Kompurointia

Lauantaiset jälkitreenit muuttuivat esineruututreeneiksi lumesta johtuen. Tallattiin noin 30 - 40 metriä leveä ja joitakin kymmeniä metrejä syvä ruutu. Iineksen kanssa vietiin kaksi esinettä ruutuun. Ensimmäisen haki vauhdilla. Toiselle jouduin lähettämään kaksi kertaa, kun ekaksi Iines ei lähtenyt. Koira löysi kuitenkin esineen nopeasti. Simo sanoi, että voisin palkata Iineksen nopeammin enkä vaatisi siltä vielä, että Iines tuo esineen käteen.

Treenien jälkeen lähdettiin Iineksen kanssa metsälenkillä. Pistin koiran pitkään liinaan, kun en halunnut pitää sitä irti. Metsässä oli tietenkin märkää. Astuin liukkaan puun päälle ja jalka sitten lipesi.  Näin allani ison kiven ja sen verran ehdin tajuta, että kohta sattuu. Polvi osui suoraan kiveen ja sattui aivan saakutisti! Iines oli kovin huolissaan, kun istuin metsässä itkien ja sadatellen. Koira tunki syliin ja yritti nuolla kasvojani. Heittelin Iineksen lumipalloja, että sain hetken aikaa vetää henkeä. Onneksi jalka kesti kävelyn kotiin ja autoakin pystyin ajamaan. Illasta lähdettiin vielä teatteriin vaikka hetken aikaa mietin, josko olisin jättänyt reissun väliin.

Tänään oltiin Lohjalla ja Siuntiossa. Iines pääsi pellolle spurttailemaan sillä aikaa, kun Tuomas ja hänen isänsä pressuttivat venettä. Koiralla oli hauskaa kuraisella pellolla ja minä pääsin lenkkeilyn suhteen helpolla.

Jurppii jo ensi viikko valmiiksi.. Juoksemaan ei varmaankaan päästä ja normilenkit saattavat olla aika köpöttelyä. Polvi on nimittäin komean kokoinen ja vuotaa vieläkin. Hemmetti, kun pitää kompuroida.

Eroon halutaan: Ford Mondeo 3.0i V6 220hv ST220 Wagon

Nyt olisi ripeä sporttifarkku tarjolla (226hp / 280Nm) miltein kaikilla herkuilla. Toimiva koira-auto vaativampaankin makuun. Lisätiedot hilavitkuttimista ja muista kamppeista löydät nettiautosta.

Citykaneja

Tuomas halusi nähdä Asikaisen nyrkkeilymatsin, joten lähdimme ostamaan digiboksiin korttia Sanomatalosta. Iltalenkillä kävimme sitten keskustan tuntumassa. Pienen hollantilaisen nenä kävi ja koira meinasi seota aivan, liikenteessä oli meidän lisäksi nimittäin joukoittain citypupuja. Ah ja voi kuinka ne olivat Iineksestä aivan ihania. Niiden kanssa olisi ollut mukava "telmiä". Toisikohan joulupukki Iinekselle joululahjaksi oman pupun?

Rankka lenkki

Käytiin eilen juoksemassa Iineksen kanssa kahdestaan. Meidän lenkkipolulle Petikkoon oli ilmestynyt latu ja mietin hetken kehtaanko koiran kanssa sinne tunkea. Muita kävelijöitä näkyi kuitenkin, joten rohkenin mennä. Lenkillä ei tullut yhtään hiihtäjää vastaan, joten ajoituksemme onnistui täydellisesti.

Keli oli reippaasti plussan puolella ja luulin, että tie olisi ollut loskainen. Loskaa ei ollut, mutta hyvin lumi upotti jalan alla. Yhden mäen jälkeen jouduin hetken aikaa kävelemään ja vetämään happea, kun tuntui, ettei vaan jaksa juosta. Iineskään ei vetänyt yhtä hyvin kuin yleensä. Ehkä otus meinaa, etten mä kuitenkaan pääse sen ohi. Loppulenkistä käveltiin vielä, että saatiin molempien hengitykset tasaantumaan.

Illalla treenattiin malttia. Mia sanoi tiistain treeneissä, että Iines on liian malttamaton. Maahan mentyään koira ponkaisee nopeasti ylös. Oma vikahan tämä on. Me kun olemme treenanneet vain nopeita maahanmenoja. Nyt sitten treenasimme, että maasta noustaan vasta, kun on saatu lupa. Hieman tämä tuotti Iinekselle tuskaa, mutta otamme tämän nyt jokailtaiseen treeniin, joten eiköhän rupea sujumaan. Seuraamista pitää myös jatkaa, mutta illalla olin niin rättipoikkiväsynyt, etten jaksanut enkä viitsinyt.

Olemme aamuisin monesti samaan aikaan ulkona keskikokoisen karvaisen pystykorvan kanssa. Pystykorva haukkuu aina meidät nähdessään ja Iines saa hyvää luopumistreeniä. Yleensä omistaja on ottanut pystiksen kiinni ennen kuin ohittavat meidät. Tänään hän ei sitten ottanut… Olimme Iineksen kanssa pellolla ja pystykorva omistajineen meni kävelytiellä. Monesti omistaja kutsui koiraa, mutta ei se kuunnellut. Juoksenteli vain ojia ja peltoja pitkin. Kun se äkkäsi meidät, niin se lähti juoksemaan meidän luo. Omistaja yritti kutsua koiraansa heikoin tuloksin. Kun karjaisin piskille kiukkuisesti, se päätti fiksuna koirana vaihtaa suuntaa. Vielä tämänkään jälkeen nainen ei ottanut koiraansa kiinni. Minun oli pakko sanoa, että etkö voisi pitää koiraasi kiinni, jos se ei kerran sinua tottele. Vastausta en saanut… Ymmärrän, että joku voi tulla yllättäen vastaan, kun oma koira on irti, mutta kun nainen varmasti näki meidät jo kaukaa eikä silti voinut ottaa koiraansa kiinni. Tällä hetkellä en voi varmasti sanoa mitä Iines tekisi, jos irtokoira tunkisi meidän luo. Enkä halua saattaa Iinestä sellaiseen tilanteeseen.

Iines käyttäytyi hienosti tuossa tilanteessa. Keräsi kyllä kierroksia, kun minä ärjäisin toiselle koiralle, mutta luopui kun käskin ja laski kierrokset. Onnistuin sentään kehumaan Iinestä rauhallisella äänellä vaikka otti päähän. Nopeasti omatkin kierrokset laskivat, kun olin niin ylpeä Iineksestä.

Tottista ja toimettomuutta

Skogsterin treenit meni vähän niin ja näin. Molemmilla meillä tökki.. Mutta jos jotain positiivista koitan treeneistä kertoa niin perusasento on suora ja hyvä. Seuraamisessa koira ei yritä poikittaa ja olemme siinä edistyneet. Hyvä me! Lisää vaan treeniä.

Noutoon saimme hyviä vinkkejä. Olen nyt ottanut vain Iineksen eteeni istumaan ja käskenyt sen ottaa patukasta kiinni. Hyvinhän tämä sujuu, mutta en sitten ole osannut opettaa koiralle, että patukasta pidetään myös kiinni, kun minä päästän irti.. ääh. Mialta saatiin vinkkiä tähän. Leikitän Iinestä ja kun se puree hyvin patukkaan, laitan vasemman käden leuan alle ja käsken koiran istumaan. Kun ote on hyvä, vapautus ja leikki palkaksi. Jos ote löystyy, ei tule vapautusta vaan taistellaan.

