Hyvää Joulua!

Nyt olisi koira kuvattu

Iines kävi eilen Skutilla lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa. Selästä otettiin kolme kuvaa ja koko selkä oli ok. Kyynärät olivat myös kunnossa ja lonkat olivat joko A/A tai B/A. Kuvat lähtevät ensi viikolla Kennelliittoon ja jännityksellä jäädään odottelemaan koska tuomio tulee liitosta.

Iines käyttäytyi hienosti. Odotustilassa oli meidän lisäksi pieni vinttikoira, jolle Iines yritti ensiksi muristi. Kielsin ja pistin Iineksen luopumaan. Tämän jälkeen Iines ei toisesta koirasta välittänyt. Tuomas seisoi myös hieman koiran edessä niin aivan suoraa katsekontaktia ei ollut. Hienosti Iines luopui eläinlääkäriin tulevasta rottweilerista.

Nähtiin eläinlääkärireissulla myös karkkari holsku. Karkkarit miellyttävät minun silmääni ja tämäkin yksilö oli todella kivannäköinen. Ehkä meidän seuraava holsku on karkeakarvainen :)

Ulkoilua ja hoidossa

Torstaina käytiin kimpassa ulkoilemassa Millan ja Nemon kanssa. Iines oli taas enemmän oma itsensä. Kimppaleikit ja juoksemiset sujuivat taas paremmin. Vasta kotipihalla Iines pärähti Nemolle, kun Ii luuli, että Nemo halajaa hänen nappuloitaan. Pahimmat ärtsyilyt taisivat olla juoksujen syytä.

Perjantaina reippailtiin Iineksen kanssa kahdestaan. Käytiin juoksemassa Petikossa 5 kilometriä ja käveltiin puolisen tuntia sen jälkeen. Yllättävän hyvin juoksu sujui vaikka on ollut taukoa kolme viikkoa. Parissa kohtaa jouduin kävelemään hetken, kun ei vaan jaksanut ja pari kertaa jouduttiin hiljentämään tahtia, kun oli liukasta.

Lauantaista sunnuntaihin Iines oli minun vanhempien luona hoidossa. Ennen Siuntioon viemistä, käytiin juoksuttamassa Iinestä pellolla. Juokseminen on Iineksestä aivan parasta. Ja kun vielä oli lempparipallo mukana, niin mikä sen hauskempaa.
Iines sai kiitosta, kun hän oli käyttäytynyt niin hienosti. Vanhemmat suhtautuvat Iinekseen yleisestikin tosi positiivisesti, ja niiden mielestä Iines on mainio otus… Pientä sikailua Iines oli harrastanut kuitenkin. Äiti oli ihmetellyt kuinka oli niin mukavan hiljaista ja rauhallista. Hän oli sitten mennyt olohuoneeseen ja siellä pieni hollantilainen nukkuu selällään sohvalla. Oli kuulemma vetänyt itsensä aivan veltoksi, kun äiti oli koittanut pyöritellä sitä alas sohvalta.. Kyseessähän on kuitenkin koira, joka ei koskaan ole saanut olla sohvalla. Niinpä niin.

Huomenna sitten on jännät paikat, kun Iines menee kuvauksiin. Välillä olen aivan varma, että hajalla on koko piski, sitten taas uskon, että kyllähän se aivan kunnossa on. Huomenna sitten selviää.

On onni omistaa oma Iines

Tänään oli kyllä mukava päivä Iineksen kanssa. Kävimme ensiksi Halkolammella otsalampun valossa ulkoilemassa. Iines pinkoi aluksi pallon perässä ja nautti silmin nähden. Takaisin kun käpöteltiin, tuli meitä vastaan lenkkipolulla juoksija otsalamppu otsallaan. Iines ihmetteli valoilmiötä suuresti ja ei tainnut tajuta vasta, kuin kohdalla, että ihminenhän se oli. Ei mitään puhinoita tai pöhinöitä päästellyt, katseli vain lenkkeilijää ihmetyksen vallassa.

