Ruuhkaa lenkkipoluilla

Ei varmaan ole koskaan ollut niin paljon väkeä Petikon lenkillä, kuin tänään. Ohitettiin viisi koiranulkoiluttajaa ja pari muuta lenkkeilijää. Yksi ohitettavista koirista rähisi Iinekselle, mutta Iines pysyi hiljaa.

Iineksellä oli vauhti päällä ja se veti todella paljon. Testattiin Raisalta lainattuja valjaita. Nekin nousevat Iineksen kurkulle jonkin verran ja koira pihisi hieman. Veti kuitenkin valjaissa hyvin.

Jalat vetivät loppumatkasta jumiin, kun jouduin niin paljon jarruttamaan myös alamäissä. Käytiin juoksemisen jälkeen vielä kävelemässä, kun Iines oli aika hengästynyt. 

Daijut joululomalla

Joululoma vietettiin reissun päällä. Aatonaattona ajeltiin ensiksi Lohjalle, sieltä aatoksi Siuntioon, joulupäivänä kotiin käymään ja tapanina takaisin Lohjalle. Huh.

Aatonaattona oli Lohjalla myös Tuomaksen siskon koira Wilho. Koirat ovat viimeksi nähneet kesällä ja minua mietitytti etukäteen miten hurtat tulevat juttuun. Tai oikeastaan miten Iines tulee juttuun Wilhon kanssa.

Wilho ja Laura pääsivät hieman yllättämään meidät. Yhtäkkiä olikin kuusen juurella kaksi koiraa yhden sijasta. Iines koitti pörhennellä karvoja, mutta ruikkaisin sitä heti vedellä päähän. Olin jo etukäteen päättänyt, että mitään kukkoilevia elkeitä ei suvaita. Ilta sujui yllättävän hyvin. Iines koitti käydä pöhisemässä Lauran miehelle Veijolle, mutta hienosti tuli pois tilanteesta pois-käskyllä.

Osan illasta Iines vietti makuuhuoneessa ja osan sai hengailla meidän kanssa. Yhden pörinän koirat saivat aikaiseksi. Iines nukkui minun jaloissa olohuoneessa, kun Wilho tuli nuolemaan minun kättäni. Tässä tilanteessa Iines luuli, että hänellä on hyvä syy ärähtää Wilholle. Iines-parka luuli väärin ja päätyi makuuhuoneeseen.

Aattona menimme minun vanhempien luokse. Ilta sujui myös Siuntiossa hyvin. Iines väisti hienosti 1,5-vuotiasta kummipoikaani. Tuomo oli Iineksestä aivan ihastuksissaan. Syömisestä ei meinannut tulla mitään, kun piti vain Iineksen liikkeitä seurailla. Iines kävi välillä nuolemassa Tuomon jalkoja ja käsiä ja siitä se riemu vasta yltyi.

Parina viime päivänä Iines on vetänyt todella paljon lenkeillä ja ollut muutenkin ulkona enemmän kierroksilla kuin aikoihin. Joulun edestakainen sukkulointi on varmaan stressannut koiraa. Minuakin alkoi jo koko ajan meneminen ahdistaa ja koira lukee minua tosi tarkkaan. Täytyy ottaa taas tehokuuri tuohon hihnakäytökseen. 

Köh köh..

Joululoma kului nopsaan vaikka meillä ei hirmuisesti ohjelmaa ollutkaan. Olla lötköteltiin olkkarin lattialla Eineksen kanssa ilmapatjan päällä ja katseltiin telkkaria. Niin ja tietty syötiin hyvin.

Iines-parka sairastui alkuviikosta todennäköisesti kennelyskään. Köhisi, röhisi ja yökkäili, joten lenkit piti pitää lyhyenä. Tylsää kun kerrankin oltais päästy valoisan aikaan ulkoilemaan. Tänään käytiin hieman pidemmällä lenkillä ja pikkaisen oli koiruudessa patoutunutta energiaa.

Iines sai joululahjaksi makoisia peuranluita ja isännältä ison puruluun. Valitettavasti peura pisti pötsin sekaisin ja tuotoksia sitten siivottiin olkkarin lattialta ja matolta. Osansa peurasta sai myös joululahjapuruluu.. 

Hyvää Joulua!

 

Treenitaukoa

Tällä viikolla ei pahemmin treenattu. Minulla on ollut hieman huono motivaatio ja tauko tekee hyvää. Ulkoilu ollaan reippaassa pakkassäässä. Kivaa kun on talvi.

 

Perjantaina saimme lenkkiseuraksi Millan ja Nemon. Iines päätti olla aikuinen koira eikä aluksi vastannut ollenkaan Nemon leikkiinkutsuun. Loppulenkistä lämpeni hieman Nemon yrityksille ja hieman riekkuivat. Viimeisellä suoralla tuli vastaan vaaniva ja räyhäävä tiibetinmastiffi. Iineksenkin piti sitten pistää ranttaliksi. Sidoin koiran tolppaan kiinni ja jätin hetkeksi viilentämään tunteita. Eipä enää huvittanut räyhätä, kun jäi yksin..

 

Lauantaina Iines vietiin hoitoon, kun me lähdimme Tuomaksen kanssa illaksi ja yöksi Flamingoon. Tänään sitten haimme väsyneen ja käheä-äänisen koiran kotia. Koko illan Iines veti sikeetä. Taisi olla rankkaa pienellä koiruudella hoidossa…

Turhautumista

Perjantaina vietimme koulukavereiden kanssa pikkujouluja meillä. Iines käyttäytyi vallan mallikkaasti. Alkupöhinänsä sai pöhistä huoneessaan ja sitten pääsi vieraiden joukkoon. Kiersi kaikkien luona siliteltävänä ja rapsuteltavana. Lisäksi Iinestä lahjottiin pipareilla ynnä muilla herkuilla. 

 

Lauantaiksi olimme sopineet treenisession Kikan kanssa. Olin lähettänyt Kikalle jo pitkän listan etukäteen. Tuntuu, että meillä on Iineksen kanssa hirveästi vielä treenattavaa. Tottis on periaatteessa hyvällä mallilla, hallinnan kanssa taistelen.. ja sekös puuduttaa ja ärsyttää. Treenasimme paikkamakuuta häiriössä. Kikan hoffin hengailun ajan Iines pysyi hienosti. Mutta aussie oli vaikeampi paikka. Nosti kyynäriä, mutta pysyi.. 

Kunnon ärinätkin saatiin aikaiseksi, kun Iines hengaili pitkässä liinassa.

Treenin jälkeen oli aika outo olo.. Hirveästi on vielä treenattavaa ja tuntuu, että vain väännetään ja väännetään, mutta ei vaan edistytä.

 

Sunnuntaina käytiin Talissa puruissa. Tällä kertaa toimi maalimiehenä Pekka. Iines puree lujaa ja saalistaa hyvin. Turhautuu vaan helposti ja tekee kummia voltteja. Näihin pitää jatkossa puuttua, ettei pääse enää tekemään moisia.

Pekka epäili, että Iineksellä saattaa tulla rohkeuden suhteen ongelmia, mutta koiralla on kuitenkin vahva saalisvietti joka auttaa sitä paljon. Lopussa kun olimme Iineksen kanssa menossa pois kentältä, Pekka löi piiskalla pari kertaa ilmaan. Iines reagoi piiskan ääneen yllättävän paljon.. Pekka pohti olisiko paukkuarkuudesta johtuvaa, mutta mä epäilen tuota. Kun ei Iines reagoi ääniin muuten. Olisiko jäänyt jotain inhottavaa mieleen viime kerrasta Mäntsälän hallista.

Oma osaamattomuus harmitti taas.. En osaa kehua koiraa oikeaan aikaan ja hallinnan puutteet tulevat treeneissä liiankin hyvin esille. 

 

Tänään käytiin pitkällä lenkillä pakkassäässä. Ihanaa, kun on talvista. Iineksellä oli kunnon kuuraparta lenkin jälkeen.

Patti

Maanantaina huomasin, että Iineksen vatsassa on outo patti. Iineksen yksi nisä on vain musta piste ja tämän pisteen kohdalla oli kumma kumpu. Näytin Kikalle pattia eilen, ja suositteli, että käyttäisin Iitä eläinlääkärillä.

Sain sitten tälle päivälle ajan. Diagnoosi olisi seuraava:

Iineksen oikeanpuoleiseen toiseksi viimeiseen maitorauhaseen on tullut pitkänomainen kiinteä alue. Todennäköisesti kyseessä on juoksun jälkeinen hormonitoiminnan aiheuttaman kudostiivistymä. Maitorauhaset on hyvä tunnustella aika ajoin kotona jatkossakin ja seurata, että kudosmuutos häviää lähikuukausien aikana. Mikäli näin ei käy, suosittelen tarkempia tutkimuksia.

Onneksi ei ollut mitään sen vakavampaa. Menetin melkein jo yöunet, kun pähkäilin, että koiralla on syöpä.. 

Iines sai kiitosti hyvästä luonteestaan. Harvoin kuulemma tapaa näin hienosti käyttäytyviä hollanninpaimenkoiria. Ovat kuulemma yleensä arvaamattomia.

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun Iineksen luonnetta on noin kehuttu! Mun äiti kyllä jaksaa Iinestä kehua, mutta sitä lasketa.. Pakko kyllä myöntää, että todella hienosti Iines olikin. Ei ollut moksiskaan, kun eläinlääkäri tutki. Seistä möllötti vain. Onnistui jopa nuolemaan eläinlääkärin naamaa. Ainoa inhottava juttu oli anaalirauhasten tyhjennys. Mutta sen jälkeen, ei ollut moksiskaan. Just kun oon manannut Iineksen jonnekin hyvin alas, niin se yllättää mut täysin. 

.Jumitus.

Iines pääsi jälleen Kikan hierottavaksi. Holskuneiti oli vallan onnellinen otus Kikan nähdessään. Vouhotusta ja touhotusta ja pussaillakin olisi halunnut.

Iines käyttäytyi hienosti jälleen. Pari kertaa olisi halunnut nousta, mutta ihmeen hyvin tuo elukka jaksaa maata pöydällä käsiteltävänä. Vasen puoli oli masentavan jumissa. Selkä oli todella tiukka ja kipeä. Samoin alaselän ja lonkan liitoskohta (todella virallinen termi). Oikealla puolella ei ollut niin pahoja jumeja. 

Lopuksi Kikka näytti minulle vielä venytyksiä joita voin tehdä treenien lopuksi. Pitää myös paremmin lämmitellä ja jäähdytellä koira treenien jälkeen. Tuli taas kunnon morkkikset hieronnan jälkeen... 

Tällä viikolla on taas tuskastuttanut Iineksen arkikäytös. Tai käytöksen puutos.. Hyvin voi olla jumitukset osa syynä kierroksiin. 

Kikalta ajoin suoraan Pakkalan Mustiin ja Mirriin. Iines sai selkäänsä vihdoin ja viimein Back on Track -verkkoloimen. Ii pääsi sisälle sovittamaan oikeaa kokoa. Ekasta myyjästä ei piitannut tuon taivaallista. Toinen myyjä erehtyi kysymään Iinekseltä sen uudesta takista. Tähän oli sitten Iineksen pakko pöhähtää. Mutta itse olen sen verran kehittynyt, että mua ei edes haitannut. Eikä Iinekselläkään jäänyt pöhinä päälle. Kai se meinasi, että eipä tässä kai mitään kun mammakin otti iisisti, kerrankin.

Piirun verran plussalle

Onpahan ollut päivä. Touhotusta, oravanpyörää, kiukkua, fiilistelyä ja sitä rataa.

Töitten jälkeen mentiin eka lenkille. Puolessa välissä päätin testata tottista kesken lenkin. Kävelytiellä sitten treenasimme perusasentoa ja seuraamista minuutin pari. Ja hyvin sujui. Iines oli hyvin messissä ja perusasennot olivat hienosti takana. Seuraamisenkin paikka vaikutti paremmalta.

Kotona neppailtiin hetki ja otettiin pari noutokapulan pitoa. Ihan järkyttävää.. Mälvmälv . Kapula oli tosi yöks.. Iinestä ahdisti kovin, kun koiranmakkarapalaset olivat pöydällä. Ei halunnut keskittyä yhtään, kun tuijotteli vain makkaroita.

Puoli seiskaksi sossuilemaan Konalaan. Treffasimme muut parkkiksella ja lähdimme kimppalenkille kohden koirapuistoa ja Purina-areena. Iines keräili mukavia kierroksia ja oli t-o-d-e-l-l-a ärsyttävä. Ii tempoi toiseen suuntaan ja minä toiseen. Meinas mennä hermo mokomaan elukkaan heti alussa. Purin kuitenkin hammasta.. Koirapuiston tietämillä vältettiin eka rähinä aika täpärästi. Kierroksia koneeseen tuli lisää ja meno oli mielenkiintoista Purina-areenan kohdalla. Agilitykentän viertä, kun mentiin keksin seurauttaa Iinestä ja sehän seurasikin hyvin. Otimme tottista sitten hiekkakentällä hyvässä häiriössä. Agilitykentällä oli joku, Purina-areenalta kuului haukkumista ja vieressä treenasivat Saara & Seri ja Laura & Iitu. Seuraamiset oliva hyviä. Vähän olisi voinut olla taaempana. Iines kesti tosi hyvin häiriön vaikka Saara palkkasi Seriä lelulla. 

