Jälkeä ja jäätä

Aamusta suuntasimme Halkolammelle jälkiryhmän treeneihin. Iinekselle oli luvassa testailujälki. Parin kepin lisäksi jäljellä oli kaksi patukkaa ja lopussa purkki. Suurimman osan jäljestä jäljesti huonosti. Välillä oli hetki hyvää jäljestystä ja lopussa pidempi pätkä. Patukoista selvästi yllättyi. Meni käskystä maahan ja odotti kunnes palkattiin. Kepeiltä palkkasin myös patukalla. 

Kotimatkalla kävin lenkillä pelloilla ja päätin käydä samalla tekemässä peltojäljen. Talloin suoran jäljen ilman kulmia. Eka 110 askelta ja purkki, sitten vielä reilut 200 askelta ja loppupurkki. Koira on jotenkin taantunut. Se siksakkaa niin kuin joskus alkukeväästä eikä keskity kunnolla. Yhdessä kohtaa oli tosi sekaisin. Seurautin hieman ja lähetin uudelleen jäljelle, jonka jälkeen teki ihan jees hommia loppuun. En tiedä sitten vaikuttaako juoksut niin paljon elukan fiiliksiin. Ihme herkistelijä se vain nyt on.. Pitänee odotella juoksujen loppumista ja mennä sitten vasta jäljelle, jos vain on kelejä.

Jäljen jälkeen hinkattiin hieman perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisessa Iines on liian edessä, joten tein yhden askeleen siirtymiä ja tässä koira pysyi hyvin paikallaan. Pidemmällä pätkällä edistää.

Kotimatkalla löydettiin iso luu. 

 Iines pääsi myös rikkomaan jäätä. Se vasta oli lystiä!

Terrieri-ihastelua

Perjantaisurffailuiden tuotoksena oli päätyminen irskien ja westieiden maailmaan. Oispa enemmän aikaa, tilaa ja energiaa niin meidän lauma kasvaisi terrierillä. 

Ihanat irskit ja wallattomat westiet.

Viikon varrelta

Tiistaina Ii pääsi jälleen hierottavaksi. Jälleen koiruus käyttäytyi vallan mallikkaasti. Tunnin verran malttoi mielensä ja makoili nätisti käsiteltävänä. Selkä oli jumissa, mutta nyt Kikka sai sitä hierottua. Oikea puoli oli kipeämpi. Takajalkojen tassuissa ei ollut nyt lämpöeroja. Hyvä näin. Takareidet olivat jumissa. Seuraava hieronta on kolmen viikon päästä.

Hierontareissun jälkeen hurautimme Leenan kanssa vielä Tuusulaan ostoksille. Mukaan tarttui lukkopanta, 5 metrin treeniliina, pari patukkaa sekä herkkuja Iinekselle.

Jäljellä käytiin kerran tai oikeastaan kahdesti. Talloin eka reilut 300 askelta pitkän jäljen.. No se meni sitten niin huonosti, että ei aikoihin. Liekö juoksu vaikuttanut vai mikä vaivasi.. Mene ja tiedä. Talloin sitten lyhyen noin 50 askelta suoran jäljen, jossa oli paljon ruokaa. Tämä meni hieman paremmin, mutta ei mitenkään hienosti silti. Lopuksi oli pakko vielä hinkuttaa tottista ja seuraamista. Edisti, poikitti ja kouhkasi. Mutta lopulta meni ihan jees.

Tänä aamuna alkoi  Iineksen arkikäytös taas ärsyttämään toden teolla. 

Onneksi oli hyvä päivä töissä. Duunit jatkuu ainakin vuodella vielä. Joten paremmalla mielellä käytiin sitten iltalenkillä. Huomiseksi pitää tsemppailla hyvät fiilikset jäljelle.

Virallinen paluu tottistauolta

Sateisen syysviikon alun kunniaksi tottistelimme. Hieman etukäteen mietitytti miten tottikset sujuu, kun taukoa on takana rutkasti. Olemme kesällä  viimeksi virallisesti treenailleet. Välissä on kyllä ollut pientä tottisvääntöä, mutta ei mitään tavoitteellisempaa.

Olin yllättynyt miten hyvin treenit sujui ja kuinka kivalta treenaus tuntui tauon jälkeen. Treeniohjelmassa oli, ylläri, seuraamista. Alussa poikitti ja edisti seuraamisessa sekä peruasento on liian edessä.. Loppua kohden seuraaminen parani. Iines oli hyvässä mielentilassa treenin ajan. 