Iines herkisteli treeneissä ja minä turhauduin. Turhauttavaa, kun en osaa tarpeeksi hyvin ilmaista millainen mun koira on. Se ei pidä, että muut käskevät sitä tai koittavat saada sen tekemään asioita.. Mia yritti näyttää Iineksen kanssa miten sen saisi paremmin maahan. Hirveä kiljunta, kun Iineksen tassuihin koskettiin. Meidän pahis holsku on oikea neiti välillä…

Vain lenkillä

Eilen ei ollut ollenkaan treenifiilistä, joten käytiin vain lenkillä. Tuomas haki kaverinsa Pähkinärinteestä, me liu’uttiin kyydissä sinne ja käveltiin sieltä kotia. Janne ihmetteli kuinka Tuomas uskaltaa jättää meidän Pähkiksen gettoon, mutta mä rauhoittelin, että Iines pitää pervot loitolla.

Lenkki teki hyvää mun mielenrauhalle. Ihanaa huomata, että ohitukset sujuvat nykyään. Iines ei kerännyt ohitustilanteissa pahemmin kierroksia ja irokeesi ei kohonnut. Yhdessä kohtaa tuli aivan peräjälkeen kolme koiraa vastaan ja yksi kulki vielä meidän edellä. Yksi näistä ohitettavista vielä haastoi Iinestä katsellaan ja painautumalla matalaksi, mutta Iines meni silti siivosti ohi. Rähisijöitäkin nähtiin. Rähisevä parivaljakko tuli onneksi sellaisessa kohdassa vastaan, että päästiin kiertämään auton takaa. Tällöin Iines hieman keräsi enemmän kierroksia, mutta ei sanonut mitään. Kotipihalla sain vielä yhden erävoiton. Oltiin juuri menossa rappuun, kun meidän takaa alkoi kuulua pienen koiran räksytystä. Naapurin perhoskoirahan se siellä kimitti. Iines meinasi pari kertaa syöksähtää naapurin koiraa kohti, mutta muutti mielestä ja luopui. Rapusta vielä katseltiin perhoskoiraa ja Iines luopui jälleen. Perhoskoirasta Iines nosti kierroksia selvästi enemmän, kuin muista koirista. Ymmärrettäväähän se on koska perhoskoira räksyttää aina, kun se näkee meidät ja Iines on räyhännyt monesti takaisin. Mahtavaa siis, että ei kierroksistaan huolimatta sanonut naapurille mitään takaisin. Toivoa siis on…

Löpinää

Eilinen oli treenitön päivä. Töistä lähdin treffaan ent. työkavereita ja tapaaminen venähti, kun kaikki eivät ehtineet sovittuun aikaan paikalle. Tottistreeneihin en sitten ehtinyt. Ehkä hyväkin, kun olin vielä aika kiukkunen. Illalla, kun käppäilin junalta kotiin päätin, etten voi enää olla vihainen Iinekselle. Koirahan ei tajua miksi kenkkuilen sille ja täytyy nyt vain koittaa ajatella positiivisesti.

Ysin jälkeen lähdettiin vielä koko pieni perhe lenkille. Onnistuneita ohituksia saatiin taas. Kerran taisi Tuomas ruikkasta vettä Iineksen päälle. Ei rähinän takia vaan, kun Iines ei reagoinut tarpeeksi nopeasti ohi-sanaan. Koiralla oli vauhti päällä lenkillä. Tuomas ei ollut Iinestä päivällä lenkittänyt, joten ei kai se mikään ihme ole, että virtaa piisasi. Juostiin Iineksen kanssa pellolla umpihangessa ja hauskaa oli.

Iineksen kasvattajan sivuille oli tullut uusia kuvia Iineksen äidistä. Bongasin myös, että Iines on saanut uusia sisko- ja velipuolia. Marsuiltahan nuo vielä näyttävät. Mutta eiköhän ne muutaman viikon kuluttua jo koiriksi tunnista.

Tänään pitäisi ottaa kotona vielä vähän perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamista. Viideksi olemme menossa Skogsterin treeneihin. Itsellä ei ole odotukset kovinkaan korkealla, mutta ehkä koira yllättää minut pitkästä aikaa positiivisesti.

Katkaisuhoidossa

Soitin Hilskalle ja selostin viime päivien tapahtumat. Hänen mukaansa tämä on normaalia narttumaista käytöstä tai jos nyt ei normaalia niin tavanomaista. Iines on nyt pienessä nupissaan kehitellyt uusia sääntöjä. Muuthan näitä sääntöjä eivät voi tietää, eivätkä todella tajua, että niitä pitäisi noudattaa. Hilska sanoi, että hänellä on ollut pari narttua, jotka ovat käyttäytyneet ennen juoksuja tai juoksujen jälkeen samalla tavalla. Aivan pienestä asiasta on saattanut nousta tajuton rähinä. Hänen mielestään ei tarvitse olla huolissaan, että Iineksen hermorakenteessa olisi vikaa. Ehdin kyllä tätäkin jo miettiä… Terävänä koirana Iines reagoi tilanteisiin nopeasti.

Meillä alkaa nyt ”katkaisukuukausi”. Täytyy pitää huoli, ettei pääse sattumaan näitä tilanteita enää. Iinekseltä ei siedetä ollenkaan mulkoilu tai toisten koirien tuijottamista. Heti vaaditaan ohi tai pois ja jos ei usko niin vettä päähän. Minun pitää nyt kuulemma olla pahempi narttu, kuin Iines. Iinekselle pitää iskostaa päähän kohteliaisuussääntöjä ja vahvistaa väistämistä. Kuitenkin pitää olla koiraa kohtaan reilu. Pitäisi saada nyt omia kierroksia alas, ettei tule kuritettua koiraa turhasta vaan antaa sille myös mahdollisuus onnistua.

Hilskan koirille on nyt kennelyskää, joten sinne emme voi treenailemaan mennä. Täytyy miettiä, jos menisimme sinne kuitenkin sitten kun kennelyskä siellä helpottaa.

Puhelu helpotti omia fiiliksiä. Ei se koira hullu ole vaikka härski se kyllä on. Töitähän tämä taas minulta vaatii… Joten ei kun hommiin. Koira siis liinaan, ja harjoittelemaan kohteliaisuutta. Leena ja Simo vinkkasivat, että voisimme Iineksen kanssa mennä harjoittelemaan koirapuistojen viereen. Tämä on kyllä toteuttamisen arvoinen idea. Toivotaan, että mahdumme viikonloppuna Minnan treeneihin. Minnalle pistinkin jo viime viikolla meiliä tästä asiasta. Voin vaikka antaa Minnalle toisen pullon, ja yhteistuumin sitten ruikkailla vettä ongelmaotuksen päälle.

Esineet Histassa

Luennon jälkeen käytiin hakemassa koirat kotoa ja mentiin Histaan Leenan kanssa tekemään esineruutua. Tallattiin viitisen metriä leveä ja täyssyvä ruutu. Iineksen kanssa vietiin kimpassa kaksi esinettä ruutuun; pehmosiili ja hanska. Siilin jättämisen Iines näki, mutta hanskan viskasin ruutuun, Iineksen näkemättä.

Ensimmäisenä Iines haki siilin. Lähetin heti perään hakemaan toista esinettä ja koira ei lähtenyt niin varmasti sitä hakemaan. Hanska löytyi kuitenkin nopeasti ja iloisia olimme.

Ruutuilujen jälkeen lähdettiin lenkille. Sovittiin minne päin hajaannutaan, ettei törmätä toisiimme. Leena ja koirat lähtivät eka ja kun he hävisivät näkyvistä eikä heitä kuulunut, otin Iineksen autosta. Iines lähti touhottamaan pallonsa kanssa ja haistoi selvästi toiset. Tässä vaiheessa en tajunnut vielä huolestua. Kun olin lähdössä polkua eteenpäin, Iines päättikin singota täysillä Leenan ja koirien perään! Saatanan elukka.. Karvat pystyssä piski hävisi pusikkoon ja tappelemaanhan se lähti. Kun pääsin metsän toiselle reunalle, Leena koitti kiskoa Iinestä pois. Sain Iineksen veks Leenan jaloista, ja taas istuin koirani päällä ja kirosin. Tosi mukava päätös hyville treeneille. Leenan kanssa siinä sitten taivasteltiin Iineksen käytöstä.