No.. ei kannata tuudittautua liian hyvään fiilikseen. Hyvän tottisrupeaman jälkeen saatiin hyvät rähinät Barac-aussien kanssa. Ja mun pinna napsahti.. Suutuin Iinekselle ihan kunnolla pari kertaa. Niin ja kerran kaaduin Iinekseen. Aivan mahtavaa. 

Muut lähtivät kiertämään vielä lenkkiä, mutta me suunnattiin autolla. Yksi rähinä vielä väliin. Jei. Mutta myös hieno onnistuminen! Koirapuistossa oli tappelu, edessä meni Barac ja vastaan tuli Iineksen inhokkeja russeleita. Käskin Iineksen sivulle, vaadin seuraamista ja mokomahan seurasi! Pääsimme vielä B:stä ohi seuraamalla ja yhdestä toisesta koirasta. 

Aika ristiriitaiset fiilikset jäi tästä päivästä. Aivan hurjan hienoa, että pystyimme treenamaan noinkin häiriöisessä paikassa. Toisaalta todella tylsää, että oma pinna paukkuu ja koira käy kiekoilla. Mutta ehkä tämä päivä jäi kuitenkin piirun verran plussalle.

Kotitottista

Viikonloppu vei aikalailla mehut, joten tänään en jaksanut kammeta itseäni, kuin pellolle lenkille. Lenkillä treenasimme perusasentoa. Iines haki hyvin taaempaa paikkaa. Ihan vähän piti ottaa myös seuraamista ja sain lyhyen pätkän hyvää seuraamista. Hyvä Ii.

Kotona treenailimme noutoa ja liikkeestä seisomista. Noutotreeni aloitettiin teippaamalla kapula. Innokas noutaja on nimittäin treenannut itsekseen noutoa, ja kapula oli hieman kärsineen oloinen.. Noudossa otteeseen helpotti huomattavasti, kun istuin pienen jakkaran päälle. Ote ei elänyt ja koira oli keskittyneemmän oloinen. Pitää jatkaa tällä tekniikalla. Seisominenkin sujui hyvin. Muistin puolessa välissä ottaa mukaan vapautus-käskynkin.. Miten se aina tuppaa unohtumaan? Tuntui, että Iines on tiesi jo aavistuksen paremmin mitä ooltiin tekemässä eikä vain sokeana seurannut namikättä.

Yhtä juhlaa

Minä vietin torstaina jälleen pikkujouluja. Taistelupari Tuomas ja Iines olivat käyneet peltolenkillä. Iineksellä oli ollut paljon puuhaa, kun lätäköt olivat menneet jäähän.. Murinan säestyksellä oli koittanut tampata jäätikköä rikki.

Perjantaina oli minulla ihanainen vapaa päivä. Aamupäivä loikoiltiin kotona ja kävimme Iin kanssa pitkällä lenkillä. Lenkkeilyn lomassa otimme hieman tottista. Perusasentoa.. sain taas kieputtaa koiraa huolella ennen kuin paikka oli parempi. Ihan pikkasen myös seuraamista.. Lisäksi käskystä haukutin Iinestä. Ja Iines haukkui tosissaan. Tavoitteena on nyt ekaksi opettaa Ii käskystä haukkumaan ja sitten olemaan käskystä hiljaa.

Iines oli pirteä itsensä, kuten videolta voi todeta. Kyytiä saa kepit ja jäätyneet lätäköt. Huom. Lopussa todella tottelevainen koirani jättää täysin huomioimatta irroituskäskyn.. 

 

 

Perjantai-illasta suunnistin kaverilleni. Tuomas, kun oli kotiutunut, ei ollut elukka eteisessä vastassa. Tömähdys oli vain kuulunut, kun koira hyppäsi sohvalta alas, jossa se ei siis saisi olla.. Vastaan oli sitten rientänyt pöllämystynyt elukka kolmella jalalla kirmaten. Koko illan Iines oli aristanut vasenta takajalkaansa. Lenkillä Iines oli hetkellisesti pitänyt takajalkaansa ylhäällä, mutta en ajatellut että siinä olisi ollut mitään kummempaa. Mitään ei Tuomaskaan ollut jalasta löytänyt. Venähtänyt vain varmaankin.. Eikä ihme tuolla menolla..

 

Lauantaina oli jälleen juhlat luvassa. Iines vietiin yöhoitoon.

 

Sunnuntaiset purut jätettiin väliin, kun en tiennyt onko Iineksen kinttu kunnossa. Koira oli väsynyt tapaus hoitolareissun seurauksena, joten hyvä myös siksi ettei menty treeneihin.

Kotimatkalla kävin katsomassa siskon cockerspanielin pentua ja illasta vielä Raisan bordercollien pentua. Ihanainen Repo-kuldunen varasti täysin kummitädin sydämen!

Mäntsälä

Tänään hurautettiin Iineksen, Saaran ja Serin kanssa Mäntsälään puruihin. 

 

Iineksellä oli vaativa treeni. Paikka oli uusi ja Niko vielä läväytti piiskaa. Iines hieman pakitteli tässä, mutta ei kuulemma näyttänyt siltä, että olisi ollut veks lähdössä. Hyvin puri, kun vain ei päässyt ryöstämään purulle.  

 

Itse olin taas niin pihalla.

"Miksi koira tekee noin, onkohan tuo hyvä vai huono juttu.. jaahas nyt se haukkuu tuonne ja nyt tuonne. Mitäs se nyt tekee.. Oho, nyt se pääsi jo puremaan. Onpas ote etuhampailla.. No nyt se murahti. Miksiköhän? Otetaanko jo tyyny irti.. Irti. Irti. Irti. Irti, prkl. Ja taas mennään." 

 

Sossuilut..

 .. sujuivat hyvin. Treffattiin Leppävaaran urheilupuistossa. Eka hengailtiin kimpassa skeittipaikalla ja otettiin ohituksia + yleishengailua. Iines hieman otti muista häikkää, mutta suht iisisti oli. Skeittirampit oli Iineksen mieleen. Niillä oli kiva kiipeillä ja hyppiä.

Hengailun jälkeen käytiin kiertämässä kimppalenkki. Alkuun oltiin Tarjan ja aussien takana. Aussiet eivät Iineksestä piitanneet eikä Iines niistä. Paikanvaihdoksen jälkeen päädyimme Katjan ja Carjun taakse. Tämä olikin hankalampi paikka Carjun murinoiden vuoksi. Puolessa välissä meinasi Iinekseltä palaa pinna. Rauhoittelin tilannetta ja hienosti Iines kasasi itsensä. 

Jäätävää menoa

Sähellystä

Tottistelut meni sähellykseksi. Koira oli oudossa moodissa ja minä menin mukaan.. Koskakohan sitä oppisi, että ottaa itse lungisti eikä rupea touhottamaan, jos koira touhottaa. *huokaus*

Touhotuksella säestettynä treenasimme siis

• perusasentoa


• liikkeestä maahanmenoa ja seisomista


• noutoa


• paikkamakuuta

Perusasennossa jouduin pyörittämään koiraa tovin ennen kuin pääsin sitä palkkaamaan. Iines haukkui taas, kun sitä turhautti. Pitää opettaa Iines käskystä haukkumaan ja sitten opettaa hiljaa-käsky, jospa siitä olisi apua tällaisissa tilanteissa. 

Maahanmenot olivat nopeita ruokapalkalla, mutta lelulla Iines jäi väijymään palkkaa kyynärät ilmassa. Joten muutamat treenit nyt sitten vain ruualla palkaten. 

Seisominen sujui hyvin ulkona. Käsiapuahan tuo tarvii vielä tosi paljon, mutta vähänhän tätä ollaan treenattu. 

Mun pitää muistaa vapauttaa koira. Nyt vain jatkan puuhastelua suoraan ja Iines seuraa minua.. Sama vika mulla on kaikessa.. Esim. maahanmenossa en ole tätä tajunnut vaatia vaan Iines on saanut itse vapauttaa itsensä, mikä nyt on ihan tyhmää.

Nouto oli aika kikkailua. Pitotreenissä ote eli.. Kun vein kapulan kauemmaksi ja haetutin sen, meni Iines tassut edellä kapulalle.. Äh. Noutoa pitää treenata kotona!!!

Paikkamakuu oli noin minuutin. Ei olla pitkään aikaan tehty, kun tuppaa aina unohtumaan multa. Alussa makasi tosi skarppina ja tuijotti mua. Lopussa vaikutti hieman levottomalta.

Ihan lopuksi imutin vielä Iinestä ja Piia tsekkaili seuruupaikkaa.

Askelia taaksepäin

Kävimme maanantaina treenailemassa Saaran ja Piian kanssa. Totesin, että Iines edistää, poikittaa ja puskee seuraamisessa oikein huolella. Nasta homma. Viikolla sitten treenasimme perusasennon paikkaa taaemmaksi. Mukavaa, kun luulee, että joku asia on hanskassa, niin ei se olekaan. Muutamalla treenikerralla olen kuitenkin saanut perusasennon paikkaa taaemmaksi. 

Seuraamisen lisäksi treenattiin jääviä. Istuminen sujui ihan jees. Meinasi vain karata palkalle mokoma.. Maahan menot tuottivat vaikeuksia. Hiipi perään tai jos ei hiipinyt, niin meni vinoon ja jätti kyynärät ilmaan. Kun sitten hinkkasin tätä, niin Iinestä turhautti kovin ja se rupesi haukkumaan. Pakko oli kuitenkin testata molemmat jäävät ja luoksetulo ilman palkkaa. 

Otimme myös pari noutoa ja noutokapulan pitoa. Ote on vieläkin elävä.. Äh. Lisää treeniä myös tähän.

Lopussa Iines sai häiriötreeniä Seristä. Serin paikkamakuun aikana otin Iinekselle luoksetuloja. Koiruus ei enää törmää ja tulee siistimmin eteen istumaan. Maahan menot sujuivat myös hyvin ruokapalkalla. 

 

Tiistain sossuilut jäivät meiltä harmillisesti väliin.. Flunssa ei ollut sittenkään voitettu ja olo oli ankea. Iines ja Tuomas lenkkeilivät pellolla.

 

Loppuviikosta tottisteltiin kotona; perusasentoa ja liikkeestä seisomista. Ilman käsiapua Iines käy istumaan, mutta käsiavulla pysähtyy hyvin ja tomerasti.

 

Tänään oli vuorossa purut. Itse olen treeneissä aika pihalla ja se on tosi ärsyttävää. Eihän sitä tietenkään voikaan olla heti kaikesta selvillä uudessa lajissa, mutta olisi hienoa jos voisi olla.

Viime viikon sunnuntaina otimme kaksi treeniä ja toisessa treenissä Iines väsähti selvästi. Tällä kertaa koira oli alussa hieman outo.. Teki kummaa kieppiä eikä haukkunut kunnolla. Olisiko viime viikosta jäänyt jotain inhottavaa mieleen.. Mene ja tiedä. 

Alkujäykkyydestä, kun pääsi, niin Nikon mielestä treeni sujui hyvin. Paras treeni tähän mennessä kuulemma. Iines puree hyvin, kun sille vain antaa mahdollisuuden. Koiruus on nimittäin niin pirun nopea, että ehtii tuikkaista kiinni purutyynyyn vaikka maalimiehen ei ole tarkoitus antaa purua. Korjaa kyllä huonot otteet hyvin. Ii kuulemma vaikuttaa siltä, että se ei taistele leikillään vaan se kiskoo aivan tosissaan. 

Viime viikolla irrotukset sujuivat hyvin, mutta tänään taas ei.. Prkl.

Äh ja voi

Onpas aikaa kulunut viime päivityksestä. Viime viikolla sairastin enkä pahemmin jaksanut treenata, saati päivittää blogia. 

Viime päivityksen jälkeen olemme kuitenkin

• tottistelleet (häiriöiden sietoja ja noutoa)


• käyneet puruissa pari kertaa


• sekä selvinneet arjesta (välillä paremmin, välillä huonommin)

Todella lyhyt ja ytimekäs kiteytys. 

Tästä viikosta etiäpäin pyrin taas pitämään päivitykset ajan tasalla. 

Selkä on lausuttu...

Iineksen selkäkuvat ovat olleet lausuttavana Helsingin yliopistolla. Iineksen kuvista epäiltiin, että Iillä olisi ollut ylimääräinen nikama / jakautunut ristiluu. Siksi kuvat lähetinkin alunperin yliopistolle lausuttavaksi. Viime viikolla juttelin lausunnosta eläinlääkäri Anu Lappalaisen kanssa ja tällä viikolla sain kirjallisen lausunnon.

Lausunto kuuluu näin:

Lausuttavana selkärangan lateraalikuvat ja ventrodorsaalikuva lantiosta. Kuvat on otettu 22.12.08 ja ne on merkitty koiran rekisterinumerolla.

Selkänikamien lukumäärä, asento ja muoto ovat normaalit. Ristiluu ja sen liitos lannerankaan ovat normaalit. Viimeisessä rintanikamassa (T13) on näkyvissä vain yksi kylkiluu.

Röntgendiagnoosi: Normaali selkäranka. Mahdollisesti välimuotoinen viimeinen rintanikama (toinen kylkiluu puuttuu). Tämän varmistamiseksi tarvittaisiin selällään otettu röntgenkuva. Kyseessä on useilla roduilla tavattava melko yleinen synnynnäinen muutos, jonka ei tiedetä aiheuttavan kliinisiä oireita. 