Lopuksi otettiin vielä häiriötreeniä Saaran ja Serin kanssa. Olin varustautunut sumutepullolla ja sainkin ruikkaistua koiran päähän vettä ensimmäisestä vilkaisusta. Tämä toimikin mainiosti ja Iines piti hienosti kontaktia eikä katsellut Seriä. Korva oli hieman kääntyneenä Seriin päin ja silmät hieman pyörivät. 

Kotipihalle, kun päästiin meni tieltä ohi pari terrieriä. Niistä piti sitten nostaa kiekkoja.. Harmi silleen, kun muuten oli niin onnistunut päivä.

Bikinit

Tuomaksen mummon kommentti Iineksen juoksuhousuista: 

"No nyt kyllä olen kaiken nähnyt; koira käyttää bikineitä." 

Hierontaa, huonoa jäljestystä ja hampurilaisia

Meidän piti aloittaa maanantaina agilitykurssi, mutta se jäi sitten juoksujen vuoksi väliin. Sovin, että menemme tammikuussa alkavalle kurssille. Harmitti kyllä vietävästi koska olin odottanut kurssia paljon.

Tiistaina Iines pääsi Kikan luokse hierottavaksi. Koira käyttäytyi todella hienosti! Antoi Kikan hieroa ja malttoi maata nätisti koko tunnin. Selässä oli pahat jumit ja Kikka käsitteli selkää varovasti koska se oli selvästi arka. Takajaloista löytyi myös jumituksia ja vasen takatassu oli selvästi muita jalkoja viileämpi. Ensi viikolla sitten uudestaan.

Jäljellä kävimme kuluvalla viikolla kerran. Pellolla oli meidän lisäksi peuroja, joten häiriö oli taattu. Mittaa jäljellä oli noin 300 askelta. Kulmia kaksia ja oikealle molemmat. Alku oli tosi huonoa.. Oikeastaan vasta vika suora oli mielestäni hyvää jäljestystä. Hemmetti. Pitäis nyt saada pari onnistunutta jälkeä niin voitais jäädä jäljestyksestä tauolla. 

Loppuviikkona ei puuhailtu kummempia. Lauantaina juhlittiin tupareita ja kihlajaisia sukulaisten kera. Iines oli alkuillan huoneessaan, kun oli pienempiä juhlavieraita. Kun juhlaväki koostui enää aikuisista, pääsi Iineskin menoon mukaan. Koira käyttäytyi jälleen mallikkaasti. Ei puhissut eikä pöhissyt kenellekään. Tähän varmasti vaikutti myös se, että vieraat syöttivät Iinekselle keksejä ynnä muita herkkuja. Olin kyllä todella tyytyväinen koiruuteen. Juhlaväen lähdettyä kotiin, me marssimme McDonaldsiin ja Iines sai oman juustohampurilaisen. Tuli sitten kotimatkalla testattua, että hampurilaisen voimalla voi mennä hallitusti ohi vaikka vieressä haukkuu berninpaimenkoira.. Lisää plussaa Iinekselle :)

Tämä päivä meni pääasiassa olla möllöttäessä. Illalla kävin katsomassa Saaran ja Serin purutreenejä. 

Mökkihöperöt

Kävin tekemässä perjantaina Iinekselle jäljen ennen mökille lähtöä. Askeleita oli vain 90 ja ruokaa miltein joka askeleella. Alussa vähän kaahotti, mutta loppua kohden parani. Purkin ilmaisi nätisti. Joten ei onneksi tainut jäädä pahempia traumoja torstain sähellyksestä.

Viikonloppu vierähti mökillä Tuomaksen vanhempien ja siskon kanssa. Iines nautiskeli, kun sai kirmailla vapaana. Lauantaina käytiin Ellun kanssa sienessä ja Iines sekosi metsän tuoksuista. Peuranhajut veivät koiraa ja se oli vartin verran omilla teillään. Kieli pitkällä ja hengästyneenä se viimein saapui retkiltään. 

Iineksen kauan kaivatut juoksut alkoivat eilen! Ihmeteltiin, kun Iineksen pedillä oli verta. Tutkimme Tuomaksen kanssa kaikki tassut läpi, kun luulimme että Iineksellä on haava. Ei ekana tullut mieleen, että juoksut olisivat alkaneet 

Päivittelyä

Mitäs kaikkea me taas ollaankaan keretty puuhailla.. Tottista, jälkeä, hermojen kiristelyä, kiukuttelua ja hetkittäisiä hyviä fiiliksiä. Ajatusvirtaa tässä.