Halkolammelta matka jatkui Vihtiin Skogsterille treeniin. Kerroin Mialle kehittämästäni seuraamisongelmasta eli vasemmalle kaartamisestani.
Alussa Iines hieman katseli ympärilleen, mutta kun alettiin hommiin, Ii keskittyi hienosti. Pari edelliskertaahan se on kuikuillut tosi paljon ympärilleen tuolla. Seuraamista teimme niin, että kun koira lähti kaartamaan vasemmalla siirryin itse hieman oikealle, ja kun Iines korjasi oikeaan paikkaan, pysähdys > hyvä > jes > palkka. Palkkauksessa Mia sanoi, että voisin itse siirtyä vielä oikealla, kun avaan kainaloni ja pudotan palkan.
Olin yllättänyt, että Iines korjasi noin hienosti oikealle paikalle, kun siirryin. Palaset selvästi loksahtelevat Iineksen päässä paikoilleen hitaasti, mutta varmasti…

Seuraamisen lisäksi harjoittelimme luoksetuloa ja näytimme miten olemme edistyneet maahanmenossa tai oikeastaan maassa pysymisessä. Malttitreeniähän Iines tarvitsee paljon, mutta on se kehittynyt. Malttitreeniä alamme ottamaan nyt myös paikalla istumisessa. Mia sanoi, että minun kannattaa jättää Iinestä istumaan, kävellä vähän matkan päähän ja palata palkkaamaan.

Luoksetulo otettiin kerran lyhyemmältä matkalta ruokapalkalla. Ajattelin palkata Iinestä ruualla koska lelupalkalla se tulee niin kiihkeänä, ettei se tajua jarruttaa. Iineksestä on selvästi tullut ahne pieni elukka, koska se tuli yhtä vauhdilla ruuan kanssa. Pari kertaa otimme luoksetulon pidemmältä matkalta. Koira kaarsi oikealle, mutta vedin sen ruuan kanssa eteen oikealle paikalle. Tokalla kerralla elukka ei enää kaartanut niin pahasti. Syötin ruuat edessä ja kun siirsin kädet pois ja Iines otti katsekontaktin, vapautin ja se sai vielä patukan palkaksi.

Oli todella kivat treenit. Tein ajatustyötä ennen treeniä. Päätin, että meillä on Iineksen kanssa kivaa enkä ota tätä juttua liian vakavasti. Hyvä fiilis selvästi välittyi koiraan ja teki myös hienosti hommia. Mainio pieni koira :)

Koska Halkolammen lenkki jäi lyhyeksi, kävimme vielä kotimatkalla lenkillä Luukissa. Osa lenkistä käppäiltiin kävelyteitä ja osa pellolla. Iines pääsi leikkimään tennispallon kanssa. Välillä pallo hukkui hankeen, mutta sinnikkäästi Iines sen aina etsi. Vauhdilla se palautti pallon minun jalkoihini uuden heiton toivossa. 

Kuinka kävellä suoraan?

Merkillistä, että suoraan käveleminen voi olla niin haastavaa… Piia ja Leena totesivat tottistreeneissä, että minä lähden kaartamaan vasemmalle seuraamisessa. Jouduin oikein keskittymään, kun kävelin suoraan. Iines kuitenkin kaarsi vasemmalle.. Hienoa, että olen osannut opettaa koirani kaartamaan minusta poispäin.. Se ei ehkä ole kovinkaan toivottavaa seuraamisessa.

Tuntuu, että olemme ottaneet seuraamisessa takapakkia. Parin viikon sairastelu on varmaankin vaikuttanut. Olemme treenanneet pääasiassa sisällä. Ulkona treenaus on jäänyt vähälle. Olisi pitänyt tajuta helpottaa tätä treeniä eikä vain lähteä tekemään samanlaista treeniä kuin aikaisemmin.

Iines kävi alussa kierroksilla ja keskittyi huonosti. Ensi kerralla kokeilen sellaista, että aloitamme maahanmenolla ja ruokapalkalla, ja vasta lopuksi leikkipalkkaa.

Mutta vaikka mokailin, niin oli hauskat treenit. Välillä keskustelu veti vakavaksi, mutta koiran kanssa oli mukava tehdä hommia. 

Kepo hommissa

Perjantaina käytiin Millan ja Nemon kanssa ulkoilemassa. Iines ei ollut yhtään niin narttu kuin viimeksi. Narttumainen se oli ja välillä ilmaisi mielipiteensä kärkkäästi Nemolle, mutta kuitenkin koirat juoksentelivat kimpassa eikä meno ollut viimekertaisen kaltaista ärinää. Nemo oli rakastuneen oloinen ja Iinestä välillä selvästi ällötti Nemon hempeily.