Onneksi ei ollut ylimääräisiä nikamia, mitä nyt yksi kylkiluu saattaa puuttua.. Tästä ei ole kuulemma kuitenkaan koiralle mitään haittaa eikä estä mahdollista käyttöä jalostukseen.

Olen ajatellut kuvauttaa Iineksen selän vielä uudemman kerran joidenkin vuosien kuluttua. Täytyy mennä vaikka Lappalaiselle kuvattavaksi niin saadaan sitten selvennystä tuohon kylkiluu-juttuun. 

Muita suurempia juttuja tällä viikolla ei ole tapahtunut. Minä olen ollut kipeänä, joten Iines on saanut pärjätä peruslenkityksellä ja kotiaktivoinnilla. Hieman seuraamista väänsin yhtenä päivänä lenkillä. Hirmuista edistämistä, jeejee. Teimme sitten paljon vasempaan käännöksiä, jolloin koira korjasi paikkaansa paremmin taaksepäin.

Koirakohtaamiset ovat sujuneet paremmin. Iines ei kiihtyy harvemmin ja ottaa hyvin kontaktia. Peukut pystyy, että suunta on vieläkin parempaan päin!

Tänään on vielä luvassa hauskoja juttuja. Menemme Raisan kanssa purutyynyostoksille sekä daijut pääsevät kimpassa riekkumaan. 

Iines-iki-ihana

 

Kaikenlaista

Torstaiset tottikset jäivät sitten väliin, kun mulla niskat jumittivat. Perjantaina tehtiin hieman noutoa kotona. Testasin miten hyvin Iines pitää noutokapulasta kiinni vetämällä kapulaa sivulle. Yllättävän tiukka ote oli nyt koska kapula ei liikahtanut minnekään.

Lauantaina oltiin aamulenkillä lähipelloilla ja bongattiin metsästäjiä. Äkkiä vaihdettiin suuntaan, että Iinestä sekoiteta metsän eläjiin. Iineshän on hieman hirvimäinen..

Lenkin jälkeen ajeltiin Velskolaan jälkiryhmän treeneihin. Lumiseen ja soiseen maastoon tallattiin esineruutu. Iinestä selvästi haittasi lumi eikä esineiden etsintä sujunut yhtä ripeästi kuin normaalisti. Vika esine tehtiin niin, että Simo kävi metsässä esineen luona ja sitten Iines hommiin.

Kotimatkalla hain vielä Leenalta ja Simolta peuranjalkoja. Iines söikin sitten vatsansa pinkeäksi peuraa, kun emäntä unohti koiran ja kintun pihalle. 

Tänään käytiin treffaamassa K3:n maalimiestä. Hyvin selvästi sujui koska pääsemme lauantaina jälleen treffeille ;)

Kaikenlaista

Torstaiset tottikset jäivät sitten väliin, kun mulla niskat jumittivat. Perjantaina tehtiin hieman noutoa kotona. Testasin miten hyvin Iines pitää noutokapulasta kiinni vetämällä kapulaa sivulle. Yllättävän tiukka ote oli nyt koska kapula ei liikahtanut minnekään.

Lauantaina oltiin aamulenkillä lähipelloilla ja bongattiin metsästäjiä. Äkkiä vaihdettiin suuntaan, että Iinestä sekoiteta metsän eläjiin. Iineshän on hieman hirvimäinen..

Lenkin jälkeen ajeltiin Velskolaan jälkiryhmän treeneihin. Lumiseen ja soiseen maastoon tallattiin esineruutu. Iinestä selvästi haittasi lumi eikä esineiden etsintä sujunut yhtä ripeästi kuin normaalisti. Vika esine tehtiin niin, että Simo kävi metsässä esineen luona ja sitten Iines hommiin.

Kotimatkalla hain vielä Leenalta ja Simolta peuranjalkoja. Iines söikin sitten vatsansa pinkeäksi peuraa, kun emäntä unohti koiran ja kintun pihalle. 

Tänään käytiin treffaamassa K3:n maalimiestä. Hyvin selvästi sujui koska pääsemme lauantaina jälleen treffeille ;)

Kaikenlaista

Torstaiset tottikset jäivät sitten väliin, kun mulla niskat jumittivat. Perjantaina tehtiin hieman noutoa kotona. Testasin miten hyvin Iines pitää noutokapulasta kiinni vetämällä kapulaa sivulle. Yllättävän tiukka ote oli nyt koska kapula ei liikahtanut minnekään.

Lauantaina oltiin aamulenkillä lähipelloilla ja bongattiin metsästäjiä. Äkkiä vaihdettiin suuntaan, että Iinestä sekoiteta metsän eläjiin. Iineshän on hieman hirvimäinen..

Lenkin jälkeen ajeltiin Velskolaan jälkiryhmän treeneihin. Lumiseen ja soiseen maastoon tallattiin esineruutu. Iinestä selvästi haittasi lumi eikä esineiden etsintä sujunut yhtä ripeästi kuin normaalisti. Vika esine tehtiin niin, että Simo kävi metsässä esineen luona ja sitten Iines hommiin.

Kotimatkalla hain vielä Leenalta ja Simolta peuranjalkoja. Iines söikin sitten vatsansa pinkeäksi peuraa, kun emäntä unohti koiran ja kintun pihalle. 

Tänään käytiin treffaamassa K3:n maalimiestä. Hyvin selvästi sujui koska pääsemme lauantaina jälleen treffeille ;)

Erävoittoja

Tällä viikolla on arki pyörinyt varsin mallikkaasti. Tiistaiset sossuilut sujuivat hyvin. Alussa Ii keräsi vähän kierroksia muista ja pariin otteeseen jouduin muistuttamaan vesisuihkulla. Hienosti luopui toisten tuijottamisesta, kun vain kielsin. Oli niin kuuliaista pientä koiraa, että ei ole ennen nähty.

 

Tänään sama kuuliaisuus jatkui. Aamulla nähtiin pari koiraa, joista luopui kun kielsin tuijottamasta. Ennen iltalenkkiä kävin ostamassa 8 metrisen fleksin. Fleksin antamissa rajoissa Iines sitten kirmaili pellolla. Yksi koirakin nähtiin Vihdintien toisella puolella ja taas totteli hienosti eikä kerännyt kiekkoja. Vähän piti kuitenkin possuilla.. Iines löysi hienon pitkän kepin ja siitä ei olisi halunnut millään luopua. Hieman piti voimasanoja päästellä, että päästiin yhteysymmärrykseen ja keppi jäi pellolle. 

Projekti: Kikkailut kuriin

Maanantai-illan ratoksi tottisteltiin Leenan ja Saaran kanssa Malminkartanossa. Iines eka yksin hommaan ja homman nimi oli nouto. Pitotreeniä, jossa hieman ote eli. Sitten noutoa niin, että jätin koiran istumaan, kapula vähän matkan päähän koiran eteen ja itse olin koiran takana. Välillä vapautin, kun oli napannut kapulan ja tulossa takaisin, välillä taas palkka vasta kun istui edessä. Nouto on edistynyt, mutta vielä pahasti vaiheessa.

 

Noudon jälkeen tehtiin seuraamisjumppaa. Saara oli käynyt ammentamassa Ivan Balabanovin tottisoppeja ja ne pääsivät nyt sitten käyttöön. Seuraamispaikkaa korjattiin, niin että seuruutin eka, sitten pysähdyin oikean jalan astuen vielä yhden askeleen eteen. Käsien olisi pitänyt vielä heilua, jotta koiralla jäisi mielikuva liikkeestä, mutta tämä meni mulle jo liian haastavaksi, joten kädet eivät pahemmin heiluneet. Jos Inkku ei pysähtynyt vasemman jalan mukana, tuli remmistä pakote, jolloin Iines korjasi paikan oikeaksi. Lisäksi tein treeniä niin, että oikea jalka liikkui eteen, sivulle ja taakse. 

 

Iines huilasi hetken autossa ja pääsi sitten vielä hetkeksi häiriötreeniin. Tavoitteenahan on nyt saada Iineksen kikkailut kuriin ja koira keskittymään minuun eikä muille riekkumiseen. Viime viikolla saatiin hyvä treeni tässä ja samoin tänään. Iines kuuli Ramonan haukun ja pudotti kontaktin, tästä tuli vettä heti päähän. Pari kertaa koitti kyylätä Seriä ja sai taas vettä päähän. Loppu treeni sujuikin hienosti. Muutaman kerran sivulle kutsuttaessa yritti liikaa, ja oli mun selän takana. Nyt Saara ja Seri olivat korrektisti. Ensi kerralla lisätään haastetta.

Jälkeä ja jäätä

Aamusta suuntasimme Halkolammelle jälkiryhmän treeneihin. Iinekselle oli luvassa testailujälki. Parin kepin lisäksi jäljellä oli kaksi patukkaa ja lopussa purkki. Suurimman osan jäljestä jäljesti huonosti. Välillä oli hetki hyvää jäljestystä ja lopussa pidempi pätkä. Patukoista selvästi yllättyi. Meni käskystä maahan ja odotti kunnes palkattiin. Kepeiltä palkkasin myös patukalla. 

Kotimatkalla kävin lenkillä pelloilla ja päätin käydä samalla tekemässä peltojäljen. Talloin suoran jäljen ilman kulmia. Eka 110 askelta ja purkki, sitten vielä reilut 200 askelta ja loppupurkki. Koira on jotenkin taantunut. Se siksakkaa niin kuin joskus alkukeväästä eikä keskity kunnolla. Yhdessä kohtaa oli tosi sekaisin. Seurautin hieman ja lähetin uudelleen jäljelle, jonka jälkeen teki ihan jees hommia loppuun. En tiedä sitten vaikuttaako juoksut niin paljon elukan fiiliksiin. Ihme herkistelijä se vain nyt on.. Pitänee odotella juoksujen loppumista ja mennä sitten vasta jäljelle, jos vain on kelejä.

Jäljen jälkeen hinkattiin hieman perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisessa Iines on liian edessä, joten tein yhden askeleen siirtymiä ja tässä koira pysyi hyvin paikallaan. Pidemmällä pätkällä edistää.

Kotimatkalla löydettiin iso luu. 

 Iines pääsi myös rikkomaan jäätä. Se vasta oli lystiä!

Terrieri-ihastelua

Perjantaisurffailuiden tuotoksena oli päätyminen irskien ja westieiden maailmaan. Oispa enemmän aikaa, tilaa ja energiaa niin meidän lauma kasvaisi terrierillä. 

Ihanat irskit ja wallattomat westiet.

Viikon varrelta

Tiistaina Ii pääsi jälleen hierottavaksi. Jälleen koiruus käyttäytyi vallan mallikkaasti. Tunnin verran malttoi mielensä ja makoili nätisti käsiteltävänä. Selkä oli jumissa, mutta nyt Kikka sai sitä hierottua. Oikea puoli oli kipeämpi. Takajalkojen tassuissa ei ollut nyt lämpöeroja. Hyvä näin. Takareidet olivat jumissa. Seuraava hieronta on kolmen viikon päästä.

Hierontareissun jälkeen hurautimme Leenan kanssa vielä Tuusulaan ostoksille. Mukaan tarttui lukkopanta, 5 metrin treeniliina, pari patukkaa sekä herkkuja Iinekselle.

Jäljellä käytiin kerran tai oikeastaan kahdesti. Talloin eka reilut 300 askelta pitkän jäljen.. No se meni sitten niin huonosti, että ei aikoihin. Liekö juoksu vaikuttanut vai mikä vaivasi.. Mene ja tiedä. Talloin sitten lyhyen noin 50 askelta suoran jäljen, jossa oli paljon ruokaa. Tämä meni hieman paremmin, mutta ei mitenkään hienosti silti. Lopuksi oli pakko vielä hinkuttaa tottista ja seuraamista. Edisti, poikitti ja kouhkasi. Mutta lopulta meni ihan jees.

Tänä aamuna alkoi  Iineksen arkikäytös taas ärsyttämään toden teolla. 

Onneksi oli hyvä päivä töissä. Duunit jatkuu ainakin vuodella vielä. Joten paremmalla mielellä käytiin sitten iltalenkillä. Huomiseksi pitää tsemppailla hyvät fiilikset jäljelle.

Virallinen paluu tottistauolta

Sateisen syysviikon alun kunniaksi tottistelimme. Hieman etukäteen mietitytti miten tottikset sujuu, kun taukoa on takana rutkasti. Olemme kesällä  viimeksi virallisesti treenailleet. Välissä on kyllä ollut pientä tottisvääntöä, mutta ei mitään tavoitteellisempaa.

Olin yllättynyt miten hyvin treenit sujui ja kuinka kivalta treenaus tuntui tauon jälkeen. Treeniohjelmassa oli, ylläri, seuraamista. Alussa poikitti ja edisti seuraamisessa sekä peruasento on liian edessä.. Loppua kohden seuraaminen parani. Iines oli hyvässä mielentilassa treenin ajan. 

Lopuksi otettiin vielä häiriötreeniä Saaran ja Serin kanssa. Olin varustautunut sumutepullolla ja sainkin ruikkaistua koiran päähän vettä ensimmäisestä vilkaisusta. Tämä toimikin mainiosti ja Iines piti hienosti kontaktia eikä katsellut Seriä. Korva oli hieman kääntyneenä Seriin päin ja silmät hieman pyörivät. 

Kotipihalle, kun päästiin meni tieltä ohi pari terrieriä. Niistä piti sitten nostaa kiekkoja.. Harmi silleen, kun muuten oli niin onnistunut päivä.

