koiruuden Veijariklubi-kurssi. Päätin lähteä sinne hyvissä ajoin ja käydä Iineksen kanssa kurssipaikan lähellä lenkillä. Heitin kotiavaimet kassiin, autonavaimet ja kännykän taskuun, ja ei kun menoksi. Samalla kun ovi kolahti kiinni, tajusin että kassi ja kotiavaimet ovat sisällä. Jes, mikä fiilis... Että sattuikin näin, kun Tuomas on vielä työreissulla Belgiassa. Ei kun soittamaan huoltofirmalle. Ehdittiin huoltomiestä odotellessa käydä Iineksen kanssa puolen tunnin lenkillä. Olo oli tässä vaiheessa väsynyt, turhautunut ja kiukkuinen. Lenkillä vielä jouduttiin väistelemään yhtä naista ja collieta, kun ne aina vaihtoi samalle puolelle tietä kuin mekin. Mä en tajua ihmisiä, eikö ne vain näe että toiset yrittää päästä ohi nätisti eikä ole kiinnostuneita muiden ulkoilijoiden tapaamisesta? Pakko vaan yrittää tunkea omaa koiraa iholle.. Tääkin sitten vielä alkoi kiukuttamaan.

Onneksi kaiken tämän ketuttamisen jälkeen itse kurssilla meni tosi hyvin. Iines käyttäytyi mallikkaasti. Treenailtiin sisätiloissa ja koiria oli meidän lisäksi kuusi. Aluksi otettiin katsekontaktia. Me treenattiin samalla myös perusasentoa. Lisäksi otettiin tervehtimisiä, paikkamakuuta ja Iines pääsi tuhoamaan pahvisen kahvikupin, jossa oli herkkuja sisällä. Ihanaa, kun saa häiriötreeniä. Ja tulee treenattua keskittymistä ja paikkamakuuta. Paikkamakuu on jäänyt nyt parina viime viikkona multa unholaan.

Lähdimme jo hieman aikaisemmin pois. Iines oli käyttäytynyt niin hienosti, etten halunnut ottaa riskiä, että keskittyminen herpaantuu ja voisi toisille koittaa sitten rähistä. Käytiin vielä lenkillä ja löydettiin kivat pellot. Iines fiilisteli innoissaan. Mä seisoskelin ja katselin koiran touhuja.

Pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen oli ihanaa päästä kotiin sohvalle makoilemaan.