Olin niin vihainen, etten vienyt koiraa enää lenkille vaan heitin sen kirjaimellisesti autoon ja lähdin ajelemaan vanhempieni luo Siuntioon. Meinasin jo mennä suoraan himaan, mutta hyvä että menin porukoille, koska kotona olisin varmaan tunkenut koiran komeroon ja jättänyt sinne viikonlopuksi… Siuntiossa pidin Iinestä pihalla pitkässä liinassa. Tuntui, ettei siihen voi luottaa tippaakaan. Aikaisemminhan Iines on pysynyt nätistä pihassa vaikka ohi kulkee ihmisiä ja koiria. Nyt en voinut enää olla niin varma.

En vaan tajua mikä elukkaan on mennyt. Miten koira voi muuttua raivohulluksi pedoksi parissa viikossa? Ihmiset, joiden kanssa olen jutellut ja meilaillut, ovat sitä mieltä, että Iineksellä on vain nyt uhmavaihe menossa. Parempihan se olisi kuin, että tämä olisi nyt pysyvä olotila. Soitan kuitenkin Kaisa Hilskalle tänään. Häneltä saatiin hyvät ja toimivat neuvot ohitustilanteisiin. Enkä voi odotella, että Iines tulee jossain vaiheessa järkiinsä ja palaa normaaliksi.

Inhottavinta tässä on, että luottamus koiraan rapisee. Ja varmasti Iineskin sen vaistoaa. Tuntuu, ettei tuota lauantaista tapahtumaa olisi voinut ennakoida, kun ei Iines ole koskaan ennen tuollaista tehnyt. Viestitreenit ajattelin perua loppuvuoden osalta, koska en voi nyt luottaa ettei koira keksi siellä jotain päätöntä.

Tekisi mieli vääntää koira solmuun.. Aivan uskomatonta, että ollaan tällaisessa tilanteessa. Pienestä asti Iines on nähnyt muita koiria eikä se ole koskaan ollut mikään riidanhaastaja. Mieluummin se on juossut ja leikkinyt, kuin tapellut. Mutta ei näköjään sitten enää. Mietin myös, että pitäisikö Iines käyttää lääkärissä. Jos sillä on vaikka jotain kipuja, jotka tämän aiheuttavat..? Katsotaan nyt mitä Hilska sanoo. Ehkä sitten olen viisaampi tämän asian kanssa.

Mia Skogsterin luennolla

Lauantaina-aamuna suuntasimme Leenan kanssa Veikkolaan kuuntelemaan Mia Skogsterin luentoa viettien hyödyntämisestä koulutuksessa. Muistiinpanoni ovat aika sekaiset, mutta tässä jotain tiivistelmää luennosta. Paljon asiaa tästä on varmasti jäänyt pois.

Skogster aloitti luennon kertomalla vieteistä. Vietit ovat koiralle synnynnäisiä. Niitä ei voida lisätä, mutta koulutuksen avulla niitä voidaan joko vahvistaa tai heikentää. Vietikkyys on energistä ja päämäärtietoista toimintaa, jolla koira tavoittelee kiihkeästi haluamaansa palkkiota.

Ravinnonhankintavietti
Ravinnonhankintaviettiä kannattaa hyödyntää pennun koulutuksessa. Pentu on hyvä opettaa syömään erilaisia ruokia pienestä pitäen. Ruuan kanssa on helppo opettaa tottiksen alkeita, mutta on muistettava että koiran on hyvä saada välillä ruokaa myös ilman temppuja. Imutuksen avulla koira tulee ohjaukselle alttiiksi ja oppii, että ohjaajan vieressä on hyvä olla. Imutus ei kuitenkaan opeta koiraa seuraamaan.

Koiraa ei tulisi houkutella syömään. Jos ruoka ei kiinnosta, niin kuppi pois ja seuraavana päivänä uudestaan tarjolle. Pientä pentua ei saisi paineistaa ruokailuista. Koiraa ei saa härnätä ottamalla kuppia pois ja antamalla sitä takaisin tai tönimällä pentua. Koiran pitäisi oppia syömään ruokansa hyvällä mielellä ja päätä kupista nostamatta.

Saalisvietti
Saalisvietti pitää avata ja sitä pitää vahvistaa ennen kuin viettiä voidaan hyödyntää koulutuksessa. Saalisvietti on kiihkeä vietti eli koira toimii enemmän ja ajattelee vähemmän. Lelupalkalla on myös vaikeampaa ohjata koiraa teknisesti kuin ruualla. Pohjatyöt siis tehdään ruualla ja sitten vasta siirrytään lelupalkkaan. Skogster itse tekee tottista ruuan kanssa, kunnes koira on 10 - 12 kk ja sitten siirtyy lelupalkkaukseen.

Saalisviettiä voidaan hyödyntää koiran koulutuksessa, kun koira nauttii leikkimisestä ja osaa leikin säännöt. Koiran tulisi siis osata irrottaa käskystä. Ohjaaja luo helposti konfliktin tilanteeseen, jos alkaa vasta tässä vaiheessa opettaa koiralle irrotusta. Irrottaminen tulisikin opetella aivan erikseen. Saalisvietti voi heikentyä, jos leikittämisessä pidetään pitkiä aikoja taukoja.

Saalisärsykkeenä käytetään koirasta poispäin vedettävää viehettä. Aluksi vahvistetaan pelkkää tarttumista. Lisäksi vahvistetaan koiran omaa aktiivisuutta leikin aikana. Harjoitukset on pidettävä lyhyinä ja innostavina. Tärkeintä on opettaa koira nauttimaan leikistä ja kamppailusta ohjaajan kanssa. Saalisleikki vahvistaa koiran yleistä itsevarmuutta, sosiaalisuutta ja muita viettejä. Jos koira leikin voitettuaan lähtee juoksentelemaan omille teilleen, voi koiran laittaa liinaan ja juoksuttaa koiraa itseään ympäri. Tätä voisin hyvin testata Iineksen kanssa. Iineshän mielellään lähtee heittämään patukan kanssa rundia... Saa nähdä kuinka kauan uudenlaisen leikkityylin opettamisessa kestää. Jos kuitenkin saisi koiran päähän pikkuhiljaa iskostettua tämän tyylin.

Laumavietti
Laumavietti on erittäin tärkeä osa kaikkea koulutusta. Laumavietillä palkkaus on hankalampaa ja koira paineistuu herkästi, jos muita viettejä ei hyödynnetä samanaikaisesti. Ohjaajan täytyy olla koiralle innostava, johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Pennun tulisi oppia, että koulutustuokiot ovat päivän kohokohta eikä esim. muiden koirien kanssa leikkiminen. Koiralle on tärkeää, että se kokee olevansa hyvä ja rakastettu elukka.

Puolustusvietti
Puolustusvietti pitää avata ja vahvistaa ennen hyödyntämistä koulutuksessa. Tämä vietti tuo voimaa ja kestävyyttä suoritukseen. Teknisesti helppo ohjata, mutta sivuvaikutukset on otettava huomioon. Puolustusvietin tuloksekas hyödyntäminen edellyttää koiralta riittävää itsevarmuutta ja saalisviettiä.