Bikinit

Tuomaksen mummon kommentti Iineksen juoksuhousuista: 

"No nyt kyllä olen kaiken nähnyt; koira käyttää bikineitä." 

Hierontaa, huonoa jäljestystä ja hampurilaisia

Meidän piti aloittaa maanantaina agilitykurssi, mutta se jäi sitten juoksujen vuoksi väliin. Sovin, että menemme tammikuussa alkavalle kurssille. Harmitti kyllä vietävästi koska olin odottanut kurssia paljon.

Tiistaina Iines pääsi Kikan luokse hierottavaksi. Koira käyttäytyi todella hienosti! Antoi Kikan hieroa ja malttoi maata nätisti koko tunnin. Selässä oli pahat jumit ja Kikka käsitteli selkää varovasti koska se oli selvästi arka. Takajaloista löytyi myös jumituksia ja vasen takatassu oli selvästi muita jalkoja viileämpi. Ensi viikolla sitten uudestaan.

Jäljellä kävimme kuluvalla viikolla kerran. Pellolla oli meidän lisäksi peuroja, joten häiriö oli taattu. Mittaa jäljellä oli noin 300 askelta. Kulmia kaksia ja oikealle molemmat. Alku oli tosi huonoa.. Oikeastaan vasta vika suora oli mielestäni hyvää jäljestystä. Hemmetti. Pitäis nyt saada pari onnistunutta jälkeä niin voitais jäädä jäljestyksestä tauolla. 

Loppuviikkona ei puuhailtu kummempia. Lauantaina juhlittiin tupareita ja kihlajaisia sukulaisten kera. Iines oli alkuillan huoneessaan, kun oli pienempiä juhlavieraita. Kun juhlaväki koostui enää aikuisista, pääsi Iineskin menoon mukaan. Koira käyttäytyi jälleen mallikkaasti. Ei puhissut eikä pöhissyt kenellekään. Tähän varmasti vaikutti myös se, että vieraat syöttivät Iinekselle keksejä ynnä muita herkkuja. Olin kyllä todella tyytyväinen koiruuteen. Juhlaväen lähdettyä kotiin, me marssimme McDonaldsiin ja Iines sai oman juustohampurilaisen. Tuli sitten kotimatkalla testattua, että hampurilaisen voimalla voi mennä hallitusti ohi vaikka vieressä haukkuu berninpaimenkoira.. Lisää plussaa Iinekselle :)

Tämä päivä meni pääasiassa olla möllöttäessä. Illalla kävin katsomassa Saaran ja Serin purutreenejä. 

Mökkihöperöt

Kävin tekemässä perjantaina Iinekselle jäljen ennen mökille lähtöä. Askeleita oli vain 90 ja ruokaa miltein joka askeleella. Alussa vähän kaahotti, mutta loppua kohden parani. Purkin ilmaisi nätisti. Joten ei onneksi tainut jäädä pahempia traumoja torstain sähellyksestä.

Viikonloppu vierähti mökillä Tuomaksen vanhempien ja siskon kanssa. Iines nautiskeli, kun sai kirmailla vapaana. Lauantaina käytiin Ellun kanssa sienessä ja Iines sekosi metsän tuoksuista. Peuranhajut veivät koiraa ja se oli vartin verran omilla teillään. Kieli pitkällä ja hengästyneenä se viimein saapui retkiltään. 

Iineksen kauan kaivatut juoksut alkoivat eilen! Ihmeteltiin, kun Iineksen pedillä oli verta. Tutkimme Tuomaksen kanssa kaikki tassut läpi, kun luulimme että Iineksellä on haava. Ei ekana tullut mieleen, että juoksut olisivat alkaneet 

Päivittelyä

Mitäs kaikkea me taas ollaankaan keretty puuhailla.. Tottista, jälkeä, hermojen kiristelyä, kiukuttelua ja hetkittäisiä hyviä fiiliksiä. Ajatusvirtaa tässä.

Viime viikolla treenailtiin tottisryhmän kanssa kaupunkiosuutta Petikossa. Hieman elukka sinkoili ja oli holtiton, mutta suht hyvä fiilis jäi. Nätisti istui tolpassa kiinni, kun Leena ja Lili kävelivät vierestä. Pisteet siitä Iinekselle.

Tottis kaivetiin naftaliinista ja hieman heikolla menestyksellä. Sirkuskentällä riitti väkeä ja Iines kärsi häiriöstä. Seuraaminen oli suoraa, mutta koira liian edessä. Häiriönsietokyky aivan nollassa.. 

Lauantainen jälki aivan kamala. Koira oli sunnuntaikävelyllä ja mua ärsytti.

Onneksi sunnuntaina mentiin rottisten jälkipäivään, jossa tehtiin pari jälkeä.

Ekalla jäljellä mä olin aivan ulalla missä jälki menee.. Eka kulma meni huonosti. Toka suora oli hyvää jäljestystä ja toka kulma sujui myös hyvin. Mutta kulman jälkeen Iines lähti jollekin toiselle jäljelle. Mä en edes tajunnut sitä, ihmettelin vain kun koiran korvat kohosi ylös, kun se yleensä jäljestää korvat "kurtussa". Purkista mentiin ohi komeasti monelle metrillä. Toka jälki oli parempi vaikka oli siinäkin omat ongelmansa. Vikalla suoralla Iines otti häikkää hevosista. Hevosia oli kahdella suunnalla ja niitä se sitten möllötti. Komensin liikaa ja Iines päätti käydä maate. Jatkoi kuitenkin jäljestystä, kun näytin missä jälki meni.

Hyviä vinkkejä saatiin Erjalta, kiitos niistä. Alkuun jatkossa enemmän ruokaa, joka rauhoittaa koiraa ja auttaa sitä keskittymään paremmin jäljestykseen.. Koira istumaan ja siitä sitten jäljelle. Pitää muistaa kehua koiraa, kun se jäljestää hyvin. Erja muistutti tästä läimäisemällä lapojen väliin. Pieni pakote toimi ;)

Kun Iines rupeaa tuijottelemaan maisemia, pieni nyppäisi ja komento takaisin jäljelle. Jos todella hankalaksi menee, voi koiraa auttaa kädellä jäljelle. Vikaan kulmaan nameja, jotta se sujuu varmasti.

Tiistaina mä olin illan hunningolla. Tuomas ja Iines puuhailivat kimpassa. Lenkillä ja sossuryhmän treeneissä olivat käyneet. Sossuilut eivät olleet sujuneet ollenkaan hyvin.. harmillista.

Tänään oltiin jäljellä Piian ja Minnan kanssa. Iinekselle reilut 400 askelta pitkä jälki, jossa kaksi kulmaa oikealle. Eka suora meni jees, eka kulma ei. Tokan suoran puolessa välissä nosti päänsä ja näytti samalta kun sunnuntaina, kun suuntaili väärille jäljille. Sain elukan kuitenkin jatkamaan jäljestystä. Toka kulma meni hyvin, mutta sen jälkeen pakka hajosi täysin. Koira oli aivan ulalla ja koitti mennä jokaisen mahdolliseen suuntaan. Mulla meni lopulta hermot ja raahasin piskin autoon sadatellen. Etsittiin sitten purkkia oiva tovi, mutta ei sitä löytynyt. Piia ja Minna lähtivät ajamaan Monan jälkeä ja mä jäin skannailemaan peltoa. Hetken kuluttua pölähti metsästi kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. He kysyivät onko multa hävinnyt sinikantinen purkki! He olivat sen ystävällisesti sen poimineet talteen. Kiitos vaan. Että otti päähän. Koiralla ei ollut mitään mahiksia jäljen lopussa, kun siinä olivat käyneet pyörimässä pari ihmistä ja pari koiraa. Ja sitten sille vielä hermostutaan.. Pitää huomenna käydä korjailemassa tämän päivän mokia.. 

Minusta tulee isona..

.. jäniskoira.

Olimme viime viikolla pellolla lenkillä ja Iines lähti ensimmäistä kertaa minulta rusakon perään. Näin silmäkulmastani rusakon ja sekuntia myöhemmin kirmasi Iines ja pupu pitkin peltoa. Enpä ole kuullut ennen Iineksen päästävän moista ääntä. Kimeä ajohaukku vain kuului, kun hönö paineli pupun perässä.

Ajojahtia kesti vain muutaman sekunnin ajan ja koira hävitti jäniksen. Joten ei siis kovin hyvä jäniskoira Iines taida olla.. Toivotaan, ettei pääse toistamiseen treenaamaan jäniksen jahtausta.

Juoksentelun jälkeen Iines oli vallan tyytyväisen oloinen ja näköinen.

Pinnistelyä

Tämä ei ole selvästikään mun viikko. Koiran kanssa pinna kiristää tosi pienestä ja joudun tasailemaan tunteita. 

Eilen Iines keräsi kiekkoja muista koirista.. Ja mä keräsin kiekkoja tästä. Kiva oravanpyörä meillä siis rullaamassa. Saaran kanssa oltiin sovittu jälkitreffit Vihdintien varteen ja sinne siis fiiliksistä huolimatta. Pohdiskeltiin sitten kulmien tekemistä ja sainkin Saaralta hyvän vinkin kulmiin. Nythän olen tehnyt tiukan 90 asteen kulman ja se on ollut vaikea koiralle. Saara kehotti tekemään kulman kolmella askeleella, jolloin se ei ole niin tiukka.

Jäljellä oli pituutti reilut parisataa askelta. Eka suora oli noin sata ja sitten kulma oikealle, joka sujuikin hienosti. Toka suora oli lyhyt koska pelto loppui kesken. Toka kulma taas oikealle ja tässä kohtaa pakka meni sekaisin. Iines tsekkaili kulmaa tarkkaan ja selvästi siinä oli jotain muita hajuja. Loppu jäljestä meni aika säätämiseksi. Olisi pitänyt tehdä pidemmät suorat. Nyt oli turhaan tiukkaan kulmia. Hyvä opetusjälki mulle vaikka ei mennytkään kovinkaan hyvin.

Aamulla otti koira taas jostain syystä enemmän päähän. Sovittiinkin Tuomaksen kanssa, että hän hoitaa Iineksen lenkityksen tänään niin minä voin lepuutella hermoja.

Jotain positiivista tässä päivässä oli silti. Ilmoitin meidät nimittäin rotikoiden jälkipäivään. Mielenkiinnolla odotan sunnuntain antia. 

Eniten **tuttaa kaikki

Tapanani ei ole kiroilla. Kun oikein on huono päivä, saattaa pari painokelvotonta päästä. No, tämä on yksi niistä päivistä. 

Koira on kuin se olisi aina elänyt pellossa. Koekunnossa se on todennäköisesti 6-vuotiaana.

Töitten jatkosta ei ole tietoa. Tervemenoa sossun luukulle tammikuussa.

Sain mätkyjä.

Lempikorkokengistäni päivän aikana irroitettu korkolappu ja järsitty korko.

Tietokone on korjauksessa. Duunikone jäi töihin.

Blogimerkinnät piti kirjoittaa paperille. Kuulakärkikynästä loppui muste... 

Maanantaimasennuksen keskellä sentään jotain heikosti positiivista. Selvisin juoksemaan ja näin Leenan sattumalta Petikossa.

Lyhyesti viime viikosta

Todella tiivistetysti tämän viikon treeneistä. Flunssasta huolimatta puuhailtiin kaikenlaista.

Tällä viikolla käytiin jäljelle maanantain lisäksi kolme kertaa. Pari jälkeä oli reilut 200 askelta ja yksi 80 askelta. Eka parisatainen jälki meni hienosti. Ruokaa laitoin vain satunnaisesti ja tyhjiä oli enemmän, kuitenkin maksimissaan oisko ollut seitsemän. Tarkkaa työtä teki, ainoastaan kulmissa pähkäili.

Toinen pidempi jälki oli järkky. Koiralla oli pakka aivan sekaisin.. Se touhotti ja vouhotti. Mutta mun hermo piti enkä kimmastunut. Siksi sitten tein helpomman jäljen, jossa oli paljon ruokaa ja tämä menikin hyvin.

Kävimme Kikan luona treenailemassa. Hiekkatien varrelta löysimme monta ohikulkijaa ja hyviä treenivastuksia. Lisäksi treenailimme Iineksen irtiollessa. Hyvä reissu ja jäi parempi mieli. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Sossuillakin ehdittiin. Ryhmä rämä saapui meidän kulmille ja menimme aiheuttamaan julkista pahennusta lähellä olevaan puistoon. Parit makoisat rähinät saatiin aikaiseksi, mutta enpäs lähtenyt kiihkoiluun mukaan. Tämä selvästi ihmetytti Iinestä kummasti. 

Tänään kävimme vielä Raisan ja koirien kanssa kääntymässä Tammelassa holskuleirillä. Kotimatkalla käppäiltiin kiva metsälenkki virkistävässä syyssateessa. Iineksellä ja Kujeella näytti olevan lystiä. 

Hyvä jälki, parempi mieli

Päivällä arvoin menenkö jäljelle vaiko enkö.. Veto oli aikalailla veks viikonlopun vuoksi. Vanhuus ei tule yksin...