Tuomas kepoili kiitettävästi lauantaista sunnuntaihin, kun minä olin humpalla ja yökylässä Salossa. Lauantaina parivaljakko oli tehnyt pitkän lenkin ja pakannut mun kenkiä. Tai Iines ei ollut saanut pakkaamiseen osallistua, mutta oli hengessä mukana

Tänään käytiin Raisan kanssa treenaamassa agilityä Ojangossa. Iines keräili kierroksia oikein urakalla aluksi.. äh ja voi. Minua harmitti, kun en osaa luottaa Iinekseen, kun se on kiekoilla ja kun lähistöllä on haukkuvia koiria.

Jätän agilityn nyt oikeasti hetkeksi tauolle. Keskityn tottikseen ja koiran yleiseen hallintaan. Täytyy keväämmällä miettiä agilityn jatkamista uudemman kerran. Nyt ei riitä paukut tähän hommaan.

Agilityä ja aamupalaa

Sain Tuomaksen raahattua mukaan agilitytreeneihin henkiseksi tueksi. Iines keräsi hyvin kierroksia jo kun lähdimme lämmittelylenkille. Piski kiskoi hallia kohtia ja oli todella ärsyttävä… Loppulenkistä iskin elukan Tuomakselle, kun minulla meinasi hermo loppua. Kaikesta kaahotuksesta huolimatta Iines ohitti koiria suu supussa. Kierroksillahan se oli ja irokeesi komeasti pystyssä, mutta suu pysyi kiinni.

Iines meni autoon odottamaan ja kävin juttelemassa ryhmämme vetäjälle. Hän oli sitä mieltä, että paikka on Iinekselle liian vaikea ja olisi parasta, että minä treenaisin ennemmin ohjauskuvioita ilman koiraa. Sain vetäjältä vinkkejä paikoista, joissa voisimme Iineksen kanssa jatkossa harjoittelemassa agilityä. Kuuden koiran ryhmä, jossa kaikki treenaavat samaan aikaan puolikkaassa hallissa, on liian vaativaa Iinekselle ja minulle myös. Ensi viikolla olisi agilityä vielä yksi kerta, mutta mietin vielä menenkö sinne. Minullehan tekisi vain hyvää ohjauskuvioiden harjoittelu, mutta toisaalta haluaisin harjoitella niitä koiran kanssa. Maanantaina olemme kuitenkin menossa Raisan kanssa agiliitelemään, ja luulen, että saan siitä treenistä enemmän irti, kuin Hyvinkään treeneistä.

Harmittaa kyllä vieläkin, ettemme saaneet tästä agilitykurssista oikein mitään irti. Täytyy miettiä missä vaiheessa jatkamme agilityä. Keväällä pitäisi panostaa tottikseen oikein todenteolla, että kevään/kesän/syksyn aikana olisi mahdollista päästä BH-kokeesta läpi. Toisaalta tekisi mieli jatkaa agilityä heti alkuvuodesta, mutta en tiedä jaksanko panostaa siihen niin paljon tällä hetkellä kuin haluaisin.

Hyvinkäältä ajettiin Halkolammelle ja käytiin siellä lenkillä. Lunta oli poluilla ja yllättävän raskasta kävellä. Iines mennä viipotti ja nautti selvästi.

Ulkoruokinnassa

Iines on omatoiminen koira, senhän olen jo useasti todennut. No, tänä aamuna neiti Ihan Itse päätti ruveta hiiri- tai myyräkoiraksi. Iineshän on syksyn aikana harrastanut kaivuutöitä pellolla ja tähän mennessä paras saalis on kuollut hiiri. Jälleen kerran Iines syöksähti heinikkoon ja kauaa se ei ehtinyt kaivella, kun sanoin, että nyt mennään. Parin sekunnin kaivuutyö oli kuitenkin tuottanut tulosta. Luulin ensiksi, että koiralla on suussaan heinätuppo tai mutapaakku, niin kuin monesti aikaisemminkin. Mutta kun se rupesi pureskelemaan "paakkua", aloin epäilemään, että nyt oli saalis jotain makoisempaa. Rutina vain kuului ja hetken kuluttua pieni myyrä tai hiiri oli Iineksen vatsassa. Mokoma elukka oli vielä niin ylpeä urotyöstään, että tuli viereeni tillittämään ja kerjäämään palkkaa. Ei vitsi…