Viettien lisäksi Skogster kertoi pakotteiden käytöstä. Hänen mukaansa pakotteita ei tule käyttää, jos koira ei kykene leikkimään. Pakotteen jälkeen koira tulee aina palkita. Pakote on oltava sellainen, että koira haluaa välttää sitä. Suulliset pakotteet ovat yleensä passivoivia, kun oikein annettu pakote aktivoi koiraa. Pakotteen annon jälkeen on hyvä tehdä lyhyt harjoitus, jossa koiralla on mahdollisuus onnistua. Skogster kertoi miten pakotetta voidaan käyttää esim. jos koira menettää kontaktin seuraamisessa. Ohjaaja siirtyy askeleen syrjään, ja antaa pakotteen. Tämän jälkeen koira palkitaan, kun se siirtyy oikealle paikalle.  

Skogster kiteytti viettikoulutuksen kulmakiviksi:
-    yksinkertaisuuden
-    motivaation
-    hallinnan
-    harmonian.

Ajatuksia tämä luento taas herätti. Erityisesti itseä jäi mietittämään, kun Mia kertoi, että hän menee vasta kisavalmiin koiran kanssa BH-kokeeseen. Koira on noin 2,5-vuotias tällöin. BH-kokeesta kahden kuukauden kuluttua hän menee kisoihin hakemaan ykköstuloksen, tästä parin kuukauden kuluttua kakkostuloksen. Kun koira on 3-vuotias, mennään kolmosluokkaan ja 4-vuotiaana sitten MM-kisoihin. Meille ei tahti taida olla aivan tämä, mutta pitää vielä miettiä keväistä BH-koetta. Turhahan sinne on mennä, jos koira on aivan keskeneräinen ja pääsee kyllä BH:sta läpi, mutta kisoihin ei vielä voi mennä. Tuskinpa meidän maastolajit ovat vielä keväällä siinä kunnossa, että kisoihin voitaisiin mennä niiden puolesta. Pakotteiden käyttö on varmasti toimivaa, jos sen vain osaa tehdä oikein. Itse helposti tekee varmasti enemmän hallaa koiralla kuin veisi sitä eteenpäin. 

Iineksen ja Tuomaksen puuhakas perjantai

Perjantaina mulla oli työpaikan pikkujoulut. Olin pelkästään iloinen, että sai olla koirasta erossa. Harmitti niin paljon sen torstainen käytös että...

Iineksellä ja Tuomaksella oli ollut rattoisa ilta. Työpäivän aikana Iines oli puuhastellut kotona. Leivät oli syöty ja myslit oli pitkin lattiaa. Leipähirmu oli päässyt juoksulenkille Petikkoon ja parivaljakko oli pinkonut viiden kilsan lenkin 20 minuuttiin. Koira oli kuulemma vetänyt hyvin vanhoilla valjailla. Pari koiraa oli vastaan tullut ja hyvin olivat päässeet ohi. Lenkin jälkeen olivat vielä käyneet pesemässä auton. Illalla Iines ja Tuomas hakivat mut sitten kotiin pikkujouluista.

Hakkaa päätä vielä vähän kovemmin seinään…

Eiliset agilitytreenit olivat täysi fiasko. Olen vieläkin niin vihainen koiran käytöksestä, että olen onnellinen, ettei otus ole nyt minun lähelläni. Olimme treenaamassa kahdella esteellä, kun Iines ryösti esteiden välistä ja syöksyi lähellä olevan staffin luo. Eikä Iines mennyt staffin luo millään ’onpa hauska nähdä kamu’ -asenteella vaan ’nyt väännetään ja kovaa’ -mielellä. Kun sain revittyä Iineksen pois, istuin sen päälle kymmenisen minuuttia ja yritin niellä kiukkuani. Päällä istuminen, pakkorauhoittuminen ja minun kiukkuni auttoivat sen verran, että koira oli todella hyvin kuulolla. Onneksi kumpaankaan koiraan ei tullut mitään jälkiä. Vaikka toivon, että staffi olisi syönyt Iineksen pään.. Mitä Iines tekee päänupilla, jossa ei ole mitään toimintaa?

Treeniemme vetäjä sanoi, että hänellä on hyvin samankaltainen koira ja yritti vakuuttaa minulle, että ei tämä ole mikään maailmanloppu. Hän lupasi laittaa sähköpostilla meille treenivinkkejä ja rauhoittumisohjeita. Olin niin kiukkuinen, että en voinut enää jatkaa treeniä. Jos Iines olisi tehnyt pienenkin virheen, niin olisi suuttunut sille siitä aivan liikaa. Lähdettiin sitten jäähdyttelylenkille, ja Tuomas-parka sai kuulla kuinka surkea koira on ja kuinka surkea koirankouluttaja minä olen. Tuntuu vain itsestä niin turhauttavalta, kun on saanut yhden ongelman haltuun, niin tulee seuraava eteen. Iines ei enää rähjää remmissä, joten nyt voimme alkaa setviä tätä ongelmaa. Välillä mietin, että hakkaanko päätäni vain turhaan seinään ja yritän opettaa koiraa tilanteeseen, jossa se ei vain pysty toimimaan? Onko koirani todella hemmetin vaativa yksilö vai olenko minä vain niin huono, etten osaa opettaa sitä käyttäytymään siivosti? Eilen olin sillä mielellä (ja vielä nytkin hieman), että Iines Matkahuollon kyydissä Hannulle.

Oikeastihan minä tykkään tyhmästä raitaeläimestä ihan hirveästi. Iineksessä on paljon kaikkea hyvää mikä tekee siitä kivan treenikaverin. Sillä on saalisviettiä ja taistelutahtoa. Se syttyy leikkimiseen sekunnissa eikä sitä tarvitse innostaa repimään ja taistelemaan. Iines on sähäkkä pakkaus. Mutta nämä samat asiat aiheuttavat myös hankaluuksia. Iines on yhtä sähäkkä tapaus myös arkielämässä. Eilen pohdin, että olen taas lepsuillut sen kanssa. Juoksujen aikaan Iines tunki ja änki koko ajan lähelle, ja juoksujen jälkeen se on tehnyt sitä samaa. Täytyy taas ottaa tiukkistelukuuri (vai pitäisikö tämä olla elämäntapa?) koiran kanssa. Härski silakka pitää saada ruotuun.

Illasta oli pakko soittaa Raisalla ja valittaa koiran ärsyttävyydestä. Tuomakselle en enää jaksanut asiasta jupista, joten on hyvä, että voi jollekin jakaa tuskaansa. Koitin kovin kaupata Raisalle Iinestä, mutta olisin joutunut ottamaan vaihdokkaana Kujeen.. Voisin tietty ehdottaa, että ottaisin ennemmin Ruusan meille. Iines ja Kuje voisivat muuttaa jonnekin syrjäiselle metsäpalstalle, jossa ne voisivat rauhassa daijuilla. 

Hinkkausta

Raisan kanssa sovittiin tottistreenit Maunulaan eläintenhautausmaan vieressä olevalla parkkikselle. Hiekkaparkkiksen toisessa päässä oli valot ja vierestä lähtivät lenkkipolut. Paikkana siis oikein hyvä.

Iines oli keräili kierroksia, kun otin sen autosta. Enpä ole sitä vähään aikaan noin vauhdikkaana nähnyt. Sähelsi ja sääti oikein huolella. Iineksen kanssa hinkattiin peruasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia. Raisan mielestä Iines menee hieman vinoon perusasennossa. Pitää ottaa tämä esille Skogsterin luona. Hän voisi katsoa pitääkö peruasentoa vielä suoristaa.

Testailtiin luoksetuloa ja eteenistumista pidemmältä matkalta. Ei hitto, tätä pitää alkaa harjoittelemaan enemmän. Koiralla oli aivan liikaa vauhtia ja päinhän se juoksi. Pari kertaa talloin sen tassuille myös. Samanlaisia säätäjiä ollaan siis molemmat. Lyhyemmältä matkalta tuli eteeni istumaan hienosti. Täytyy alkaa kasvattamaan matkaa pikkuhiljaa.