Ilma oli sen verran makea, että pakko oli lähteä. Talloin noin 250 askelta pitkän jäljen pellolle. Paikoittain oli aika mutaista ja sitten taas kuivempaa. Yritin talloa askeleet kunnolla, että koiralla olisi helpompaa. Eka oli suora alkuun noin 80 askelta, sitten vasempaan kulma, 80 askelta hieman kaartaen ja kulma oikealle. Oisko ollut 50 askelta ja kulma vasen ja lopuksi suoraa. Ruokaa oli pari kolme askelta sitten parista kuuten tyhjää. Tämä rytmi vaikutti hyvältä Iinekselle. Vauhti ei kasvanut pahemmin eikä jäljestys ollut niin töksähtävää, kuin silloin kun ruokaa on enemmän. Kulmissa riittää vielä treenattavaa. Vika meni jo maltilla, kun hieman autoin. Pari kertaa Iines meinasi jäädä ihmettelemään jäljellä, mutta pöhähdin sille ja käskin jäljelle. Yllättävän hyvin tämä toimi ja Iines jäljesti vallan mallikkaasti.

Kotona oli meilissä odottamassa mukava yllätys. Löysin Iineksen isän omistajan Facebookista ja hän oli vastannut minulle.  

Mihin se viikko taas vierähti?

Viikko kului taas äkkiä. Ja päivitykset laahaavat jälkijunassa..

Juoksulenkkejä

Tuomas ja Iines kävivät juoksemassa keskiviikkona. Hieman oli isännällä jalka painanut ja olivat kävelleet. Torstaina me tytöt käytiin puuskuttamassa.. Rankkaa oli myös minulla. Käveltiin siis aika paljon.

Esine-elukka :)

Juoksulenkin jälkeen oli vuorossa jälkiryhmän esineruututreenit. Tallattiin noin 50x50 metriä ruutu. Iineksellä oli virtainen olo ja mietin onko sillä aivot ollenkaan mukana. Mutta oli ne! Lähetin koiran ruutuun ja se lähti lujaa. Bongasi kuitenkin hienosti ekan esineen, jarrutti vauhdilla ja käännös oikeaan. Ja täysillä takaisin esineen kanssa. Oli kyllä hienosti löydetty, vau :) Toka esine löytyi myös nopsaan. Jäi todella hyvä fiilis tästä treenistä.

Pellolla

Jälkipellolla käytiin perjantaina ja lauantaina. Perjantaina oltiin Luukissa Raisan kanssa. Iineksen jälki noin 200 askelta. Ruokaa noin neljällä askeleella sitten vaihtelevasti tyhjiä ja taas ruokaa. Ihan hyvin sujui. Pitäisi vain mennä eteenpäin. Ollaan kökitty samalla tasolla pitkään.

Jäljen jälkeen käytiin koiria juoksuttamassa. Iines possuili.. Mokoma ei osannut odottaa lupaa vaan ampaisi täysiä Kidan ja Kujeen perään. Lopputuloksena kiukkuinen emäntä, jolla oli ääni käheänä.

Lauantaina käytiin lenkin yhteydessä jäljellä. Jäljellä pituutta vähän päälle parisataa askelta ja mukana kaksi kulmaa. Ekasta kulmasta koira posotti täysiä ohi ja jäi ihmeissään pyörimään, kun jälki hävisi alta. Taaksepäin otettiin ja kimpassa mentiin hiljaa kulma läpi. Toinen kulma oli parempi..

Tuparit

Illalla juhlittiin tupareita. Iines vietti alkuiltaa omassa huoneessaan. Lapsivieraiden lähdettyä sai Ii luvan liittyä joukon jatkoksi. Hyvin sujui ilta Iineksellä. Parit pöhinät tuli, mutta mitäpä noista.

Tänään vietettiin päivä olohuoneessa. Koko perheellä oli veto veks. 

Juoksulenkkejä & sossuilua

Iines on päässyt juoksulenkille parina päivänä peräkkäin. Me tytöt käytiin kahdestaan juoksentelemassa sunnuntaina. Oli lämmin sää ja osa lenkistä käveltiin. Pellolla ihmeteltiin myös hetken aikaa hanhilaumaa.

 

Tänään Iines pääsi juoksemaan Tuomaksen kanssa. Olivat juosseet Petikon lenkin 20 minuuttiin. Reippaampi tahti, kun minä en ole mukana hidastamassa vauhtia.

 

Illalla treffailtiin sossuryhmän kanssa pitkästä aikaa. Alussa Iines keräili kierroksia, mutta loppua kohden malttoi jo mielensä. Annoin Iineksen katsella muita, jos se teki sen rauhassa. Koiran vein autoon, kun se oli rauhallinen.

Vammala Turnee

Lauantaina pakkasin piskin autoon kasin jälkeen ja kurvattiin Tampereen kautta Vammalaan. Asta oli misseilemässä ryhmiksessä ja tällä kertaa Astan ulkomuoto arvioitiin EH:n arvoiseksi.

Asta kaunokainen

Iines ja Asta morjestivat toisiaan kunnon murinan ja ärinän säestyksellä. Selvästi nartut muistivat toisensa viime syksyltä 

 

Vammalassa kävimme jäljellä Iineksen ja Ruman kanssa. Jälkien vanhetessa käytiin tepastelemassa lyhyt lämmittely. Iines keuhkosi alkuun Ruman vuoksi vaikka Ruma käyttäytyi vallan mainiosti. Pahimmat höyryt päästeltyään Iineksen malttoi asettua. Tarkkaan piti kuitenkin kuulostella mitä mali puuhaa ja välillä vilkaista olan yli.

Iineksen jälki oli noin 100 askelta. Muutama askel ruokaa ja muutama tyhjää, lopussa purkki. Olen pari kertaa ihmetellyt miksi Iines menee niin vinoon maahan lopussa. Anne sitten kysyi menenkö itse aina koiran oikealla puolelle avaamaan purkin ja niinhän teen. Joten tuota Iines varmaan ennakoi. 

 

Neljän hujakoilla oli luvassa mukavaa ohjelmaa. Iines nimittäin pääsi riekkumaan maalimiesten kanssa. Otettiin kaksi eri treeniä. Iines sai hyvää palautetta. Sillä olisi potentiaalia lajiin. Olisimme olleet tervetulleita heidän treeniryhmäänsä. Harmi vain, kun treenimatka tuppaa olemaan turhan pitkä...

 

 

 

 

Tänne se ja heti!

 

Ja tämähän on mun.

 

Sainpas.

 

On tää aika rankkaa.

 

 

Lisää kuvia galleriassa.

Jälkeä to & pe

Torstaina oli jälkiryhmän treenit Siikajärvellä. Samassa metsikössä oli myös hakuporukkaa treenaamassa.. Iinekselle taas janatreeniä. Pari ekaa lähetystä taisi mennä ihan ok. Yksi hakukoira meni tokan lähetyksen jälkeen meistä ohi. Iines otti toisesta sitten sen verran häikkää, että pari keppiä jäi matkalle. En ruvennut tähän puuttumaan. Vika keppi onneksi nousi.

Perjantaina menimme lenkille ja jäljelle Halkolammelle Tuomaksen ja Iineksen kanssa. Tein kaksi jälkeä, toisella treenattiin janaa ja toisella vain jälkeä. Janat meni hyvin. Treeni siis kannattaa

Toinen jälki meni hyvin ja huonosti. Vaikeita paikkoja oli kalliot. Kosteammassa sammaleessa jälki sujui paremmin.

Petikon pyrähdys

Kävimme koko kööri Petikossa juoksemassa viiden kilsan lenkin. Taas sujui juoksu hyvin. Kiva aloittaa juoksuharrastus tällä tavalla kuukausien tauon jälkeen.

Mentiin parista borderterrieristä kunnialla ohi. Iines menee paremmin koirista ohi juosten. Loppulenkistä käveltiin yhden kultaisennoutajan perässä ihan iisisti.. On se vaan outoa tämä koiran sielunelämä.

Juuri ennen kuin oltiin lähdössä kotia, bongasin lenkkipolulta bokserin. Ja bokserin perässä tutun ihmisen. Piia ja Mona olivat myös samoilla lenkkipoluilla. Hauska sattuma 

Tiistai on tuskaa täynnä

Tämä oli taas niitä päiviä, jolloin kaikki menee pieleen. Jälki meni huonosti, tottis meni huonosti ja ohitus meni huonosti. Tosi syvältä.

Jäljellä ihme poukkoilua ja sinkoamisia. Paikka paikoin ihan jees. Laitoin kolme keppiä jäljelle. Niillä Iines meni hyvin maahan, mutta tautisen vinoon. Tein kaksi kulmaa (joita siis en ole ennen tehnyt) ja ne meni t o s i huonosti.

Päätin sitten jäljen jälkeen vääntää tottista. Meinas hermo mennä, kun koira oli niin kiekoilla. Missäköhän vaiheessa tajuan pitää aivan oikeasti sitä tottisvapaata?!

Kotimatkalla tuli sitten vastaan nainen, kaksi vinttaria ja kaksi pikkuterrieriä. Terrierit räyhäsivät ja Iines kiihkosi. Mä vain pidin Iinestä aloillaan ja laskeskelin miljoonaan. Hermo ei mennyt tilanteessa, mutta sen jälkeen.

Että sellainen tiistai meillä.

Juoksuja ja juoksua

Iineksen juoksuja ei kuulu ei näy. Viime juoksuista on miltein vuosi... Normaalistihan Iineksen ikäisillä nartuilla on ollut kolmet juoksut. Mutta Iines on omalaatuinen myös tällä saralla. Vaikka oishan se tietty näppärää, jos juoksut olisi vain vuoden tai puolentoista vuoden välein.

Oltiin tänään reippaita tyttöjä ja käytiin juoksemassa. Yllättävän hyvin kulki. Olin aivan varma, että en jaksa ollenkaan, mutta vain pari kertaa kävelin hetken, muuten jaksoin hölkätä hyvin. Iineksellä oli hurja veto päällä alkumatkasta. Onneksi vauhti tasoittui loppua kohden.

Illalla tehtiin Tuomaksen kanssa taas pihatöitä. Nyt olisi takapihalla uusi nurmikko. Iines pääsi ihmettelemään uutta pihaa. Uusi nurmikko piti haistella tarkkaan läpi ja hieman piti myös piehtaroida ja sinkoilla.

Viikko meni jo

Tämä viikko sujui koiran suhteen ristiriitaisissa tunnelmissa. Välillä tuntuu, että päästään oikeasti eteenpäin ja sitten taas tuntuu, että tallataan vaan paikoillaan.

Tiistain turinat

Vuorossa oli jälkitreenit Siikajärvellä. Käytiin metsässä käppäilemässä ennen treenejä ja oli ihan leppoisaa. En tiedä minkä vainun Iines yhdessä kohtaa sai, kun aivan yllättäen sen häntä pörhistyi kunnon pölyhuiskaksi. Vaihdettiin sitten suuntaa, ettei jouduta nokitusten minkään metsäneläjän kanssa.

Tehtiin taas janatreeniä samalla periaatteella, kuin Leenan kanssa viimeksi.



Talloin Iinekselle loppujen lopuksi kaksi janaa, kun eka ei mennyt kovinkaan hyvin. Kepit kyllä löytyivät, mutta janalle meno oli rauhatonta ja jäljestys poukkoilevaa. Toka jana meni paremmin ja varsinkin sen toinen lähetys. Itse pitäisi vaan malttaa keskittyä eikä vain roiskasta koiraa hommiin.

Keskiviikon kertomukset

Tuomas hoiti Iineksen lenkityksen. Iines oli painellut pellolla pupun perässä, mutta onneksi hävittänyt sen pitkään heinikkoon. Taisi saada isäntä muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.

Outi oli meillä yökylässä ja se vasta oli Iineksestä ihanaa. Outi ja Iines leikkivät pihalla kimpassa kepeillä ja aamulla Iineksellä oli kova kiire olohuoneeseen katsomaan, että onko se ihana ihminen vielä meillä. Ja olihan se.

Torstain tohinat

Olimme sopineet treffit Leenan, Piian ja Saaran kanssa Petikkoon. Petikon olivat vallanneet myös suunnistajat. Enpä ole niitä ennen tuolla tavannut. Pitäisi kaivaa netin syövereistä pk-seudun iltarastien ajat, jotta osaisi pysyä poissa niiden tieltä.

Käytiin Leenan kanssa kimpassa lenkillä ennen treenejä. Iines keräili kunnon kiekat.. Huoh. Yhtä touhotusta koko lenkki. Pari koiraa tuli vastaan, joista piti kiihtyä vielä enemmän. Mutta omat hermot ei mennyt. Turhautti kyllä vietävästi. 

Lenkin jälkeen Iines sai hengailla sen aikaa, kun vaihdettiin kuulumisia. Parkkipaikalla oli vehnäterriereitä, joita Iines katseli ihan iisisti. Yksi meni aika läheltä ohikin, mutta ei se aiheuttanut mitään überreaktioita. Ohitettavat koirat on vaikeita, mutta ei nämä hengailut.. 

Muut ottivat tottista. Iines treenasi tuomarin tervehdystä Serin ollessa lähellä. Kerran meinasi syöksähtää Seriä kohti, mutta uskoi yllättävän hyvin, kun kielsin. Hyvät fiilikset jäivät treenistä.

Olimme bonganneet Leenan kanssa hyvän esineruutupaikan lenkin yhteydessä ja tottiksen jälkeen ajettiin kuoppaista tietä metsänlaitaan. Tallattiin 50m x 50m ruutu. Haetutin Iineksellä yhden esineen. Iines kävi ruudussa aika pitkällä, mutta esinettä ei löytynyt. Tokalla lähetyksellä esine sitten löytyi.