Iines menee kuviin

Varasin eilen Iinekselle lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen ja kuvauspäivä on 22.12. Tuomas on silloin työreissulla ja rekrytoin äitini meidän kuskiksi. Äiti kovin mietti, että mitenköhän Iines malttaa maata selällään, kun kuvia otetaan.. Kerroin, että Iines on taju kankaalla operaation ajan. Voisi olla aikas haastavaa saada holskuneiti makoilemaan ilman rauhoittavia kuvausten ajan ;)

Koiraneiti kunnostautuu

Maanantaina Iines pääsi treenailemaan luopumista irtiollessaan. Olimme sopineet Raisan kanssa tärskyt Luukin parkkikselle. Raisa ja Ruusa toimivat houkutuslintuina ja tavoitteena oli opettaa Iinekselle, että heidän luokseen ei mennä ilman lupaa. Iines oli aluksi hihnassa ja otettiin luopumista. Hetken päästä päästin Iineksen irti ja vahvistin pois-sanaa. Hyvin koiruus tajusi sanan myös ulkona eikä yrittänyt Raisan ja Ruusan luo. Kun R&R lähtivät juoksemaan meistä poispäin, Iineksen kiinnostus heräsi. Iines lähti polleana heidän perään ja minä sanoin sille pois. Iines ei kääntynyt, joten Raisa ruikkasi vesipullolla päähän. Toistettiin tämä kaksi kertaa ja sen jälkeen Raisa ja Ruusa saivat puuhastella aivan rauhassa, Iines ei yrittänyt heidän luokseen. Härski silakka olikin tällä kertaa maanmatonen.

Mukavaa, kun treeni onnistui näin hyvin. Nyt pitäisi vain löytää uusia treenikavereita tähän. Koirat eivät vain saisi olla liian provosoivia.

Kävimme vielä kimpassa lenkillä Halkolammella. Iines ei yrittänyt kukkoilla Kujeelle ollenkaan. Ei se siis aivan tappajakoiraksi ole ruvennut. Halkolammella ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Otsalamppujen valossa metsässä näki hyvin ja koirat nauttivat, kun ei tarvinnut olla hihnanjatkona.

Tiistaina minulla oli harvinainen päivä. Olo oli niin kaamea, että en pystynyt lähtemään Iineksen kanssa lenkille vaan Tuomas vei Inkun ulkoilemaan. Pari ohitusta olivat lenkillä tehneet. Toisessa Iines oli keräillyt kierroksia, mutta ei räyhännyt. Skogsterin treenit jäivät väliin. Menemme ensi viikolla.

Keskiviikon vietin kotona sohvalla. Iineksestä ei ole päivällä seuraa. Kaveri nukkuu tyytyväisenä omassa häkissään. Välillä nosti hieman päätään ja taas nukkui. Päivällä käytiin ulkoilemassa ja sitten takaisin sohvalle. 

