Hyvä jälki, parempi mieli

Päivällä arvoin menenkö jäljelle vaiko enkö.. Veto oli aikalailla veks viikonlopun vuoksi. Vanhuus ei tule yksin...

Ilma oli sen verran makea, että pakko oli lähteä. Talloin noin 250 askelta pitkän jäljen pellolle. Paikoittain oli aika mutaista ja sitten taas kuivempaa. Yritin talloa askeleet kunnolla, että koiralla olisi helpompaa. Eka oli suora alkuun noin 80 askelta, sitten vasempaan kulma, 80 askelta hieman kaartaen ja kulma oikealle. Oisko ollut 50 askelta ja kulma vasen ja lopuksi suoraa. Ruokaa oli pari kolme askelta sitten parista kuuten tyhjää. Tämä rytmi vaikutti hyvältä Iinekselle. Vauhti ei kasvanut pahemmin eikä jäljestys ollut niin töksähtävää, kuin silloin kun ruokaa on enemmän. Kulmissa riittää vielä treenattavaa. Vika meni jo maltilla, kun hieman autoin. Pari kertaa Iines meinasi jäädä ihmettelemään jäljellä, mutta pöhähdin sille ja käskin jäljelle. Yllättävän hyvin tämä toimi ja Iines jäljesti vallan mallikkaasti.

Kotona oli meilissä odottamassa mukava yllätys. Löysin Iineksen isän omistajan Facebookista ja hän oli vastannut minulle.  

Mihin se viikko taas vierähti?

Viikko kului taas äkkiä. Ja päivitykset laahaavat jälkijunassa..

Juoksulenkkejä

Tuomas ja Iines kävivät juoksemassa keskiviikkona. Hieman oli isännällä jalka painanut ja olivat kävelleet. Torstaina me tytöt käytiin puuskuttamassa.. Rankkaa oli myös minulla. Käveltiin siis aika paljon.

Esine-elukka :)

Juoksulenkin jälkeen oli vuorossa jälkiryhmän esineruututreenit. Tallattiin noin 50x50 metriä ruutu. Iineksellä oli virtainen olo ja mietin onko sillä aivot ollenkaan mukana. Mutta oli ne! Lähetin koiran ruutuun ja se lähti lujaa. Bongasi kuitenkin hienosti ekan esineen, jarrutti vauhdilla ja käännös oikeaan. Ja täysillä takaisin esineen kanssa. Oli kyllä hienosti löydetty, vau :) Toka esine löytyi myös nopsaan. Jäi todella hyvä fiilis tästä treenistä.

Pellolla

Jälkipellolla käytiin perjantaina ja lauantaina. Perjantaina oltiin Luukissa Raisan kanssa. Iineksen jälki noin 200 askelta. Ruokaa noin neljällä askeleella sitten vaihtelevasti tyhjiä ja taas ruokaa. Ihan hyvin sujui. Pitäisi vain mennä eteenpäin. Ollaan kökitty samalla tasolla pitkään.

Jäljen jälkeen käytiin koiria juoksuttamassa. Iines possuili.. Mokoma ei osannut odottaa lupaa vaan ampaisi täysiä Kidan ja Kujeen perään. Lopputuloksena kiukkuinen emäntä, jolla oli ääni käheänä.

Lauantaina käytiin lenkin yhteydessä jäljellä. Jäljellä pituutta vähän päälle parisataa askelta ja mukana kaksi kulmaa. Ekasta kulmasta koira posotti täysiä ohi ja jäi ihmeissään pyörimään, kun jälki hävisi alta. Taaksepäin otettiin ja kimpassa mentiin hiljaa kulma läpi. Toinen kulma oli parempi..

Tuparit

Illalla juhlittiin tupareita. Iines vietti alkuiltaa omassa huoneessaan. Lapsivieraiden lähdettyä sai Ii luvan liittyä joukon jatkoksi. Hyvin sujui ilta Iineksellä. Parit pöhinät tuli, mutta mitäpä noista.

Tänään vietettiin päivä olohuoneessa. Koko perheellä oli veto veks. 