Hinkkailujen jälkeen lähdettiin vielä kävelylle. Keskuspuistossa on aivan mahtavat lenkkipolut. Koiria tuli yhteensä vastaan kolme. Ensimmäinen oli räksyttävää sorttia ja Iines nosti kierroksia ja irokeesia. Ohi kuitenkin mentiin ilman rähinöitä. Pari muuta ohitusta sujui mallikkaasti.

Kotona otin vielä muutaman minuutin paikkamakuun. Näitä pitää alkaa ottamaan joka ilta. 

Treeneihin vaikka millaisella myräkällä

Tuuli ei vaan ottanut laantuakseen. Tuntui, että juoksulenkin jälkeen tuuli vielä kovemmin ja satoi enemmän. Kävin pikaisesti kotona suihkussa, vaihdoin kuivat kamat ylle ja lähdin Leenan ja Piian kanssa tottistelemaan.

Hieman myöhästyin sovitusta ajasta. Leena ja Piia haukuttivat juuri Ramonaa, joten tottiksia en missannut.

Iines pääsi toisena hommiin. Otettiin (yllätysyllätys) seuraamista. Tänään se oli paljon parempaa! Pääsin muutaman askeleen ja koira piti kuin pitikin paikkansa eikä edistänyt. On treenaamisella ihmeellinen vaikutus :)  

Seuraamisen lisäksi otimme luoksetuloharjoituksia. Iines mielellään ennakoisi. Hän kun tietää mitä olemme tekemässä niin mitä siinä turhia odottelemaan. Leena ehdotti, että tekisin kaiken niin kuin yleensä, mutta en kutsuisi koiraa luokseni vaan palaisin palkkaamaan sen. Tämä oli hyvä idea. Pitää lisätä meidän treenilistalle.

Piia tuli lopussa meidän viereen seisoskelemaan. Hänen hihansa kosketti Iineksen päätä eikä Iines tästä piitannut. Kerran Iines haisteli Piian kättä, mutta muuten ei oikeastaan kiinnittänyt Piiaan mitään huomiota.

Treeneistä jäi hyvä mieli. Ihanaa, kun seuraamisessa tapahtuu kehitystä. Olemme takunneet niin pitkään paikallaan, että alkoi jo aivan tuskastuttamaan. Huomenna mennäänkin Raisan kanssa treenailemaan. Toivottavasti Iines on yhtä hyvä huomenna, kuin tänään. 

Uudet valjaat

Käytiin ennen juoksulenkkiä ostoksilla Murren murkinassa. Oikean kokoisia valjaita oli viimein saapunut liikkeeseen ja kävimme sitten ostamassa Iinekselle uudet valjaat.

Petyin valjaisiin tosi paljon. Koira ei pystynyt niissä vetämään kunnolla ja liikkeet näyttivät oudoilta. Valjaat tulivat liian pitkälle ja painoivat Iineksen lonkkia. Iines kyllä yritti vetää, mutta ei vain pystynyt niissä valjaissa. Käveltiin sitten osa lenkistä, kun ei haluttu, että koira menisi jumiin.

Pitää huomenna soittaa Murreen ja kysyä voisiko valjaat palauttaa.

Sää oli aikas kaamea… Vettä satoi ja tuulenpuuskat olivat välillä rajuja. Loppulenkistä nähtiin poikkeuksellista seuraa lenkkipolulla. Muutaman metri meidän edellä tien yli pyyhkäisi peura! Tällöin huonoista valjaista oli hyötyä. Koira ei pystynyt vetämään peuran perään vaikka olisi halunnut :)

Koe-eläimiä ja eläinkokeita

Ennen treenejä käytiin ulkoilemassa Leenan ja Rampen kanssa. Päätimme testata miten likat tulevat vielä juttuun.. no eivät ne tulleet. Tai Ramona olisi varmasti tullut Iineksen kanssa toimeen, mutta Iines-pieni-asennevammainen-koira ei sitten halunnut olla hyvin toimeentuleva. Koiratappeluksihan se sitten meni ja Iines pääsi ulkoilemaan loppulenkin hihnassa Ramonan kirmaillessa vapaana.
Yksi onnistunut koiranohitus saatiin ja loppulenkistä käveltiin parin koiran perässä kierroksia nostamatta.

Päivän tottistreenien teemana oli testailu. Harvoinpa olen yksissä treeneissä kuullut niin montaa kertaa "En ole muuten tuota kokeillutkaan, testataan miten käy!"

Iines-koeläimelle testasin seuraamisessa aivan superhidasta yhtä askelta eteenpäin. Ja piru vie elukka piti paikkansa. Perusasennon paikka on parantunut. Koira ei ole niin edessä. Kotitreenit ovat selvästi tuottaneet tulosta. Saas nähdä koska koiralla lamppu syttyy kirkkaammin ja se hiffaa, että myös seuratessa pitää pysyä samassa kohtaa.

Yhden patukan pitoharjoituksen otin myös ja hyvin sujui vaikka oltiin ulkona. Olen treenannut pitotreeniä nyt vain patukalla ja näin olemme edistyneet mukavasti. Noutokapulan otan sitten vasta mukaan, kun patukan kanssa nouto sujuu. Seuraavaksi pitää jättää koira istumaan patukka suussa ja kutsua se sitten luokse.

Iineksen luoksetulon asento aiheutti pientä hykertelyä treenikavereissa. Iines nimittäin pistää kuononsa piiloon minun treeniliivini alle. Aivan niin hyvin ei koiruus malttanut odottaa, kuin kotona. Hieman se meni myös vinoon, kun pienensin haara-asentoa.

Maahanmenoja olemme harjoitelleet kotona. Parisen viikko sitten, kun oltiin Leenan kanssa treenaamassa, oli maahanmenot tosi hitaita. Olen nyt palkannut Iinestä ruualla maahanmenoista. Tänään maahanmenot olivat yhtä nopeita, kuin ennenkin. Iinekselle selvästi toimii paremmin ruoka tässä palkkana, kuin lelu.

Jokaiselle treenikerralle pitää nyt muistaa alkaa ottaa tuomarin tervehtimistä. Heini oli meille tuomarina ja Iines yritti välillä aina ponkaista Heiniä morjestaan. Lisäksi pitää ottaa joka viikkoiseen treeniohjelmaan kopeloinnit. Nyt aloiteltiin sillä, että Iines oli mun vieressä ja Leena tuli Iineksen viereen seisomaan. Hieman Leena taisi koskea Iinestä päähän. Hyvin sujui.

Treenien lopuksi harjoiteltiin vielä häiriön alla. Kaikki koirat kentälle ja hommiin. Iines koitti sanoa Serille muutama ärräpään, heilautin sitä patukalla päähän ja Iines kattoi minua kummissaan. "Ei kun tuo patukka menee suuhun". Näitä häiriötreenejä täytyy nyt kyllä alkaa ottaa viikoittain. Iineksen keskittymiskyky on kyllä parantunut huomattavasti keväästä, mutta nälkä kasvaa syödessä.. Haluan, että se keskittyy vielä paremmin minuun häiriön alla.

Piian kanssa ihasteltiin malinois-Seriä treeneissä. Kotiin, kun pääsin, kauhukseni huomasin miettiväni toista koiraa. Onneksi Iines on kuitenkin vielä niin taulapää, ettei meille tule toista koiraa muutamaan vuoteen. Pakko oli kuitenkin jo kirjata ylös mitä ominaisuuksia toiselta koiralta haluaisin… ;) 

Rusinan pennut

Kävimme ihastelemassa Rusinan pentuja. Ihania pieniä palleroita :) Pennut ovat vasta kolmeviikkoisia, mutta mönkivät jo vauhdilla eteenpäin. Pitää mennä katsomaan niitä parin viikon päästä uudelleen. Silloin on meno varmasti jo villiä.

Uni yllätti pienen


Iso käsi ja pieni pentu


Haukotus


Voiko olla näin pieniä polkuanturoita?