Hyvä elukka 

Perjantain pulinat

Treffasimme Raisan kanssa lentokentän kupeessa ja suuntasimme kimpassa lenkillä. Löysimme Seutulasta kivat pellot, jolle koirat pääsivät kirmailemaan.

Lenkin jälkeen ajelimme Lauran luo agiliitelemään.

Iines keskittyi aluksi maisemien katseluun eikä minuun. Lauran ohjeistuksella pistin koiran hihnaan ja tein tiukkoja käännöksiä, kunnes Iines alkoi ottamaan kontaktia. Vasta kontaktista aloitettiin treenit. Otimme useamman lyhyen treenikerran ja treenasimme hyppyjä, putkea sekä keppejä. Aina, kun Iines rupesi kuikuilemaan eikä keskittynyt pistin sen hihnaan, ja treeni jatkui kun koira oli taas paremmin messissä. 

Jos koiralla oli hankalaa, niin oli myös minulla. Olin auttamattomasti myöhässä monen monta kertaa. Kun käsky piti antaa, kun koira on esteen päällä, annoin sen kun Iines oli jo luonani. 

Keppejä treenattiin verkoilla. Laura piti Iinestä hihnasta ja minä ohjasin kädellä keppien lomasta. Lopussa oli Iineksen kuppi, jossa oli ruokaa. Iines hiffasi keppien pujottelun nopeasti. Viikonloppuna suunnittelin jo omien agilityesteiden hankkimista takapihalla. 

Tuomas ei jostain syystä tästä ideasta innostunut...

Viikonlopun vikinät

La ja su kuluivat pihahommissa. Etupiha sai uuden ilmeen ja takapiha on hyvässä vaiheessa. Iinestä harmitti, kun se ei päässyt pihahommiin mukaan. Se oli mieluusti auttanut kaivuuhommissa ja mullan mylläämisessä.

Lauantaina otimme lenkin yhteydessä viestitreenin. Koska olemme treenanneet viime aikoina viestiä niin vähän, päätimme ottaa helpon treenin. Iines juoksi pellolla eestaas muutaman sadan metrin matkaa. Inkku juoksi lujaa ja taakseen vilkuilematta.

Sunnuntain lenkki alkoi vauhdikkaasti. Vastaan tuli kultainennoutaja fleksissä viipoittaen ja se oli Iinekselle liikaa. Jälkiviisasteltiin sitten, että olisi pitänyt kiertää, ei olisi pitänyt laittaa Iinestä liian vaikeaan tilanteeseen. Olisi ja olisi. Otin lenkillä tottista. Iines oli huonossa moodissa eikä olisi tehnyt yhtään mitään. Tai sen minkä se teki, se teki huonosti. Ja mua alkoi jurppimaan entisestään. Kiukuttelin sitten hetken ja motkotin Tuomakselle miten kaikki menee vain päin peetä. Pieni purkaus auttoi ja hetken päästä oli jo parempi fiilis. Onhan koirassa tapahtunut muutoksia kesästä. Kotona se on rennompi eikä touhota. Lenkkeilykin sujuu paremmin. Harmittaa vain niin vietävästi, kun ohitukset meni ihan persiilleen ja tottista tahtoisin treenata kunnolla.. Ääh. Ehkä tää taas tästä. 

Uusi viikko

Meillä kävi jälleen Iineksen kanssa tuuri ja saatiin isäntä mukaan ulkoilemaan. Lenkin yhteydessä tallattiin esineruutu, jolla oli kokoa noin 20 x 20 m. Kaksi ekaa esinettä löytyi nopeasti. Kolmatta etsi pidempään. Ehkä tuuli kävi sen verran metsikössä, että Iines ajautui koko ajan ruudun oikeaan reunaan. Esine löytyi viimein. Mietin hetken haetutanko neljännen esineen. Hyvä, että pistin koiran sen hakemaan, koska vika löytyi vauhdilla. Huomenna olisi tarkoitus tehdä jälleen ruutu.

 

Nykyään Iines ei saa vetää yhtään remmissä. Aikaisemmin olen tästä laistanut.. Pienellä tuntumalla on saanut elukka mennä. Kesän hankaluuksien jälkeen päätimme, että remmikäytös joutuu nyt tehosyyniin. Tänäänkin sitten vaaputtiin eestaas, mutta lenkki saatiin kunnialla läpi. Ehkä Eineksestä tulee vielä järkieläin.

Esineitä, janatreeniä ja ulkoilua

Viikko vilahti sitten vauhdilla. Töissä on ollut loman jälkeen kiirusta ja blogin päivitys on jäänyt hieman retuperälle. 

Tällä viikolla treenattiin esineruutua useampaan otteeseen ja jäljellekin kerettiin. Kotona ollaan treenattu tottista. 

 

Keskiviikkona oli jälkiryhmän treenit. Treenit aloitettiin esineruudulla. Ihan niin hyvin, kuin tiistaina ei sujunut. Vikalla esineelle lähti huonosti. Mutta kolme esinettä löytyi. Jälki meni hyvin. Hieman koira mutkitteli ja ei ollut aivan niin rauhallinen kuin toivoisin sen olevan, mutta kaikki neljä keppiä löytyi. Iines piti huolen, ettei kepit vain jääneet jälkeen. Jännä miten se on hiffannut, että kepit on tosi tärkeitä.

 

Torstaina käytiin Siuntiossa lenkillä Matleenan, Oscarin, Tuomon ja Wilho-serkun kanssa. Aluksi oli molemmilla koirilla tukka pystyssä ja Wilho hieman komensi Iinestä. Kun alkujäykistelyistä päästiin, sujui lenkki mukavasti. Hauskaa näytti piskeillä olevan. Päästiin yhdestä koirastakin kunnialla ohi. Iines malttoi olla tempomatta vaikka aikalailla tanssahtelikin hihnan jatkona. Ja emäntäkin pysyi coolina. Hyvä me!

 

Perjantaina käytiin koko pieni perhe yhdessä lenkillä. Lenkin yhteytessä otettiin pientä viestitreenien tynkää. Bongasin pienen peltokaistaleen, johon voisi käydä tekemässä lyhyen peltojäljen. Pitää huomenna ottaa lenkille kampsut mukaan.

 

Lauantaina treenailtiin Leenan kanssa Luukissa. Iineksellä oli treeniohjelmassa esineruutua ja janatreeniä. Molemmat menivät aika huonosti. Esineruutu otettiin ekana ja koiralla oli liikaa virtaa. Ekalla lähetyksellä ei selvästi ollut nenä auki ja Iines keskittyi spurttailuun. Kaksi esinettä haetutin ja tuntui, että molemmat löytyivät vahingossa. Iines vain sattui juoksemaan niiden ohi ja nenä sattui olemaan käytössä juuri sillä hetkellä. Ensi kerralla pitää muistaa juoksuttaa koiraa ennen ruutua, että malttaa keskittyä olennaiseen.

 

Esineiden jälkeen oli vuorossa janatreeniä.

Kävin näyttämässä Iinekselle jäljen alun ja kun se kiinnoistui siitä vein sen hieman kauemmaksi jäljestä ja lähetin sen etsimään jälkeä. Jäljen löydettyä eka keppi oli miltein heti Iineksen nokan edessä. Kepin jälkeen annoin taas koiran saada jäljestä vainun ja sitten taas lähetyspaikalle.

Periaatteessa hyvä treeni, jos vain olisin tallannut paremman jäljen. Nyt jälki oli liian lyhyt ja kepit liian lähellä. Toka keppi jäi löytymättä ja lähetyksiä tuli vain kaksi. No ensi kerralla sitten fiksumpana asialla.

 

Lauantai-ilta mulla kului Raisan synttäreillä. Oli kyllä kivat kekkerit. Kiitos vain emännälle 

 

Juhlinnan vuoksi sunnuntaina nukuttiin pitkään. Edessä oli siskonpoikien synttärikemut Siuntiossa. Kotimatkalla käytiin pellolla lenkillä ja juoksutettiin Iinestä noin 400 metrin matkaa. Pari kertaa kun lähti mun luota niin pysähtyi puolessa välissä ja arpoi hetken ennen kuin juoksi Tuomaksen luo. Toisaalta ei mikään ihme, kun ei olla viestiä pahemmin treenattu viime syksyn jälkeen. Pitää nyt kimppalenkeillä ottaa muistutusjuoksuja. Jos vaikka ensi keväänä ehdittäis viestiä paremmin treenaileen.

Alkuviikon löpinöitä

Alkuviikko on sujunut maltillisissa merkeissä. Maanantain lenkillä aloitettiin tehokuuri vetämättömyyteen ja lenkki sujuikin vallan mallikkaasti. Koira malttoi kävellä nätisti eikä ollut niin kiihkeässä mielentilassa, kuin kesällä. Pari koiraa ohiteltiin kaukaa ja näistä Iines selvästi kiihtyi.. Harmittaa kyllä vietävästi kuinka paljon takapakkia otettiin kesän aikana, kun oli oma ja koiran pinna kireällä. No nyt sitten korjaillaan näitä toilailuja. 

Tein lenkin yhteydessä Iinekselle pienen esineruudun. Koira oli aivan fiiliksissä. Mukana oli vain yksi esine, joten vein sen sitten kolmeen kertaan erikseen piiloon. Yhdellä kertaa Iineksellä kesti pidempään löytää esine, mutta hyvin teki hommia. 

Hyvin sujunut lenkki innoitti vielä tottistelemaan lenkin jälkeen. Ruokapalkalla, etteivät kierrokset nouse. Hieman lahnamaista menoa mun makuun, mutta ihan jees. Hieman kuikuili ohi menevää koiraa sekä kentällä pörrääviä mopoilijoita.

 

Tänään saatiin Tuomaskin mukaan ulkoilemaan. Ajeltiin Saarijärvelle metsälenkille. Autosta kaappasin mukaan esineitä ja tallasin noin 50 m x 20 m kokoisen ruudun. Kolme esinettä haetutin ja kaikki löytyivät hienosti. 

Iines pääsi myös uimaan lenkillä ja se vasta oli mukavaa. Tuntuu, että elukka haistaa järven jo kaukaa. 

Syksyn tulon huomaa hirvikärpäsistä. Tuomaksen takki oli täynnä niitä. Mua ei ötökät pahemmin lähennelleet. Olisiko johtunut vaaleasta vaatetuksesta. Tuomasta ahdisti ötökät ja lisäksi oltiin hänen mielestään pari kertaa eksyksissä. Mun mielestä me oltiin koko ajan kartalla. Pakko kyllä myöntää, että mun oikoreitit ei aina oikaise..

Kesäloma oli ja meni

Niin se neljä viikkoa sitten vierähti. Kolmisen viikkoa mökkeiltiin ja viikko vietettiin Turkissa Kusadasissa. 

Treenaus oli kesäloman miltein täysin tauolla. Pari jälkeä tein ja ne sujuivat paremmin, kuin pitkään aikaan. Esineruutua otettiin myös pari kertaa ja sekin sujui hyvin. 

Iineksen kesän lempiharrastus oli uiminen. Pitää päivitellä blogiin uintikuvia ja -videoita kunhan vain kerkiän. Kesäisiä kuvia on koneella kunnioitettava määrä!

Uusia tuulia

Syksyllä keskitytään arkielämän haasteisiin. On ollut sekä koiralla että emännällä liikaa kierroksia ja pinnat liian piukalla. Syksy menee Kikan ohjeiden mukaan ja yritämme saada keskinäistä suhdettamme paremmaksi.

BH:n kanssa en nyt ota paineita. Katsotaan josko loppuvuodesta oltaisiin sillä tasolla henkisesti, että voitaisiin käydä BH-kokeessa. Toivotaan näin. 

Lomalle mars.

Meidän sakki kasaa nyt kimpsut ja kampsut ja suuntaa loman viettoon. Kesälomalle ei ole kummempia treenisuunnitelmia. Jäljellä käydään ja ehkä tehdään esineruutua. Tottiksesta pidetään taukoa. 

Mukavaa kesää 

Luukki kutsui jäljen merkeissä

Alkuviikon piristykseksi suuntasimme Millan kanssa jäljelle Luukkiin. Iinekselle talloin vähän reilut 100 askelta. Maks. 5 tyhjää. Tyhjien kohdalla vauhti kiihtyi. Parissa kohtaa Iines nosti päätään ja katseli hetken ympärilleen. Hyvin tarkisti vikankin askeleen vaikka edessä oli iso kasa ruokaa.

Jälkien jälkeen oli vuorossa riekkumista Nemon kanssa. On se vaan hassua miten voi koira toisesta koirasta tykätä. 

Päivitystä

Alkuviikko lenkkeiltiin vaan. Pitkiä hermojen tasaus lenkkejä. Äiti kävi meitä moikkaamassa tiistaina ja käytiin kimpassa ulkoilemassa.

Keskiviikkona treenailtiin Lauran ja Annikan kanssa Energian Areenan parkkiksella. Haluttiin kaikki häiriötreeniä. Iineksen kanssa aloiteltiin ihmistreenillä. Laura, Annika ja Tero palkkailivat Iinestä. Tero oli Iineksen suosikki. Hieman välistä jännitti, kun Tero silitti päätä, mutta aina oli vain takaisin mentävä. Onneksi Iines on edistynyt tällä saralla. Puhinoita ei enää pahemmin pääse. Mutta vielä nämä tilanteet ovat jänniä. Otin vähän seuraamista ruokapalkalla ja muutamia peruasentoja. Iines ei pahemmin välittänyt muista koirista. Korvat välillä kääntyivät muiden suuntaan. Ainoa tilanne, joka nosta Iin tukan pystyyn, oli kun Annika palkkasi Kanelia vauhdikkaammin. 