Juoksulenkkejä & sossuilua

Iines on päässyt juoksulenkille parina päivänä peräkkäin. Me tytöt käytiin kahdestaan juoksentelemassa sunnuntaina. Oli lämmin sää ja osa lenkistä käveltiin. Pellolla ihmeteltiin myös hetken aikaa hanhilaumaa.

 

Tänään Iines pääsi juoksemaan Tuomaksen kanssa. Olivat juosseet Petikon lenkin 20 minuuttiin. Reippaampi tahti, kun minä en ole mukana hidastamassa vauhtia.

 

Illalla treffailtiin sossuryhmän kanssa pitkästä aikaa. Alussa Iines keräili kierroksia, mutta loppua kohden malttoi jo mielensä. Annoin Iineksen katsella muita, jos se teki sen rauhassa. Koiran vein autoon, kun se oli rauhallinen.

Vammala Turnee

Lauantaina pakkasin piskin autoon kasin jälkeen ja kurvattiin Tampereen kautta Vammalaan. Asta oli misseilemässä ryhmiksessä ja tällä kertaa Astan ulkomuoto arvioitiin EH:n arvoiseksi.

Asta kaunokainen

Iines ja Asta morjestivat toisiaan kunnon murinan ja ärinän säestyksellä. Selvästi nartut muistivat toisensa viime syksyltä 

 

Vammalassa kävimme jäljellä Iineksen ja Ruman kanssa. Jälkien vanhetessa käytiin tepastelemassa lyhyt lämmittely. Iines keuhkosi alkuun Ruman vuoksi vaikka Ruma käyttäytyi vallan mainiosti. Pahimmat höyryt päästeltyään Iineksen malttoi asettua. Tarkkaan piti kuitenkin kuulostella mitä mali puuhaa ja välillä vilkaista olan yli.

Iineksen jälki oli noin 100 askelta. Muutama askel ruokaa ja muutama tyhjää, lopussa purkki. Olen pari kertaa ihmetellyt miksi Iines menee niin vinoon maahan lopussa. Anne sitten kysyi menenkö itse aina koiran oikealla puolelle avaamaan purkin ja niinhän teen. Joten tuota Iines varmaan ennakoi. 

 

Neljän hujakoilla oli luvassa mukavaa ohjelmaa. Iines nimittäin pääsi riekkumaan maalimiesten kanssa. Otettiin kaksi eri treeniä. Iines sai hyvää palautetta. Sillä olisi potentiaalia lajiin. Olisimme olleet tervetulleita heidän treeniryhmäänsä. Harmi vain, kun treenimatka tuppaa olemaan turhan pitkä...

 

 

 

 

Tänne se ja heti!

 

Ja tämähän on mun.

 

Sainpas.

 

On tää aika rankkaa.

 

 

Lisää kuvia galleriassa.

Jälkeä to & pe

Torstaina oli jälkiryhmän treenit Siikajärvellä. Samassa metsikössä oli myös hakuporukkaa treenaamassa.. Iinekselle taas janatreeniä. Pari ekaa lähetystä taisi mennä ihan ok. Yksi hakukoira meni tokan lähetyksen jälkeen meistä ohi. Iines otti toisesta sitten sen verran häikkää, että pari keppiä jäi matkalle. En ruvennut tähän puuttumaan. Vika keppi onneksi nousi.

Perjantaina menimme lenkille ja jäljelle Halkolammelle Tuomaksen ja Iineksen kanssa. Tein kaksi jälkeä, toisella treenattiin janaa ja toisella vain jälkeä. Janat meni hyvin. Treeni siis kannattaa

Toinen jälki meni hyvin ja huonosti. Vaikeita paikkoja oli kalliot. Kosteammassa sammaleessa jälki sujui paremmin.

Petikon pyrähdys

Kävimme koko kööri Petikossa juoksemassa viiden kilsan lenkin. Taas sujui juoksu hyvin. Kiva aloittaa juoksuharrastus tällä tavalla kuukausien tauon jälkeen.

Mentiin parista borderterrieristä kunnialla ohi. Iines menee paremmin koirista ohi juosten. Loppulenkistä käveltiin yhden kultaisennoutajan perässä ihan iisisti.. On se vaan outoa tämä koiran sielunelämä.