Oltiin väsyttävää seuraa

Irtoamisongelmia

Jälkitreeneistä suuntasimme viestitreeneihin. Iines juoksi yksinään, kun paikalla oli aluksi vain me ja Ari. Matkaa oli ehkä parisen sataa metriä. Tuomaksen päästä lähetettäessä Iines teki pari kertaa niin, ettei meinannutkaan lähteä. Kattelin blogimerkintöjä ja viimeksi on ollut tätä ongelmaa kesäkuussa. Pohdittiin sitten Arin kanssa, että miten seuraavat treenit otettaisiin. Ari ehdotti, että voisimme kävellä kaikki kolme b-pisteelle ja sitten minä voisin kävellä takaisin a:lle joko koiran kanssa tai ilman.

Iines on juossut todella varmasti viimeisimmissä treeneissä, kun on ollut myös muita koiria radalla. Ehkä juokseminen on kuitenkin helpompaa, kun näkee muiden lähtevän. Ja hajut ovat tietenkin vahvempia, kuin silloin kun yksinään juoksee. Emme myöskään ole treenanneet pitkään aikaan. Enemmän treeniä tarvitsisi siis tähänkin.

Seuraavat viestitreenit on parin viikon päästä. Sovittiin Tuomaksen kanssa, että käymme lauantaina ottamassa treenit kahdestaan, niin tulee sitten kahtena peräkkäisenä päivänä treenattua viestiä. 

Mahtava syyssää

Sää suosi meitä jäljen tekijöitä… Sunnuntaiksi oli luvattu mukavaa poutasäätä, mutta kattia kanssa. Luukin pikkuparkkis oli täynnä autoja, joten monet muutkin olivat tulleet säiden huijaamaksi. Harvoinpa huonolla kelillä olen tuollaista väen paljoutta Luukissa nähnyt. Vettä ripeksi sitten koko treenien ajan.

Tehtiin jäljet pellolle. Iinekselle laitoin tasaiseen tahtiin ruokaa askelille. Alussa ruokaa oli joka askeleelle, ja noin puolesta välistä joka kolmannelle tai joka viidennelle. Jäljellä oli neljä purkkia ja niiden päällä kepit.
Vauhtia on kyllä koiralta hävinnyt kiitettävästi. Tämä peltojälkikuuri on selvästi toiminut. Vieläkin meinaa hieman siksakata, mutta ei enää niin pahasti kuin alkusyksystä. Vauhti kiihtyy tyhjien kohdalla, joten pitää seuraavalla kerralla pitää tyhjät askeleet vähäisempinä. Simo sanoi, että voisin pitää liinan koko ajan kireällä, niin se ei pääse kiristymään kun koira kiihdyttää tyhjillä. Iines pysähtyi hyvin purkeille, mutta ensi kerralla pitää jemmata purkit paremmin. Tai sitten ottaa vain kannet jäljelle. Nyt Iines bongasi pari purkkia jo kauempaa eikä jäljestänyt ennen purkkia.

Peltojäljellä jatkamme. Vauhti on nyt jees, mutta tarkkuutta tahdon vielä lisää. 

Pikkujouluja

Perjantaina minulla oli illalla pikkujoulut kavereiden kanssa. Tuomas ja Iines lähtivät Lohjalle. Tuomas korjaili isänsä kanssa autoa ja Iines kikkaili pallon kanssa pihalla.

Pallon kanssa juokseminen on rankkaa puuhaa...

Ajelin aamusta Lohjalle ja Iines oli iloisen yllättynyt, kun tavattiin. Päivällä käytiin vanhempieni luona ja Iines pääsi sinkoilemaan metsään. Vettä ripeksi koko lenkin ajan, mutta onneksi me ei olla sokerista :)

Illasta lähdettiin Tuomaksen kanssa EPK:n pikkujouluihin. Iines vietti pikkujouluja kotona. Oli mukavat kemut ja pidempäänkin olisi voinut pikkujouluja juhlia.

Agiliitelyt

Ennen agilityä käytiin kävelemässä lämmittelylenkkiä pimeillä teillä. Otsalamppu vain päälle ja menoksi. Mittasin auton trippimittarilla, että isolta tieltä hallin pihalle on 1,2 km. Joten saatiin reilun parin kilsan lämmittelylenkki.

Aloitettiin treenit hypyttämällä koiria useamman esteen yli. Koiran pitäisi oppia katsomaan mihin tassunsa pistää… Iines keräili kierroksia alussa oikein kunnolla. Olisi mieluusti halunnut sanoa sanansa haukkuvalla lapinkoiralle ja keppejä muristen pujottelevalle staffille. Tyytyi sitten urisemaan hallin seinille. Iineksen hypyt sujuivat paremmin, kun pistin palkan piiloon. Jos narupallo oli näkyvissä, Iines unohti jalkansa ja että esteiden yli pitäisi hypätä eikä juosta niistä läpi.

Iines pääsi välistä autoon huilimaan ja hetken kuluttua treenattiin ohjausta. Vuoroamme odotellessa treenasimme pöytää ja putkea.

Toisessa treenissä oli kaksi estettä vierekkäin ja koira piti saada niiden välistä. Iines odotti hetken kouluttajamme kanssa, kun minä treenasin ilman koiraa. Huvittavaa oli, että Iines ei piitannut muista koirista tuon taivaallista vaan napitti vain missä minä menen.
Tämä oli kuitenkin hauska harjoitus. Saatiin vähän vauhtia ja Iines kuunteli hienosti. En vain tajunnut, että koiran olisi pitänyt jatkaa matkaa toiseen suuntaan toisen esteen jälkeen. Ohjasin Iineksen aina kahden esteen väliin..

Treenien lopuksi harjoiteltiin vielä esteen taakse kiertämistä. Koiran piti kiertää esteen siivekkeen takaa ja jatkaa esteen jälkeen suoraan.

Hallista, kun tultiin ulos, oli oven takana heti koira. Iines meinasi ryykästä koiran luo, mutta kun sanoi ohi, luopui hienosti ja käveli nätisti koirasta ohi.

Käytiin vielä kävelemässä isolle tielle ja takaisin. Täytyy alkaa kävelemään tuo sama lenkki aina torstaisin niin tulee kunnolla liikuttua myös näinä treenipäivinä.

Neiti Äkäpussi

Treenailtiin kotona seuraamista ensiksi pallopalkalla ja sitten vielä patukan kanssa. Pallon kanssa meno oli vielä rauhallista, mutta kun kaivoin patukan esiin niin johan koira syttyi. Hyvä, että testasin tätä kotona. Iines alkoi heti edistää, kun se oli niin fiiliksissä palkasta. Otettiin sitten vain uusiksi ja muutamia onnistuneita seuraamispätkiä saatiin. Testasin lelupalkalla myös luoksetuloa. Malttitreeniä otimme myös ja hyvin on koira siinä kehittynyt. Täytyy jatkaa vielä kotitreeniä huomenna ja ylihuomenna. Lauantaina olemme menossa Lohjalle käymään, joten siellä voisin hyvin treenata pihalla.

Kotitreenien jälkeen lähdettiin lenkille Millan ja Nemon kanssa. Iines selvästi tuoksui Nemosta vielä aivan ihanalle.. Iines oli toista mieltä näistä tuoksutteluista. Ennen juoksuja Iines ei ole sanonut Nemolle pahaa sanaa, kuin pari kertaa. No nyt sitten tuli senkin edestä. Loppulenkistä komensin Iinestä ottamaan iisimmän. Mimmi meinasi ruveta ojentamaan Nemoa pienemmästäkin liikahduksesta. Saa nähdä miten kaverukset tulevat jatkossa juttuun. Toivotaan, että Nemon haikailut Iineksen perään helpottavat, kun juoksuista kuluu pidempi aika. 