Voihan räkä

Viikonloppu suhahti vauhdilla treeneissä, pikkujouluissa ja flunssassa. Perjantaina käytiin ulkoimassa Kaarinan, Tepan ja Plyushin kanssa. Lenkki sujui mallikkaasti ohitusten suhteen. Haukkuvat koirat nostavat edelleen Iineksen kierroksia, mutta nokka pysyi kiinni. Koirat olivat hetken aikaa irti Kaarinan ja Nikon pihalla. Tepa koitti hypätä Iineksen selkään, ja Iines suutahti Tepalle ja jonka vuoksi Plyush suuttui Iinekselle. Iines joutui autoon odottamaan, kun minä menin teetä juomaan sisälle.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Minnan treeneihin. Eka ohiteltiin puussa kiinni olevaa Verdiä, ja toisella kierroksella Minna talutti Verdiä. Heti oli Iineksellä jännenpää kun Verdi oli liikkeessä. Iines ei rähissyt, mutta pari syöksähdystä teki Verdiä kohti. Lopuksi lähdettiin rähinäremmin kanssa kimppalenkille. Alku oli aika mielenkiintoinen.. Iines ja Iitu-aussie eivät selvästikään tykänneet toisistaan ja tytöt kyräilivät toisilleen. Mosku-sakemanni tuli sitten pärinäpimujen väliin kävelemään ja meno tasoittui. Alkukaahotuksesta jälkeen Iines rauhoittui ja käveli siivosti loppulenkin.
Kotoolta käytiin kampeamassa meidän mies mukaan ja lähdimme Siuntioon. Iines pääsi mumman luo hoitoon, kun omistajat lähtivät pikkujouluihin Lohjalle. Hieman mietitty miten Iineksen yökyläily sujuu, kun se on ollut niin narttu viime aikoina. Mutta hyvin oli mennyt. Ei mitään purinoita eikä pörinöitä ollut tullut. Tunteet kuumenivat vasta, kun tulin Siuntioon ja Iines meinasi ratketa liitoksistaan. Siiri yritti myös tulla moikkaan, mutta Iines oli eri mieltä. Iines joutui sitten odottamaan, että morjestin Siirin.

Sunnuntaiset tottistreenit jäivät väliin, kun minulla on aivan kamala flunssa. Että voi harmittaa, kun menee pari viikkoa puolikuntoisena. Ensiksi polvi ja nytten lenssu. Ääh...

Voihan räkä

Viikonloppu suhahti vauhdilla treeneissä, pikkujouluissa ja flunssassa. Perjantaina käytiin ulkoimassa Kaarinan, Tepan ja Plyushin kanssa. Lenkki sujui mallikkaasti ohitusten suhteen. Haukkuvat koirat nostavat edelleen Iineksen kierroksia, mutta nokka pysyi kiinni. Koirat olivat hetken aikaa irti Kaarinan ja Nikon pihalla. Tepa koitti hypätä Iineksen selkään, ja Iines suutahti Tepalle ja jonka vuoksi Plyush suuttui Iinekselle. Iines joutui autoon odottamaan, kun minä menin teetä juomaan sisälle.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Minnan treeneihin. Eka ohiteltiin puussa kiinni olevaa Verdiä, ja toisella kierroksella Minna talutti Verdiä. Heti oli Iineksellä jännenpää kun Verdi oli liikkeessä. Iines ei rähissyt, mutta pari syöksähdystä teki Verdiä kohti. Lopuksi lähdettiin rähinäremmin kanssa kimppalenkille. Alku oli aika mielenkiintoinen.. Iines ja Iitu-aussie eivät selvästikään tykänneet toisistaan ja tytöt kyräilivät toisilleen. Mosku-sakemanni tuli sitten pärinäpimujen väliin kävelemään ja meno tasoittui. Alkukaahotuksesta jälkeen Iines rauhoittui ja käveli siivosti loppulenkin.
Kotoolta käytiin kampeamassa meidän mies mukaan ja lähdimme Siuntioon. Iines pääsi mumman luo hoitoon, kun omistajat lähtivät pikkujouluihin Lohjalle. Hieman mietitty miten Iineksen yökyläily sujuu, kun se on ollut niin narttu viime aikoina. Mutta hyvin oli mennyt. Ei mitään purinoita eikä pörinöitä ollut tullut. Tunteet kuumenivat vasta, kun tulin Siuntioon ja Iines meinasi ratketa liitoksistaan. Siiri yritti myös tulla moikkaan, mutta Iines oli eri mieltä. Iines joutui sitten odottamaan, että morjestin Siirin.

Sunnuntaiset tottistreenit jäivät väliin, kun minulla on aivan kamala flunssa. Että voi harmittaa, kun menee pari viikkoa puolikuntoisena. Ensiksi polvi ja nytten lenssu. Ääh...