Treenien jälkeen parannettiin Lauran kanssa vielä maailmaa hyvä tovi. 

Torstaina käytiin peltojäljellä Tuusulassa Piian kanssa. Iinekselle kiemurainen jälki. Tallatessa luulin, että ei jälki ei olisi niin kiemura, kuin sitten sitä ajaessa sen huomasin olevan. Tyhjiä oli yhdestä seitsemään. Iines jäljesti hyvin, mutta emäntä oli hukassa. Pari kertaa estin koiraa liikkumasta, kun eihän se jälki siellä mene, oho ai se menikin. Tosi reilua. Pitää käydä shoppailemassa merkkiväriä, jotta tiedän missä mennään... Pidemmillä tyhjillä vauhti kiihtyi. Pitää ensi kerralla malttaa pitää tyhjät lyhyenpinä.

Tänä aamuna käytiin Piian kanssa Luukissa treenailemassa. Iineksellä oli ohjelmassa esineruutu, keppien treenausta sekä tarkkuusetsintä.

Esineruutu sujui tosi hienosti! Ruudulla oli kokoa ehkä 10m x 30m. Esineitä oli ruudussa neljä, joista haetutin kolme. Yksikään esine ei ollut pehmeä koska haluan vahvistaa Iineksellä, että myös kovat esineet pitää hakea. Kaksi ekaa lähetystä sujui tosi hyvin. Ei ollut ollenkaan epäröintiä. Vikalle lähti huonommin ja lähetin kerran uudestaan. Mutta hienosti löytyi kenkä ruudusta.

Jälkiä olin tehnyt kaksi ja ne olivat tosi lyhyitä. Ekasta kepistä meni ohi, mutta palasi takaisin, kun haistoi sen. Toka löytyi hyvin ja tästä pallo palkaksi. Siirryttiin toisen jäljen alkuun. Ekasta kepistä ohi, koitti sekunnin etsiä sitä, mutta jatkoi matkaa. En jäänyt himmailemaan koska saa nyt etsiä keppinsä itse. Vika keppi löytyi hienosti. Vikan kepin jälkeen sattui kumma juttu. Pallo ei kiinnostanut vaan Iines olisi jatkanut jälkeä. Näin on tainnut käydä kerran aiemmin. Hyvähän se tietty on, että jälki on niin siisti juttu.

Lopuksi tallattiin vielä 3m x 3m tarkkuusetsintäalue. Esineinä oli nahkainen peltojälkimerkki ja kuulakärkikynä. Toin Iineksen alueelle ja miltein heti löytyi jälkimerkki, jonka Iines ilmaisi maahanmenolla. Tämän jälkeen Iines käväisi alueen ulkopuolella, josta hinasin sen takaisin. Iines haistoi kuulakärkikynän ja meni maahan. Voisi sanoa, että oli kyllä todella onnistunut ensimmäinen treeni.

Päivällä käytiin Lohjalla ja Siuntiossa. Iines jäi himaan. Illalla treenailtiin Iineksen kanssa hieman takapihalla. Neiti oli oikea virtapiiri... Vähän seuraamista ja käännöksiä sekä paljon riekkumista.

Hiljaiseloa

Viime viikko lenkkeiltiin ja tasailtiin hermoja. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. 

Eilen harjoiteltiin takajaloilla istumista niin, että etutassut on ilmassa, toisin sanoen kurre-asentoa. Yritän tämän opettaa Iinekselle ennen kuin Tuomas tulee kertaamasta kotia. Hyvin hyödyllistä. Lisäksi treenattiin kaukokäskyjen tapaisia. istu-maahan-seiso. Vaikka en tiedä tuleeko Iineksestä koskaan tokokoiraa. Seisomista reenailtiin myös erikseen. 

Hermojen kiristelyä

Koira kiristi viikonloppuna emännän hermoja sen verran, että ainakin tämä viikko pidetään treenitaukoa ja luodaan taistelusuunnitelmia tulevan varalla.

Palaillaan, kun oon taas jotain raportoitavaa.

Daidava Eines :)

Koirafiilikset on mennyt tällä viikolla vuoristorataa. Eilen olin valmis pistämään Iineksen pikapakettina takaisin Tsekkeihin, mutta tänään olisi jo kaduttanut. 

 

Treeniohjelmassa oli tänään luvassa tottista ja jälkeä Leenan ja Piian kanssa Luukissa. Ensiksi käytiin tallomassa jäljet. Pähkäilyjen ja pohdintojen jälkeen päätin tehdä Iinekselle kaksi lyhyttä jälkeä, joissa molemmissa kaksi keppiä. 

 

Jälkien vanhetessa oli vuorossa tottista. Iinekselle häiriökoiraksi lähti bokseri-Indi. Indi kirmaili koirapuistossa sillä aikaa, kun me treenasimme Iineksen kanssa. Olipa muutos koirassa! Iines vilkaisi pari kertaa puistoon, ruikkasin kerran vettä päähän eikä muuta sitten tarvittu. Koira oli kuin unelma. Piia haukutti Indiä puistossa, mutta sekään ei Iineksen tunteita kuumentanut. Hieman välillä korvat ja silmät kääntyivät puistoon päin, mutta siinäpä oikeastaan kaikki. Viime viikon treeni oli selvästi hyvässä muistissa. Tuhannet kiitokset siitä vielä Hansulle!

Iineksen kanssa treenasimme seuraamisessa temmon vaihtelua. Otin muutamia juoksuaskelia ja koira piti hyvin paikkansa. Tässä ei ollut ongelmaa. Käännökset tuottivat minulle enemmän ongelmia, kuin koiralle.. Täyskäännös oli minulta täysin hukassa enkä oikein osannut oikeallekaan mielestäni kääntyä. Pitää treenata näitä ilman koiraa. Luoksetulo oli suht jees.. Hieman Iines vielä törmää, mutta ei enää niin pahasti. Treeniä vain tähänkin.. Loppuun paikkamakuu, jossa Iines hieman koitti katsella puistoon päin. Paikkamakuuta pitää nyt viikonlopun yli pohtia, että miten sen kanssa rupean etenemään.

 

Onnistuneen tottistreenin jälkeen saatiin vielä onnistuneet keppien ilmaisut. Ekan kepin kohdalla Iines jäi oikein etsimään keppiä! Kaveri pyöri ja hyöri ja keppi löytyi. Toinen keppi tuli mulle aivan yllärinä. Koira vain meni yhtäkkiä maahan ja siinähän se keppi oli. Tästä ruoka- ja pallopalkka. Siirryimme toisen jäljen alkuun. Eka keppi yllätti minut jälleen. ”Ai tähänkö mä sen pistin..” Vikasta kepistä Iines meinasi mennä ohi, mutta hienosti sekin löytyi myös lopulta.

 

Jäljen jälkeen Iines kirmaili hetken pallonsa kanssa. Piia ja Leena heittelivät myös palloa Iinekselle, ja se oli koiruudesta hauskaa. Pitäisi muistaa pyytää toisia ihmisiä leikkimään Iineksen kanssa. Se tekisi meidän epäluuloiselle neitokaiselle tosi hyvää. 

 

Treenien jälkeen lähdimme etsimään Iineksen kanssa uimapaikka. Navi väitti, että aivan Vihdintien vieressä on järvi. Järvi löytyikin, mutta kyseisessä kohdassa oli ihmisten uimaranta. Iines-pieni oli jo kovin menossa uimaan, mutta meidän piti etsiä toinen ranta. Rämmimme sitten rantakaislikossa etsien sopivaa rantaa. Kun upposin polviani myöten mutaliejuun, totesin että koira saa uida toiste. 

 

 

Treeniä viikonlopulle:

• eteenmenon opettaminen á l a Hansu


• paikkamakuupohdintaa ja -treeniä


• seuraamisen temmonvaihtelut


• käännösten harjoittelu ilman koiraa, ja jos nämä sujuu niin koiran kanssa

 

Ärsytystä

Maanantain ja tiistain minä vietin flunssan kourissa.. Iineksen kanssa ei kummempia puuhailtu, paitsi käytiin lenkillä.

Tiistain Iineskin oli kipeänä. Koiraparalla oli kova ripuli, joka vei voimat ja Iines nukkuikin koko päivän.

Tänäänkään ei ollut treenejä luvassa, kun Iines oli toipilaana. Käytiin treenailemassa ohituksia ja ne sujuivat hyvin sekä huonosti. Pari vikaa ohitettavaa koiraa oli murisevaa sorttia ja ne olivat liian hankalia. Ääh.. Kä'ytiin sitten kävelemässä niiden perässä, jotta saatiin pari onnistunutta luopumista. Illasta mennään vielä puistoon pyörimään ja etsimään ohitettavia. Ärsyttää kyllä vietävästi, että ohitukset ei suju niin hyvin, kuin aikaisemmin.

Viime viikolla tapahtunutta.

Viime viikon treenit ovat jääneet päivittämättä blogiin. Tässä treeneistä ne mitä muistan.

 

Totteletkos mokoma!

 

Viime keskiviikkona oli todella hyvät treenit! Olimme treenaamassa esineruutua ja tottista Luukissa Leenan, Simon ja Hansun kanssa. 

 

Iines pääsi ensiksi esineitä etsimään ja sitten tottistelemaan. Esineet vietiin valmiiksi ruutuun, mutta Iines näki, kun Leena tuli pois ruudusta. Ensimmäinen esine, kenkä, löytyi läheltä takarajaa. Koira upposi hienosti ja teki hyvin hommia. Toinen esine, muovipintainen hanska, oli sitten hankalampi.. Iines upposi hyvin jälleen takarajalle, mutta ei tajunnut etsiä ruudun etuosasta, jossa hanska oli. Monta kertaa juoksi aivan hanskan vierestä, mutta ei vaan löytänyt sitä. En tiedä eikö hanskaan sitten tarttunut hajua. Lililläkin oli nimittäin vaikeuksia löytää hanskaa.. Lopulta Leena kävi vaihtamassa hanskan tilalle villasukan, joka löytyi nopeasti. 

 

Videoimme jälleen tottista. Jäävistä treenasimme istumista ja maahan menoa.

 

 

Tottiksen lopuksi saatiin todella hyvä häiriötreeni. Koirapuistoon tuli vinttikoiria juoksemaan ja Iines otti niistä kunnon hepulit. Vein Iineksen hetkeksi kentältä pois. Hansun opastuksella otimme sitten hieman kurinpalautusta. Vettä päähän heti, jos Iines katsoikin puistoon. Vesi toimi hyvin, mutta Iines päätti kuitenkin syöksyä koirapuiston aidalle. Suutuin tästä ihan oikeasti ja lähdin Iineksen perään. Iines totesi vissiin, että nyt tuo emäntä on ihan oikeasti vihainen, ja päätti jättää räyhäämiset väliin. Kaarsi minua karkuun vikkelään. Tämän jälkeen se oli aivan, kuin toinen koira. Ei katsellut koirapuistoon päin vaikka siellä juoksentelu ja haukunta jatkuivat. Toivotaan, että elukka muistaa tämän ensi kerralla Luukissa. 

 

Mökkeilyä

 

Viikonlopuksi suuntasimme Iineksen kanssa mökille. Lauantaina treenasimme keppien ilmaisua, jälkeä ja tottista. Keppitreeniä otin pihalla mustikanversojen lomassa. Pari ekaa kertaa käskin Iineksen maahan, kun se haisteli keppiä. Lopuksi Iines ilmaisi hienosti kepit ilman käskyä.

 

Jäljelle laitoin kuusi keppiä, joista viisi nousi. Parilla ekalla ilmaisut oli tosi jees, vikat ei niin hyviä. En tiedä pitäisikö minun seuraavaksi tehdä jälki, jossa oli kaksi keppiä.. Saisi ainakin hyvät ilmaisut niille..

 

Kauppareissulla kävimme äidin kanssa katsomassa Pertunmaan keskustan lähellä olevaa koulutuskenttää. Ihan näppärän kokoinen nurmialue. Treenattiin Iineksen kanssa jälleen seuraamisesta istumista ja maahan menoa. Äidistä Iines oli kovin taitava. Minusta Iineksellä oli liikaa kierroksia eikä se ollut hyvä. Mutta uskotaan äitiä 

Velttoa menoa

Kävimme Anin nurkilla treenaamassa Piian ja Saaran kanssa. Luvassa oli tottista ja peltojälkeä. 