Tottispohdintaa

Eilen aloitimme Mia Skogsterin valmennusryhmässä. Outi Hermiön tottisseminaarin jälkeen olin hyvässä treenivireessä ja halusin päästä treenaamaan ahkerasti. Eiliset treenit ei menneet mielestäni ihan putkeen. Iines oli muissa maailmoissa. Taivasteli pellonreunoja ja seistä hömötti. Sääkin oli aivan mahtava. Vettä satoi koko treenin ajan.

Seuraamiseen ei saatu mitään maatamullistavia vinkkejä. Kotimatkalla pohdin, että tarvitaan treeniä ja pirusti! En tiedä missä maailmoissa olen oikein elellyt, kun olen tuskaillut ettei koira edisty. Ei kai se edisty, jos en treenaa enemmän.

Heti hommiin!

Kotiin, kun päästiin treenattiin seuraamista, maahanmenoa ja luoksetuloa. Seuraamista otettiin kaappien vieressä, ettei Iines lähde poikittaan. Yleensä olen kotona tehnyt seuraamista ruokapalkalla ja treeneissä lelulla. Miksiköhän? Jaa-a... Nyt jätän tuon ruokapalkan tästä kokonaan veks ja kotonakin palkkaan lelulla. Peruasentoa pitää saada taaemmas. Siitä saatiin palautetta eilisissä treeneissä ja Hermiön sempassa. Skogster kehotti minua olemaan tarkkana askelsiirtymisissä, että koira on oikeassa paikassa, kun pysähdyn. Iineksen etutassut pitäisi olla minun jalkojeni puolessa välissä.

Maahamenossa otin kriteeriksi, että Iines pysyy hetken maassa ennen palkkaa. Skogster sanoi, että Iines tarvitsee malttia. Minun ei pitäisi heti palkata sitä vaan ensiksi kehua, sitten jes ja palkka. Samaa malttia treenattiin eteenistumisessa. Kehuin kun koira tuli tiiviisti istumaan. Ekan kerran, kun kehuin niin Iines liikahti. Otettiin uusiksi ja nyt pysyi kehumisen ajan. Kun jätän Iineksen odottamaan, niin se ei malttaisi. Kävin vain rauhallisesti palauttamassa Iineksen samalla paikalle ja otimme uusiksi. Lisäksi otettiin lyhyet paikkamakuut. Iines pysyi hyvin eikä noussut, kun lähdin kävelemään kohti.

Nyt olisi sitten kaksi viikkoa aikaa työstää seuraamista ennen seuraavia treenejä. Kotona pitää ottaa päivittäin lyhyitä treenjä lelupalkalla. Lisäksi pitää käydä ulkosalla treenaamassa kolmisen kertaa viikossa. Saa nähdä miten meidän keväisen BH-tavoitteen kanssa käy. Pakka on levällä ja pahasti... Pitää vain ryhdistäytyä ja ruveta hommiin.

Isänpäivää viettämässä

Isänpäivää juhlistettiin useamman päivän verran mökillä. Säät suosivat meitä lauantaina. Päivän vietimmekin mukavasta syyssäästä nauttien ja ulkoillen.

Iines-kaunokainen

Tytöt haistelivat paikallisia viestejä

Jäätä!

Puudeli

>> Lisää kuvia

Uusi ryhmä

Toisen kerran tällä viikolla ajeltiin sitten Hyvinkäälle. Saatiin vaihdettua agilityryhmää ja tämä tuntui meille paremmalta ryhmältä. Käytiin puomin kontakteja läpi sekä opetettiin koiria seuraamaan kättä. Iinestä heitin välillä autoon, kun se keräili kierroksia. Tosi tyytyväinen olin kumminkin elukkaan treenien jälkeen. Kun tehdään hommia, niin sitten niitä tehdään. Seisoskellessa Iines mielellään rupeaisi kyyläämään muita. Kerran jouduin vedellä ruikkaamaan, kun hallin toisessa puoliskossa yksi göötti piti meteliä. Karu pullo toimi jälleen ja Iines päätti, että antaa göötin möykätä.

Ilma oli tosi ihana. Pikkupakkanen ja kuu valaisi. Ennen treenejä saatiin yksi hieno ohitus. Lapinkoira haukkui Iinekselle, kun mentiin niiden ohi. Iines meinasi jo mennä sanomaan takaisin, mutta päättikin luopua! Selkeää aivotoimintaa siis havaittavissa. 

Uusi ryhmä

Toisen kerran tällä viikolla ajeltiin sitten Hyvinkäälle. Saatiin vaihdettua agilityryhmää ja tämä tuntui meille paremmalta ryhmältä. Käytiin puomin kontakteja läpi sekä opetettiin koiria seuraamaan kättä. Iinestä heitin välillä autoon, kun se keräili kierroksia. Tosi tyytyväinen olin kumminkin elukkaan treenien jälkeen. Kun tehdään hommia, niin sitten niitä tehdään. Seisoskellessa Iines mielellään rupeaisi kyyläämään muita. Kerran jouduin vedellä ruikkaamaan, kun hallin toisessa puoliskossa yksi göötti piti meteliä. Karu pullo toimi jälleen ja Iines päätti, että antaa göötin möykätä.

Ilma oli tosi ihana. Pikkupakkanen ja kuu valaisi. Ennen treenejä saatiin yksi hieno ohitus. Lapinkoira haukkui Iinekselle, kun mentiin niiden ohi. Iines meinasi jo mennä sanomaan takaisin, mutta päättikin luopua! Selkeää aivotoimintaa siis havaittavissa. 

Agituskaa

Pääsimme vihdoin ja viimein aloittamaan agilityn jälleen... Mutta emme kovin vauhdikkaissa merkeissä. Kun pääsin paikalla, saatoin vain todeta, että kurssi on meidän tasoomme aivan liian vaativa. Emme alkeiskurssilla olleet ehtineet käydä lainkaan niitä asioita, joita tällä kurssilla nyt tehtiin. Hoomoilaisena siellä sitten seisoskelin ja pällistelin, kun muut tekivät valsseja ja muita hienouksia. Olin elellyt siinä käsityksessä, ettei tämä kurssi olisi näin pitkälle edennyt, kun meille tätä alkeiskurssin jatkoksi tarjottiin.

Iineksen kanssa otimme sitten vain esteen yli hyppyä ja hallintaa. Iines keräili tasaisin väliajoin hyviä kierroksia, kun puolikkaassa hallissa oli meidän lisäksi treenaamassa neljä muuta koiraa ja toisella puolella hallia vielä kaksi. Mutta positiivista oli, ettei Iines räyhännyt vaikka yksi koira rähisi Iinekselle ja pari piti haukkukonserttia. Kerran Iines teki kyllä kummin murinan. Käskin luopumaan, Iines luopui, mutta päästi pienen mutinan ;)

Toivottavasti päästäisiin vaihtamaan ryhmää koska en usko, että saamme tästä kurssista paljon irti. Muut ovat niin paljon pidemmällä, että pystyvät he treenaaman itsenäisesti ja tästä sitten tulee Iinekselle häiriötä. Häiriötreeni on tietenkin hyvästä, mutta tuntuu turhauttavalta maksaa häiriötreenistä, kun haluaisi oppia agilityä. Minulla on koko ajan sellainen olo, että pitää olla silmät selässä. Pitää seurata omaa koiraa ja muita. Pk-treeneihin tottuneelle ihmisille tämä on vain liikaa vaadittu ;)

Hieman on nyt tuskainen olo, että miten meidän agilityn kanssa käy. Ärsyttävää, kun pääkaupunkiseudulla on niin vaikeaa päästä mihinkään seuraan. Haluaisin, että olisi selvät sävelet miten etenemme agilityssä.