Viime viikolla treenailtiin tottisryhmän kanssa kaupunkiosuutta Petikossa. Hieman elukka sinkoili ja oli holtiton, mutta suht hyvä fiilis jäi. Nätisti istui tolpassa kiinni, kun Leena ja Lili kävelivät vierestä. Pisteet siitä Iinekselle.

Tottis kaivetiin naftaliinista ja hieman heikolla menestyksellä. Sirkuskentällä riitti väkeä ja Iines kärsi häiriöstä. Seuraaminen oli suoraa, mutta koira liian edessä. Häiriönsietokyky aivan nollassa.. 

Lauantainen jälki aivan kamala. Koira oli sunnuntaikävelyllä ja mua ärsytti.

Onneksi sunnuntaina mentiin rottisten jälkipäivään, jossa tehtiin pari jälkeä.

Ekalla jäljellä mä olin aivan ulalla missä jälki menee.. Eka kulma meni huonosti. Toka suora oli hyvää jäljestystä ja toka kulma sujui myös hyvin. Mutta kulman jälkeen Iines lähti jollekin toiselle jäljelle. Mä en edes tajunnut sitä, ihmettelin vain kun koiran korvat kohosi ylös, kun se yleensä jäljestää korvat "kurtussa". Purkista mentiin ohi komeasti monelle metrillä. Toka jälki oli parempi vaikka oli siinäkin omat ongelmansa. Vikalla suoralla Iines otti häikkää hevosista. Hevosia oli kahdella suunnalla ja niitä se sitten möllötti. Komensin liikaa ja Iines päätti käydä maate. Jatkoi kuitenkin jäljestystä, kun näytin missä jälki meni.

Hyviä vinkkejä saatiin Erjalta, kiitos niistä. Alkuun jatkossa enemmän ruokaa, joka rauhoittaa koiraa ja auttaa sitä keskittymään paremmin jäljestykseen.. Koira istumaan ja siitä sitten jäljelle. Pitää muistaa kehua koiraa, kun se jäljestää hyvin. Erja muistutti tästä läimäisemällä lapojen väliin. Pieni pakote toimi ;)

Kun Iines rupeaa tuijottelemaan maisemia, pieni nyppäisi ja komento takaisin jäljelle. Jos todella hankalaksi menee, voi koiraa auttaa kädellä jäljelle. Vikaan kulmaan nameja, jotta se sujuu varmasti.

Tiistaina mä olin illan hunningolla. Tuomas ja Iines puuhailivat kimpassa. Lenkillä ja sossuryhmän treeneissä olivat käyneet. Sossuilut eivät olleet sujuneet ollenkaan hyvin.. harmillista.

Tänään oltiin jäljellä Piian ja Minnan kanssa. Iinekselle reilut 400 askelta pitkä jälki, jossa kaksi kulmaa oikealle. Eka suora meni jees, eka kulma ei. Tokan suoran puolessa välissä nosti päänsä ja näytti samalta kun sunnuntaina, kun suuntaili väärille jäljille. Sain elukan kuitenkin jatkamaan jäljestystä. Toka kulma meni hyvin, mutta sen jälkeen pakka hajosi täysin. Koira oli aivan ulalla ja koitti mennä jokaisen mahdolliseen suuntaan. Mulla meni lopulta hermot ja raahasin piskin autoon sadatellen. Etsittiin sitten purkkia oiva tovi, mutta ei sitä löytynyt. Piia ja Minna lähtivät ajamaan Monan jälkeä ja mä jäin skannailemaan peltoa. Hetken kuluttua pölähti metsästi kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. He kysyivät onko multa hävinnyt sinikantinen purkki! He olivat sen ystävällisesti sen poimineet talteen. Kiitos vaan. Että otti päähän. Koiralla ei ollut mitään mahiksia jäljen lopussa, kun siinä olivat käyneet pyörimässä pari ihmistä ja pari koiraa. Ja sitten sille vielä hermostutaan.. Pitää huomenna käydä korjailemassa tämän päivän mokia.. 

Minusta tulee isona..

.. jäniskoira.

Olimme viime viikolla pellolla lenkillä ja Iines lähti ensimmäistä kertaa minulta rusakon perään. Näin silmäkulmastani rusakon ja sekuntia myöhemmin kirmasi Iines ja pupu pitkin peltoa. Enpä ole kuullut ennen Iineksen päästävän moista ääntä. Kimeä ajohaukku vain kuului, kun hönö paineli pupun perässä.

Ajojahtia kesti vain muutaman sekunnin ajan ja koira hävitti jäniksen. Joten ei siis kovin hyvä jäniskoira Iines taida olla.. Toivotaan, ettei pääse toistamiseen treenaamaan jäniksen jahtausta.