Juuri ennen kuin oltiin lähdössä kotia, bongasin lenkkipolulta bokserin. Ja bokserin perässä tutun ihmisen. Piia ja Mona olivat myös samoilla lenkkipoluilla. Hauska sattuma 

Tiistai on tuskaa täynnä

Tämä oli taas niitä päiviä, jolloin kaikki menee pieleen. Jälki meni huonosti, tottis meni huonosti ja ohitus meni huonosti. Tosi syvältä.

Jäljellä ihme poukkoilua ja sinkoamisia. Paikka paikoin ihan jees. Laitoin kolme keppiä jäljelle. Niillä Iines meni hyvin maahan, mutta tautisen vinoon. Tein kaksi kulmaa (joita siis en ole ennen tehnyt) ja ne meni t o s i huonosti.

Päätin sitten jäljen jälkeen vääntää tottista. Meinas hermo mennä, kun koira oli niin kiekoilla. Missäköhän vaiheessa tajuan pitää aivan oikeasti sitä tottisvapaata?!

Kotimatkalla tuli sitten vastaan nainen, kaksi vinttaria ja kaksi pikkuterrieriä. Terrierit räyhäsivät ja Iines kiihkosi. Mä vain pidin Iinestä aloillaan ja laskeskelin miljoonaan. Hermo ei mennyt tilanteessa, mutta sen jälkeen.

Että sellainen tiistai meillä.

Juoksuja ja juoksua

Iineksen juoksuja ei kuulu ei näy. Viime juoksuista on miltein vuosi... Normaalistihan Iineksen ikäisillä nartuilla on ollut kolmet juoksut. Mutta Iines on omalaatuinen myös tällä saralla. Vaikka oishan se tietty näppärää, jos juoksut olisi vain vuoden tai puolentoista vuoden välein.

Oltiin tänään reippaita tyttöjä ja käytiin juoksemassa. Yllättävän hyvin kulki. Olin aivan varma, että en jaksa ollenkaan, mutta vain pari kertaa kävelin hetken, muuten jaksoin hölkätä hyvin. Iineksellä oli hurja veto päällä alkumatkasta. Onneksi vauhti tasoittui loppua kohden.

Illalla tehtiin Tuomaksen kanssa taas pihatöitä. Nyt olisi takapihalla uusi nurmikko. Iines pääsi ihmettelemään uutta pihaa. Uusi nurmikko piti haistella tarkkaan läpi ja hieman piti myös piehtaroida ja sinkoilla.

Viikko meni jo

Tämä viikko sujui koiran suhteen ristiriitaisissa tunnelmissa. Välillä tuntuu, että päästään oikeasti eteenpäin ja sitten taas tuntuu, että tallataan vaan paikoillaan.

Tiistain turinat

Vuorossa oli jälkitreenit Siikajärvellä. Käytiin metsässä käppäilemässä ennen treenejä ja oli ihan leppoisaa. En tiedä minkä vainun Iines yhdessä kohtaa sai, kun aivan yllättäen sen häntä pörhistyi kunnon pölyhuiskaksi. Vaihdettiin sitten suuntaa, ettei jouduta nokitusten minkään metsäneläjän kanssa.

Tehtiin taas janatreeniä samalla periaatteella, kuin Leenan kanssa viimeksi.



Talloin Iinekselle loppujen lopuksi kaksi janaa, kun eka ei mennyt kovinkaan hyvin. Kepit kyllä löytyivät, mutta janalle meno oli rauhatonta ja jäljestys poukkoilevaa. Toka jana meni paremmin ja varsinkin sen toinen lähetys. Itse pitäisi vaan malttaa keskittyä eikä vain roiskasta koiraa hommiin.

Keskiviikon kertomukset

Tuomas hoiti Iineksen lenkityksen. Iines oli painellut pellolla pupun perässä, mutta onneksi hävittänyt sen pitkään heinikkoon. Taisi saada isäntä muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.

Outi oli meillä yökylässä ja se vasta oli Iineksestä ihanaa. Outi ja Iines leikkivät pihalla kimpassa kepeillä ja aamulla Iineksellä oli kova kiire olohuoneeseen katsomaan, että onko se ihana ihminen vielä meillä. Ja olihan se.