Hiiriä ja koiruuksia

Sairaslomailu ei sovi minulle. Pitäisi levätä, mutta kun ei jaksaisi… Ohjatut treenit meiltä jäi väliin koipeni takia koko viikolta. Agilityyn en uskaltanut lähteä toikkaroimaan enkä riekkulelupalkkausta voinut ottaa tottiksessa, joten harjoiteltiin sitten siististi sisätiloissa. Saikkupäivien aikana opetin Iinekselle uusia temppuja. Koiruus osaa nyt pyörähtää 360 astetta itsensä ympäri. Ympäri-sanaa Iines ei vielä osaa, mutta käsimerkistä pyörähtelee vauhdilla ympäri kumpaankin suuntaan. Kurre-temppu eli takajaloilla istuen etutassut somasti ylhäällä on vielä hieman hiottavana.. Kumarrusta aloin myös opettamaan, mutta tajusin että sekoitan vain koiraa. Olemme nimittäin treenanneet maahanmenoa urakalla ja en halua Iinestä nyt tässä sekoittaa. Vahvistelin pois-käskyä, kun siitä ei aina muista palkata. Lisäksi olen lähetellyt koiraa häkkiin eripituisilta matkoilta.

Temppuilujen lisäksi olemme lenkkeilleet. Onneksi kinttu kestää jo paremmin kävely vaikka kipeytyykin vielä hieman. Pari päivää sitten Iines kaivoi kuoppaa pellolle. Annoin sen puuhata, kun yleensä se lopettaa kun saalista ei löydy. Mutta nytpä sitten löytyikin hiirenraato! Oi onnellisuus, miten tyytyväinen elukka oli. Onneksi Iineksessä on sen verran kaupunkilaiskoiran vikaa, että se vaihtoi kuolleen hiiren broileripyörykkään. Jos se ei olisi vaihtanut, niin olisi mun puolesta saanut syödä sen hiiren. Kuolleisiin hiiriin minä en koske.

Ohitukset ovat viikolla sujuneet hyvin. Iineksen kanssa on nykyään mukavaa lenkkeillä. Yhtenä iltana oltiin Tuomaksen ja Iineksen kanssa ulkona. Tuomaksella oli koira ja minulla pullo. Pulloa ei tarvittu koska Iines näki vain Tuomaksen ja lihapullat. Hieman koira välillä kaahotti menemään, mutta vastaantulevasta koirasta luopui hienosti.

Eilisen lenkin yhteydessä käytiin ottamassa muutama maahanmeno Energia Areenan parkkiksella. Maahamenoja pitää treenata enemmän ulkona. Iines jäi hieman ilmaan ekalla käskyllä. Kylmä ja märkä maa tuntuivat selvästi inhottavalta. Muutaman toiston jälkeen meni paremmin maahan.. Lisää treeniä siis.

Aamulla saatiin todella onnistunut ohitus. Iines luopui naapurin mopsista ilman ohi-sanaa! Kun olimme mopsin kohdalla, vähän matkan päästä alkoi pikkukoira haukkua Iinekselle. Iineksellä oli hieman irokeesi pystyssä, mutta suu pysyi siististi supussa. Ihan elukka :)

Oloneuvokset

Olen ollut alkuviikon kotona parantelemassa polvea. Eilen kävin näyttämässä polvea lääkärille ja sain antibioottikuurin, ettei haava ja polven limapussi tulehdu. Kipeä polveni kiinnostaa Iinestä, ja se haistelee jalkaa hyvin varovaisesti.

Lenkkeily ei ole kovinkaan reipasta vaan ollut könytty (tai minä siis) pelloilla. Iines on leikkinyt myyräkoiraa ja kaivellut kuoppia. Tänään treenailtiin luopumista kahdesta vapaana juoksentelevasta saksanseisojasta. Seisojien omistajalla oli pilli mukana, ja koirat tottelivat todella hienosti pillin vihellyksiä ja omistajan käsimerkkejä. Mukava nähdä koiria, jotka ovat hyvin omistajallaan hanskassa.

Sisällä olemme treenanneet hieman seuraamista lelupalkalla ja ruokapalkalla maahanmenoa ja siinä pysymistä. Kunnon leikityspalkkaan en ole polven vuoksi uskaltanut ottaa. Vaikka olen jalkaa varonut, on Tuomas jo kerran onnistunut potkaisemaan minua polveen ja Iines on lyönyt patukalla.
Maahanmenoissa Iineksen maltti on parantunut, mutta treeniä vaaditaan vielä. Malttitreeniä siis omistajalle ja elukalle.

Iines on rauhoittunut sisällä huomattavasti, kun olemme karsineet turhaa huomiota. Nytkin koira vetää tyytyväisenä sikeitä häkissään.