Juoksentelun jälkeen Iines oli vallan tyytyväisen oloinen ja näköinen.

Pinnistelyä

Tämä ei ole selvästikään mun viikko. Koiran kanssa pinna kiristää tosi pienestä ja joudun tasailemaan tunteita. 

Eilen Iines keräsi kiekkoja muista koirista.. Ja mä keräsin kiekkoja tästä. Kiva oravanpyörä meillä siis rullaamassa. Saaran kanssa oltiin sovittu jälkitreffit Vihdintien varteen ja sinne siis fiiliksistä huolimatta. Pohdiskeltiin sitten kulmien tekemistä ja sainkin Saaralta hyvän vinkin kulmiin. Nythän olen tehnyt tiukan 90 asteen kulman ja se on ollut vaikea koiralle. Saara kehotti tekemään kulman kolmella askeleella, jolloin se ei ole niin tiukka.

Jäljellä oli pituutti reilut parisataa askelta. Eka suora oli noin sata ja sitten kulma oikealle, joka sujuikin hienosti. Toka suora oli lyhyt koska pelto loppui kesken. Toka kulma taas oikealle ja tässä kohtaa pakka meni sekaisin. Iines tsekkaili kulmaa tarkkaan ja selvästi siinä oli jotain muita hajuja. Loppu jäljestä meni aika säätämiseksi. Olisi pitänyt tehdä pidemmät suorat. Nyt oli turhaan tiukkaan kulmia. Hyvä opetusjälki mulle vaikka ei mennytkään kovinkaan hyvin.

Aamulla otti koira taas jostain syystä enemmän päähän. Sovittiinkin Tuomaksen kanssa, että hän hoitaa Iineksen lenkityksen tänään niin minä voin lepuutella hermoja.

Jotain positiivista tässä päivässä oli silti. Ilmoitin meidät nimittäin rotikoiden jälkipäivään. Mielenkiinnolla odotan sunnuntain antia. 

Eniten **tuttaa kaikki

Tapanani ei ole kiroilla. Kun oikein on huono päivä, saattaa pari painokelvotonta päästä. No, tämä on yksi niistä päivistä. 

Koira on kuin se olisi aina elänyt pellossa. Koekunnossa se on todennäköisesti 6-vuotiaana.

Töitten jatkosta ei ole tietoa. Tervemenoa sossun luukulle tammikuussa.

Sain mätkyjä.

Lempikorkokengistäni päivän aikana irroitettu korkolappu ja järsitty korko.

Tietokone on korjauksessa. Duunikone jäi töihin.

Blogimerkinnät piti kirjoittaa paperille. Kuulakärkikynästä loppui muste... 

Maanantaimasennuksen keskellä sentään jotain heikosti positiivista. Selvisin juoksemaan ja näin Leenan sattumalta Petikossa.

Lyhyesti viime viikosta

Todella tiivistetysti tämän viikon treeneistä. Flunssasta huolimatta puuhailtiin kaikenlaista.

Tällä viikolla käytiin jäljelle maanantain lisäksi kolme kertaa. Pari jälkeä oli reilut 200 askelta ja yksi 80 askelta. Eka parisatainen jälki meni hienosti. Ruokaa laitoin vain satunnaisesti ja tyhjiä oli enemmän, kuitenkin maksimissaan oisko ollut seitsemän. Tarkkaa työtä teki, ainoastaan kulmissa pähkäili.

Toinen pidempi jälki oli järkky. Koiralla oli pakka aivan sekaisin.. Se touhotti ja vouhotti. Mutta mun hermo piti enkä kimmastunut. Siksi sitten tein helpomman jäljen, jossa oli paljon ruokaa ja tämä menikin hyvin.

Kävimme Kikan luona treenailemassa. Hiekkatien varrelta löysimme monta ohikulkijaa ja hyviä treenivastuksia. Lisäksi treenailimme Iineksen irtiollessa. Hyvä reissu ja jäi parempi mieli. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Sossuillakin ehdittiin. Ryhmä rämä saapui meidän kulmille ja menimme aiheuttamaan julkista pahennusta lähellä olevaan puistoon. Parit makoisat rähinät saatiin aikaiseksi, mutta enpäs lähtenyt kiihkoiluun mukaan. Tämä selvästi ihmetytti Iinestä kummasti. 

Tänään kävimme vielä Raisan ja koirien kanssa kääntymässä Tammelassa holskuleirillä. Kotimatkalla käppäiltiin kiva metsälenkki virkistävässä syyssateessa. Iineksellä ja Kujeella näytti olevan lystiä.