Torstain tohinat

Olimme sopineet treffit Leenan, Piian ja Saaran kanssa Petikkoon. Petikon olivat vallanneet myös suunnistajat. Enpä ole niitä ennen tuolla tavannut. Pitäisi kaivaa netin syövereistä pk-seudun iltarastien ajat, jotta osaisi pysyä poissa niiden tieltä.

Käytiin Leenan kanssa kimpassa lenkillä ennen treenejä. Iines keräili kunnon kiekat.. Huoh. Yhtä touhotusta koko lenkki. Pari koiraa tuli vastaan, joista piti kiihtyä vielä enemmän. Mutta omat hermot ei mennyt. Turhautti kyllä vietävästi. 

Lenkin jälkeen Iines sai hengailla sen aikaa, kun vaihdettiin kuulumisia. Parkkipaikalla oli vehnäterriereitä, joita Iines katseli ihan iisisti. Yksi meni aika läheltä ohikin, mutta ei se aiheuttanut mitään überreaktioita. Ohitettavat koirat on vaikeita, mutta ei nämä hengailut.. 

Muut ottivat tottista. Iines treenasi tuomarin tervehdystä Serin ollessa lähellä. Kerran meinasi syöksähtää Seriä kohti, mutta uskoi yllättävän hyvin, kun kielsin. Hyvät fiilikset jäivät treenistä.

Olimme bonganneet Leenan kanssa hyvän esineruutupaikan lenkin yhteydessä ja tottiksen jälkeen ajettiin kuoppaista tietä metsänlaitaan. Tallattiin 50m x 50m ruutu. Haetutin Iineksellä yhden esineen. Iines kävi ruudussa aika pitkällä, mutta esinettä ei löytynyt. Tokalla lähetyksellä esine sitten löytyi.

Hyvä elukka 

Perjantain pulinat

Treffasimme Raisan kanssa lentokentän kupeessa ja suuntasimme kimpassa lenkillä. Löysimme Seutulasta kivat pellot, jolle koirat pääsivät kirmailemaan.

Lenkin jälkeen ajelimme Lauran luo agiliitelemään.

Iines keskittyi aluksi maisemien katseluun eikä minuun. Lauran ohjeistuksella pistin koiran hihnaan ja tein tiukkoja käännöksiä, kunnes Iines alkoi ottamaan kontaktia. Vasta kontaktista aloitettiin treenit. Otimme useamman lyhyen treenikerran ja treenasimme hyppyjä, putkea sekä keppejä. Aina, kun Iines rupesi kuikuilemaan eikä keskittynyt pistin sen hihnaan, ja treeni jatkui kun koira oli taas paremmin messissä. 

Jos koiralla oli hankalaa, niin oli myös minulla. Olin auttamattomasti myöhässä monen monta kertaa. Kun käsky piti antaa, kun koira on esteen päällä, annoin sen kun Iines oli jo luonani. 

Keppejä treenattiin verkoilla. Laura piti Iinestä hihnasta ja minä ohjasin kädellä keppien lomasta. Lopussa oli Iineksen kuppi, jossa oli ruokaa. Iines hiffasi keppien pujottelun nopeasti. Viikonloppuna suunnittelin jo omien agilityesteiden hankkimista takapihalla. 

Tuomas ei jostain syystä tästä ideasta innostunut...

Viikonlopun vikinät

La ja su kuluivat pihahommissa. Etupiha sai uuden ilmeen ja takapiha on hyvässä vaiheessa. Iinestä harmitti, kun se ei päässyt pihahommiin mukaan. Se oli mieluusti auttanut kaivuuhommissa ja mullan mylläämisessä.

Lauantaina otimme lenkin yhteydessä viestitreenin. Koska olemme treenanneet viime aikoina viestiä niin vähän, päätimme ottaa helpon treenin. Iines juoksi pellolla eestaas muutaman sadan metrin matkaa. Inkku juoksi lujaa ja taakseen vilkuilematta.