Ulkoilua ja tottista

Tuomas lähti töitten jälkeen ostamaan autoon osia ja me tytöt lähdimme kävelemään häntä vastaan. Hyviä ohitustreenejä saatiin taas. Lisäksi kävi lenkillä yksi nolo juttu... Iines mokoma liukas silakka hyppäsi valjaistaan kirjaimellisesti ulos ja juoksi tervehtimään vanhaa setää ja hänen labbistaan. Pahoittelin tapahtunutta miehelle todella paljon, mutta hän ei ollut moinaskaan. Iineskin käyttäytyi hienosti. Sain nappaistua koira valjaisiin, kun parivaljakko jatkoi matkaa ja silloin piti hieman ärjäistä toiselle koiralle.. Mokoma. Menee sitten ne valjaat myyntiin ja tästä lähtien kuljetaan otuksen kanssa pannassa. Tämän episodin jälkeen tuli vastaan rottweileri, jota Iines alkoi tuijottamaan oikein kunnolla. Luopui kuitenkin ja päästiin ohi.

Illasta suunnattiin Lepuskiin ottamaan tottista Leenan ja Ramonan kanssa. Aluksi otettiin perusasentoa. Leena naksautti ja minä palkkasin naksusta. Lyhkäisiä muutaman askeleen seuraamisia otettiin myös. Minun pitää alkaa nyt todenteolla kiinnittämään huomiota vauhtiin. Lähden aivan liian rivakasti kävelemään. Eron huomasi, kun lähdin hitaammin niin koira ei edistänyt. Treenailtiin myös liikkeestä istumisia ja maahanmenoja. Ihmeellisen hitaasti Iines meni maahan... Pitää ottaa kotona maahanmenoa ja istumista. Iineksen maahanmeno on ollut tosi nopea ja nyt se oli hidas. Mietin, että olisiko maahanmeno hidastunut, kun otan monesti irroituksia käskemällä Iineksen maahan. Seisomisesa meinaan vaihtaa käskyä, joten sitä emme tällä kertaa treenanneet.

Lopuksi otimme molemmat koirat samaan aikaan häiriön alla puuhastelemaan. Iinestä hieman istuttelin, mutta en oikeastaan tehnyt kummempaa. Lyhyen paikkamakuun otimme myös, mutta se meni aivan penkin alle. Iines koitti nousta monesti eikä olisi malttanut millään pysyä maassa. Kylmähän maassa oli varmasti makoilla.. Kotitreeniä sitten tästäkin vain.

Seminaariviikonloppu

Viettiseminaari



Viikonloppu vierähti seminaareissa. Lauantaina oli Turussa Koirakondiksen järjestämä Juha Korrin viettiseminaari. Luennoitsijana Korri oli todella hyvä. Hän esitti asiansa selkeästi ja häneltä tulivat varmat vastaukset. Olisi hienoa päästä joskus hänen tottisoppiinsa.



Alussa Korri kertoi koiran vieteistä ja niiden hyödyntämistä tottiksessa. Saalisviettiä on Korrin mukaan koirassa tietty määrä. Saalisviettiä ei lisäänny koiralla iän myötä. Koiralla saattaa olla kuitenkin tulppaavia asioita, jotka vaikuttavat saalisviettiin. Lisäksi Korri kertoi turhautumisen ja patoamisen hyödyntämisestä koulutuksessa.



Korri painotti miten kannattaa pitää kisaaminen mielessä jo hyvissä ajoin. Hän itse opettaa koirilleen, että kun ohjaaja seisoo jäykkänä niin siitä seuraa jotain tosi kivaa. Lisäksi on tärkeää, että opettaa koiran virittymään tottikseen. Pennulle hän aloittaa niin, että sanoo virityssanan ”tottista” ja rupeaa leikittämään pentua. Pentu ei tarvitse montaa toistoa, kun se nostaa itsensä oikeaan mielentilaan kuulleessaan sanan. Tätä olen Iineksen kanssa tehnytkin.



Iineksen kanssa pitää jatkossa miettiä palkkaamista treeneissä. Korrin mukaan koiraa pitää palkata aina samalla tavalla samasta asiasta. Ainoa asia josta hän palkkaa omia koiriaan ruualla on liikkeestä istuminen. Muuten hän palkkaa saaliilla. Nythän olen palkannut Iineksen sikin sokin ruualla ja lelulla. Johdonmukaisuutta siis kehiin!



Esimerkkikoirakoiden valinnassa ei oltu osuttu aivan nappiin. Osalla ongelmat eivät johtuneet vieteistä vaan ongelmat olivat enemminkin koulutusongelmia. Kotimatkalla puhuttiin, että olisi ollut mielenkiintoista, että Korri olisi näyttänyt omien koiriensa kanssa esimerkkejä.



Olisin kaivannut, että seminaaria olisi viety selkeämmin eteenpäin. Hienoahan on, että kysymyksille annetaan aikaa, mutta liika on liikaa. Hallissa ääni kiersi omituisesti. Ääni ei aina kantanut meidän penkeille asti mikrofonista huolimatta ja lopussa en jaksanut enää keskittyä kuuntelemiseen.





Outi Hermiön tottisseminaari



Jotta pääparka saadaan aivan täyteen kaikkea uutta ja ihmeellistä, oli sunnuntaina edessä Outi Hermiön tottisseminaari.



Iineksen kanssa päästiin aivan viimeisenä treenailemaan. Vaikka koira ei enää tiputtele, saattaisi se urosten nenään tuoksua liian hyvältä, ja näin ollen häiritä muita.



Koira sai hyvää palautetta. Se on aktiivinen, vilkas ja tekee mielellään töitä. Ohjaajan pitäisi skarpata. Minun pitää olla rauhallisempi ja selkeämpi. Outi ei pitänyt huonona, että Iines lähtee spurttailemaan palkan saatuaan. Minun pitää vain selkeästi päättää koska tämä kirmailu loppuu ja silloin se myös loppuu.



Otimme treeniä perusasennossa. Kiinnitin koiran huomion jännittämällä vartaloani ja pidättämällä hengitystäni. Outi naksautti ja palkkasin silloin. Tämä toimi todella hienosti. Iines keskittyi tosi hyvin. Jatkoimme niin että jännitin kropan, annoin käskyn, uusi jännitys ja liikkeelle. Outi sanoi, että minun pitäisi tällä tavalla jaksottaa seuraamista. Tämä toimikin hyvin. Koira keskittyi eikä lähtenyt edistämään. Nyt vain pitää pitää Outin opit mielessä ja treenata tällä tavalla.

Perusasento on hieman liian edessä. Pitää saada koiraa taaemmas.





Pidätä hengitystä ja jännitä vartaloa.





Palkkaus





Mitenköhän meille meni?

>> Lisää kuvia seminaarista

Puhdittomuutta

Viikko meni aikalailla sairastaessa. Iineksen kanssa kävin vain lenkillä ja tehtiin jotain pientä kotona.

Kerran selvittiin sentään jäljelle ja se sujui hyvin. Taisi olla viimeinen arki-iltajälki. Jouduin ajamaan jäljen hämärässä, mutta vielä sentään näki miten koira jäljesti. Ensi viikolla ei ole kyllä mitään toivoa päästä arkena jäljelle. Tein Iinekselle jälleen peltojäljen ja kylvin ruokaa askeleille. Tahti oli maltillinen eikä koira yrittänyt rynniä eteenpäin. Purkkeja oli neljä ja kaikille pysähtyi hienosti. Lopussa saatiin kunnon kaatosade niskaan ja rupesi ukkostamaan. Iines hetkeksi nosti pään ylös, tsekkasi tilanteen ja jatkoi hommia.

Ohitukset sujuivat viikolla hyvin. Harmillista vain, kun joka lenkillä ei saa niin paljoa ohituksia kuin haluaisin. Pitää lähteä etsimään koirallisempia maisemia.