 

Iines oli tottiksessa aika veto veks. Lämmin ilma verotti koiraa yllättävän paljon. Kentälle tultiin luoksetulolla, joka eka meni mönkään. Juuri ennen minua Iines haistoi lampaat, joita oli viereisellä pellolla iso lauma, ja sillä meni pasmat sekaisin. Toinen kerta sujui jo paremmin. Tehtiin jäävistä istu ja maahan. Annoin koiralle turhan vartaloavun, jota se ei tarvitse. Vikat liikkeet olivat nopeat vaikka palkka oli tällä kertaa minulla. Noutoa harjoittelimme myös. Yritin olla itse mahdollisimman passiivinen. En heilutellut noutokapulaa Iineksen nenän edessä vaan annoin vaan käskyn. Ja uuden käskyn ja uuden käskyn.. Koira vaan istui ja napitti minua. Hmm.. Paremmin sujui toinen treeni, jossa seurautin Iinestä lyhyen pätkän, jätin sen istumaan, pistin kapulan Iineksen eteen ja menin koiran taakse seisomaan. Nyt elukka ei tehnyt sitä enää mitä viime viikolla Tiinalla eli juossut nouto käskystä eteeni istumaan. Iines haki kapulan ja palkkasin siitä. Pakkohan oli testata miten koira tekee liikkeen loppuun asti. Huonosti teki. Eihän se sitä vielä osaa. Loppuun otettiin vielä Tiinalla treenattua hallintaleikkiä. Siinä mielessä sujui paremmin, että Iines ei enää syöksähtänyt patukalle sivu-käskyn kuulleessaan, mutta ei se heti sivullekaan tullut. Joten lisää treeniä tähän.

Iines huili hetken autossa ja ennen jälkeä otin vielä lyhyen pätkän seisomistreeniä ruokapalkalla. Tämä sujui hyvin. Nyt vain pikku hiljaa etiäpäin. 

 

Jäljellä oli mittaa noin 150 askelta. Pohja oli kuiva ja heinät niitetty. Tyhjiä oli maksimissaan kolme. Iines jäljesti yllättävän hyvin. Leirillä, kun oli vastaavanlainen pohja, meni jälki todella huonosti. Puolen välin jälkeen tuli katkos, ja koira seisoskeli hetken, mutta jatkoi sitten jäljestystä. Tyhjät menivät hyvin ja niitä olisi voinut olla enemmänkin. Pitää ensi kerralla tehdä enemmän kolmen tyhjiä ja kokeilla myös neljää tai peräti viittä tyhjää. Lopussa olisi voinut mennä purkille suorempaan. 

 

Kotimatkalla pohdin meidän tottista. Pari viime kertaa on mennyt huonosti. Pitäisi saada tottikseen parempi fiilis. Mulla menee hetkessä hermo, kun koira on niin lahna. Ja kun Iines ei ole yleensä ollut tuollainen. En tiedä olisiko se viimein tekemässä toista juoksua. Merkkailee lenkillä todella paljon ja on aivan hajujen maailmassa. Ärsyttävää vaan, jos se muuttuu aina juoksujen aikaan tuollaiseksi. 

 

Kotona käytiin vielä treenailemassa ohituksia läheisessä puistossa. Eka ohitus kodin edessä sujui hyvin siihen asti, kun toinen koira oli ohi. Sitten Iines teki hurjan syöksyn ja tempoi hihnassa. Puistossa sitten kiertelin ja kaartelin, että sain monta ohitusta samasta koirasta. Vika sujui jo tosi hyvin, joten suuntasimme kotia. 

 

Illalla vielä pari kapulanpitoa ja paikkamakuu. Paikkamakuussa nousi kerran ja karjaisin vihaisesti koiran alas. Putosi hyvin maahan, ja onnistuin pelästyttämään Tuomaksenkin karjumisellani. 

Uimista, ulkoilua ja hoidossa oloa

Perjantaina suunnattiin Lohjalle. Iineksen kanssa hengailtiin alkuillasta pihalla. Minä otin aurinkoa ja Iines leikki palloillaan. Välillä koira kävi puun varjoon makailemaan ja piti pienen paussin. Sitten taas mentiin.

Illasta suunnattiin Ellun mökille ja Iines pääsi uimaan. Meno- ja paluumatka sujui tosi hermoja raastavasti. Koirassa oli virtaa kuin pienessä kylässä.. huh. Vitsi mitä vouhkaamista.

Lauantai me vietettiin kaveripariskunnan häissä. Iines meni vuorokaudeksi hoitoon Kuunsirpin koirahoitolaan.

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, kun ei tarvinnut herätä koiran vuoksi. Olipas kummallista.

Iineksen hoitolareissu sujui hyvin. Paikan omistaja kertoi, että pihalla Iines oli tuonut keppiä ja sitä sitten oli heitelty. Kun hän oli mennyt portailla istumaan, oli Iines tullut istumaan viereen. Aika hyvin meidän epäluuloiselta otukselta :) Peittoaan Iines oli järsinyt ja vesikuppi oli kuulemma pariin otteeseen kaadettu. Ääni Iineksellä oli hieman maissa, kun haettiin kotia. Mutta hienosti oli kuitenkin sujunut. Paikka oli tosi kiva ja suosittelen sitä kyllä kaikille.

Tiukistelua

Tällä viikolla on koira kiristänyt emännän hermoja, mutta onneksi on ollut myös onnistumisia. 

 

Tiistaina käytiin treenailemassa häiriöitä. Tällä kertaa saatiin häiriökoirakin mukaan. Otin aluksi seuraamista, jolloin Iines ei ottanut toisesta mitään häiriötä. Hieno Iines. Toinen treeni tehtiin niin, että seisoskeltiin Iineksen ja kurssin vetäjän kanssa hieman etäämmällä, ja toinen koira tuli näkyviin. Kun Iines alkoi tuijottaa toista koiraa, sanoin jes ja palkkasin. Samalla tyylillähän aloiteltiin ohitusten treenausta Hilskalla, mutta nyt oli vain patukka palkkana. Muutaman toiston jälkeen saatiin hieno onnistuminen. Koira tuli näkyviin niin Iines kääntyi minua kohti palkan toivossa. Ideana on tässä, että koira oppisi treenitilanteissa nähtyään toisen koiran ajattelemaan palkkaa. 

 

Keskiviikkoaamu sujui leppoisasti. Käytiin aamulla ihanalla pitkällä lenkillä. Ilma oli kesäinen ja ennen seitsemää ei ollut vielä liian kuuma sää ulkoiluun.

 

 

Keskiviikkona ajeltiin Tiinan luo treenaan Piian ja Leenan kanssa. 

Iineksen kanssa treenattiin noutoa, johon sainkin hyviä vinkkejä. Minun pitää antaa Iineksen olla aktiivinen. Nyt olen syyllistynyt houkutteluun.. ja olen onnistunut tekemään noudosta Iinekselle tylsän jutun. Koira teki aivan eri mielentilassa noutoa, kuin seuraamista. Onneksi seuraaminen on sentään talvin treenauksen vuoksi hyvällä mallilla. 

Treenasimme myös hallintaa. Pidin Iinestä pannasta kiinni ja potkaisin patukkaa sen edestä pois. Sitten päästin irti ja käsky sivu. No eihän se tullut vaan syöksähti patukalle. Tästä sitten kielsin vihaisesti. Muutaman toiston jälkeen alkoi sujua paremmin. Lisää treeniä vain tällä saralla.

Jatkossa pitää kiinnittää huomiota koiran mielentilaan tottiksessa. Seuraamisessa Iineksellä on hyvä fiilis, mutta muuten tökki pahasti. Minun pitää karsia omat heilumiset ja turhat höpötykset. 

 

Kotona Iines keräili kierroksia tanskandoggista ja minun ärsytykseni kasvoi. Ei niin onnistuneet treenit + kierrosten keräily ei sovi minulle. Valvoin sitten puoleen yöhön miettien treenejä koiran päänmenoksi..

 

Eilen keskityimme arkitottelevaisuuteen. Iineksen ohitukset ovat huonontuneet huomattavasti sen jälkeen, kun muutettiin. Kävimme katsomassa yhtä mahdollista treenikenttää Espoossa ja siellä tuli vastaan jokin terrieri. Iines keräili kunnon kiekat ja minä myös. Hetken aikaa puhisin itsekseni ja lähdimme sitten kävelemään samaisen terrierin perässä. Pari kertaa Iines sai karustapullosta päähänsä ja kummasti rauhoittui. Pääsimme hienosti ohi uikuttavasta noutajasta. Iines näytti siltä, että ei olisi edes mukamas huomannut toista koiraa. Kotona käytiin vielä palloilemassa läheisessä puistossa. Aivan kodin edessä saatiin vielä onnistunut ohitus saksanpaimenkoirasta. Iineksellä ei edes tukka noussut pystyyn. Pitää alkaa nyt käymään pari kertaa viikossa ihmisten ilmoilla lenkillä. Nopeastihan tuon näyttää saavan oorninkiin, kun vain on sopivan tiukka mielentila ja kypsynyt asenne.

 

Illalla harjoittelimme vielä kotipihassa noutoa. Yritin olla itse mahd. rento ja enkä houkutellut. Palkkakin oli parempi. Ammin meille hankkima noutomokkula päätyikin palkkioksi. 

Esineitä ja metsäjälkeä

Vihdoin ja viimein selvittiin Ammin kanssa treenaan! Olemme suunnitelleet kimppatreenejä koko alkuvuoden, mutta aina tullut jotain, jonka vuoksi olemme joutuneet treenejä siirtämään.

 

Treenit alkoivat treenipaikan haulla. Ensiksi kävin Histassa kurkkaamassa, mutta siellä oli jo väkeä. Siitä kurvaisimme Kattilajärvelle, jossa oli suunnistuskisat. Sitten uudestaan Histaan, jossa oli vieläkin täyttä. Lopulta löysimme itsemme Siikajärveltä. 

 

Kävimme tallaamassa ensiksi koirille jäljet. Iinekselle neljä keppiä. Maasto oli kovin vaihtelevaa. Välillä todella vetistä ja sitten taas rutikuivaa.

 

Jälkien vanhetessa teimme esineruudun. Iinekselle vain kovia esineitä; kenkä, lompakko ja silmälasikotelo. Haetutin kaksi esinettä. Vauhtia ei ollut niin paljon kuin yleensä. Koira teki kuitenkin hienosti hommia ja molemmat esineet löytyivät nopsaan. Tänään ei ollut ongelmia toiselle esineelle lähetyksessä. Iines ei epäröinyt ollenkaan vaan lähti hyvin tekemään hommia. Ensi kerralla voisin haetuttaa kolme esinettä, jos sujuu alku yhtä hyvin kuin tänään.

 

Jälki ei sitten mennyt niin hyvin. Vauhtia koiralta on kyllä lähtenyt. Kuivat kohdat olivat selvästi Iinekselle hankalampia. Lopussa oli kosteampaa ja koira jäljesti tarkemmin. Kepit tuppaavaat jäämään matkalle. Koira kyllä reagoi niihin, mutta ei mene maahan. Pitää ottaa nyt erillistä keppitreeniä erilaisilla alustoilla. Ja katsoa tarkemmin minne jäljet teen. Muutama jälki helpommalla alustalla.

Juhannus

 Juhannuksen vietosta palattiin vasta tänä aamuna. Iineksen juhannuspuuhat päivittyvät blogiin videon muodossa.

Nahkahanskannoutaja

Jälkiporukka keskittyi tänään esineisiin. Tallottiin noin 50 x 50 ruutu, johon merkattiin neljälle esineelle paikat. 

Iines pursusi jälleen energiaa ja mietin jo miten se malttaa keskittyä. Hyvin ja nopeasti teki hommia. Ekalla esineellä toikkaroi hieman ruudun sivussa. Esine kuitenkin löytyi nopsaan ja vauhdilla se myös tuotiin. Yllätyttiin vain hieman sillä esine ei ollut kenenkään meidän! Joku on varmaan hukannut nahkahanskansa metsään ja Iines korjasi sen sitten parempaan talteen. Hieman kyllä porukka repeili tapahtuman jälkeen. Simo vihjaili jälleen jotain Iineksen aivotoiminnasta. Aivan kuin siitä suivaantuneena Iines pomppasi Simoa vasten ja kippasi kahvit pitkin Simon takkia. 

Toiselle esineelle Iines on aina lähtenyt huonommin. Nyt koira ei kuitenkaan ollut epävarman oloinen vaan lähti innokkaasti hommiin. Toinen esine löytyikin sitten esineruudun puolesta välistä.

 

Seuraavalla kerralla pitää laittaa Iinekselle vain kovia esineitä. Se mielellään tuo pehmeät esineet koska niillä on treenattu enemmän. Pitää nyt alkaa vahvistamaan kovempia esineitä.

Virettä hakemassa

Kävin ennen tottistreenejä Iineksen kanssa lenkillä. Kaveri kirmaili eka metsässä puolisen tuntia ja sitten vielä käppäiltiin toinen mokoma. Lenkin päätteeksi otin keppien ilmaisua, joka sujui tänään hyvin! Aluksi Iines ei ymmärtänyt etsiä keppejä vaan tapitti vain mua. Kun muutama keppi oli löytynyt ja niistä palkka saatu, koira hiffasi jujun. Parilla ekalla käskin maahan, mutta viimeiset kepit ilmaisi itse.

Lenkki vei neidistä voimat ja tottis kärsi. Seuraamisessa Iines poikitti ja edisti. Muistan, että se on tehnyt aiemminkin väsyneenä noin. Lisäksi otettiin hyppyjä. Saatiin Iines hyppäämään viimein kunnolla esteen yli! Jätin koiran esteen toiselle puolelle ja Simo piti patukkaa korkealla esteen päällä. Ja tällä tavoin Iines ponkaisi hienosti yli. A-este sujui mallikkaasti. Tuossa voisi alkaa nostaan vaatimustasoa.

Tottiksista kurvattiin keskittymiskurssille. Olimme valitettavasti ainoat kurssilaiset, joten kunnon treeniä ei saatu. En tiedä miten jatkossakaan tuo kurssi voi onnistua. Eihän me voida olla itsellemme häiriönä.