Sunnuntain lenkki alkoi vauhdikkaasti. Vastaan tuli kultainennoutaja fleksissä viipoittaen ja se oli Iinekselle liikaa. Jälkiviisasteltiin sitten, että olisi pitänyt kiertää, ei olisi pitänyt laittaa Iinestä liian vaikeaan tilanteeseen. Olisi ja olisi. Otin lenkillä tottista. Iines oli huonossa moodissa eikä olisi tehnyt yhtään mitään. Tai sen minkä se teki, se teki huonosti. Ja mua alkoi jurppimaan entisestään. Kiukuttelin sitten hetken ja motkotin Tuomakselle miten kaikki menee vain päin peetä. Pieni purkaus auttoi ja hetken päästä oli jo parempi fiilis. Onhan koirassa tapahtunut muutoksia kesästä. Kotona se on rennompi eikä touhota. Lenkkeilykin sujuu paremmin. Harmittaa vain niin vietävästi, kun ohitukset meni ihan persiilleen ja tottista tahtoisin treenata kunnolla.. Ääh. Ehkä tää taas tästä. 

Uusi viikko

Meillä kävi jälleen Iineksen kanssa tuuri ja saatiin isäntä mukaan ulkoilemaan. Lenkin yhteydessä tallattiin esineruutu, jolla oli kokoa noin 20 x 20 m. Kaksi ekaa esinettä löytyi nopeasti. Kolmatta etsi pidempään. Ehkä tuuli kävi sen verran metsikössä, että Iines ajautui koko ajan ruudun oikeaan reunaan. Esine löytyi viimein. Mietin hetken haetutanko neljännen esineen. Hyvä, että pistin koiran sen hakemaan, koska vika löytyi vauhdilla. Huomenna olisi tarkoitus tehdä jälleen ruutu.

 

Nykyään Iines ei saa vetää yhtään remmissä. Aikaisemmin olen tästä laistanut.. Pienellä tuntumalla on saanut elukka mennä. Kesän hankaluuksien jälkeen päätimme, että remmikäytös joutuu nyt tehosyyniin. Tänäänkin sitten vaaputtiin eestaas, mutta lenkki saatiin kunnialla läpi. Ehkä Eineksestä tulee vielä järkieläin.

Esineitä, janatreeniä ja ulkoilua

Viikko vilahti sitten vauhdilla. Töissä on ollut loman jälkeen kiirusta ja blogin päivitys on jäänyt hieman retuperälle. 

Tällä viikolla treenattiin esineruutua useampaan otteeseen ja jäljellekin kerettiin. Kotona ollaan treenattu tottista. 

 

Keskiviikkona oli jälkiryhmän treenit. Treenit aloitettiin esineruudulla. Ihan niin hyvin, kuin tiistaina ei sujunut. Vikalla esineelle lähti huonosti. Mutta kolme esinettä löytyi. Jälki meni hyvin. Hieman koira mutkitteli ja ei ollut aivan niin rauhallinen kuin toivoisin sen olevan, mutta kaikki neljä keppiä löytyi. Iines piti huolen, ettei kepit vain jääneet jälkeen. Jännä miten se on hiffannut, että kepit on tosi tärkeitä.

 

Torstaina käytiin Siuntiossa lenkillä Matleenan, Oscarin, Tuomon ja Wilho-serkun kanssa. Aluksi oli molemmilla koirilla tukka pystyssä ja Wilho hieman komensi Iinestä. Kun alkujäykistelyistä päästiin, sujui lenkki mukavasti. Hauskaa näytti piskeillä olevan. Päästiin yhdestä koirastakin kunnialla ohi. Iines malttoi olla tempomatta vaikka aikalailla tanssahtelikin hihnan jatkona. Ja emäntäkin pysyi coolina. Hyvä me!

 

Perjantaina käytiin koko pieni perhe yhdessä lenkillä. Lenkin yhteytessä otettiin pientä viestitreenien tynkää. Bongasin pienen peltokaistaleen, johon voisi käydä tekemässä lyhyen peltojäljen. Pitää huomenna ottaa lenkille kampsut mukaan.

 

Lauantaina treenailtiin Leenan kanssa Luukissa. Iineksellä oli treeniohjelmassa esineruutua ja janatreeniä. Molemmat menivät aika huonosti. Esineruutu otettiin ekana ja koiralla oli liikaa virtaa. Ekalla lähetyksellä ei selvästi ollut nenä auki ja Iines keskittyi spurttailuun. Kaksi esinettä haetutin ja tuntui, että molemmat löytyivät vahingossa. Iines vain sattui juoksemaan niiden ohi ja nenä sattui olemaan käytössä juuri sillä hetkellä. Ensi kerralla pitää muistaa juoksuttaa koiraa ennen ruutua, että malttaa keskittyä olennaiseen.

 

Esineiden jälkeen oli vuorossa janatreeniä.

Kävin näyttämässä Iinekselle jäljen alun ja kun se kiinnoistui siitä vein sen hieman kauemmaksi jäljestä ja lähetin sen etsimään jälkeä. Jäljen löydettyä eka keppi oli miltein heti Iineksen nokan edessä. Kepin jälkeen annoin taas koiran saada jäljestä vainun ja sitten taas lähetyspaikalle.

Periaatteessa hyvä treeni, jos vain olisin tallannut paremman jäljen. Nyt jälki oli liian lyhyt ja kepit liian lähellä. Toka keppi jäi löytymättä ja lähetyksiä tuli vain kaksi. No ensi kerralla sitten fiksumpana asialla.

 

Lauantai-ilta mulla kului Raisan synttäreillä. Oli kyllä kivat kekkerit. Kiitos vain emännälle 

 

Juhlinnan vuoksi sunnuntaina nukuttiin pitkään. Edessä oli siskonpoikien synttärikemut Siuntiossa. Kotimatkalla käytiin pellolla lenkillä ja juoksutettiin Iinestä noin 400 metrin matkaa. Pari kertaa kun lähti mun luota niin pysähtyi puolessa välissä ja arpoi hetken ennen kuin juoksi Tuomaksen luo. Toisaalta ei mikään ihme, kun ei olla viestiä pahemmin treenattu viime syksyn jälkeen. Pitää nyt kimppalenkeillä ottaa muistutusjuoksuja. Jos vaikka ensi keväänä ehdittäis viestiä paremmin treenaileen.

Alkuviikon löpinöitä

Alkuviikko on sujunut maltillisissa merkeissä. Maanantain lenkillä aloitettiin tehokuuri vetämättömyyteen ja lenkki sujuikin vallan mallikkaasti. Koira malttoi kävellä nätisti eikä ollut niin kiihkeässä mielentilassa, kuin kesällä. Pari koiraa ohiteltiin kaukaa ja näistä Iines selvästi kiihtyi.. Harmittaa kyllä vietävästi kuinka paljon takapakkia otettiin kesän aikana, kun oli oma ja koiran pinna kireällä. No nyt sitten korjaillaan näitä toilailuja. 

Tein lenkin yhteydessä Iinekselle pienen esineruudun. Koira oli aivan fiiliksissä. Mukana oli vain yksi esine, joten vein sen sitten kolmeen kertaan erikseen piiloon. Yhdellä kertaa Iineksellä kesti pidempään löytää esine, mutta hyvin teki hommia. 

Hyvin sujunut lenkki innoitti vielä tottistelemaan lenkin jälkeen. Ruokapalkalla, etteivät kierrokset nouse. Hieman lahnamaista menoa mun makuun, mutta ihan jees. Hieman kuikuili ohi menevää koiraa sekä kentällä pörrääviä mopoilijoita.

 

Tänään saatiin Tuomaskin mukaan ulkoilemaan. Ajeltiin Saarijärvelle metsälenkille. Autosta kaappasin mukaan esineitä ja tallasin noin 50 m x 20 m kokoisen ruudun. Kolme esinettä haetutin ja kaikki löytyivät hienosti. 

Iines pääsi myös uimaan lenkillä ja se vasta oli mukavaa. Tuntuu, että elukka haistaa järven jo kaukaa. 

Syksyn tulon huomaa hirvikärpäsistä. Tuomaksen takki oli täynnä niitä. Mua ei ötökät pahemmin lähennelleet. Olisiko johtunut vaaleasta vaatetuksesta. Tuomasta ahdisti ötökät ja lisäksi oltiin hänen mielestään pari kertaa eksyksissä. Mun mielestä me oltiin koko ajan kartalla. Pakko kyllä myöntää, että mun oikoreitit ei aina oikaise..