Hyvää Joulua!

Nyt olisi koira kuvattu

Iines kävi eilen Skutilla lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa. Selästä otettiin kolme kuvaa ja koko selkä oli ok. Kyynärät olivat myös kunnossa ja lonkat olivat joko A/A tai B/A. Kuvat lähtevät ensi viikolla Kennelliittoon ja jännityksellä jäädään odottelemaan koska tuomio tulee liitosta.

Iines käyttäytyi hienosti. Odotustilassa oli meidän lisäksi pieni vinttikoira, jolle Iines yritti ensiksi muristi. Kielsin ja pistin Iineksen luopumaan. Tämän jälkeen Iines ei toisesta koirasta välittänyt. Tuomas seisoi myös hieman koiran edessä niin aivan suoraa katsekontaktia ei ollut. Hienosti Iines luopui eläinlääkäriin tulevasta rottweilerista.

Nähtiin eläinlääkärireissulla myös karkkari holsku. Karkkarit miellyttävät minun silmääni ja tämäkin yksilö oli todella kivannäköinen. Ehkä meidän seuraava holsku on karkeakarvainen :)

Ulkoilua ja hoidossa

Torstaina käytiin kimpassa ulkoilemassa Millan ja Nemon kanssa. Iines oli taas enemmän oma itsensä. Kimppaleikit ja juoksemiset sujuivat taas paremmin. Vasta kotipihalla Iines pärähti Nemolle, kun Ii luuli, että Nemo halajaa hänen nappuloitaan. Pahimmat ärtsyilyt taisivat olla juoksujen syytä.

Perjantaina reippailtiin Iineksen kanssa kahdestaan. Käytiin juoksemassa Petikossa 5 kilometriä ja käveltiin puolisen tuntia sen jälkeen. Yllättävän hyvin juoksu sujui vaikka on ollut taukoa kolme viikkoa. Parissa kohtaa jouduin kävelemään hetken, kun ei vaan jaksanut ja pari kertaa jouduttiin hiljentämään tahtia, kun oli liukasta.

Lauantaista sunnuntaihin Iines oli minun vanhempien luona hoidossa. Ennen Siuntioon viemistä, käytiin juoksuttamassa Iinestä pellolla. Juokseminen on Iineksestä aivan parasta. Ja kun vielä oli lempparipallo mukana, niin mikä sen hauskempaa.
Iines sai kiitosta, kun hän oli käyttäytynyt niin hienosti. Vanhemmat suhtautuvat Iinekseen yleisestikin tosi positiivisesti, ja niiden mielestä Iines on mainio otus… Pientä sikailua Iines oli harrastanut kuitenkin. Äiti oli ihmetellyt kuinka oli niin mukavan hiljaista ja rauhallista. Hän oli sitten mennyt olohuoneeseen ja siellä pieni hollantilainen nukkuu selällään sohvalla. Oli kuulemma vetänyt itsensä aivan veltoksi, kun äiti oli koittanut pyöritellä sitä alas sohvalta.. Kyseessähän on kuitenkin koira, joka ei koskaan ole saanut olla sohvalla. Niinpä niin.

Huomenna sitten on jännät paikat, kun Iines menee kuvauksiin. Välillä olen aivan varma, että hajalla on koko piski, sitten taas uskon, että kyllähän se aivan kunnossa on. Huomenna sitten selviää.

On onni omistaa oma Iines

Tänään oli kyllä mukava päivä Iineksen kanssa. Kävimme ensiksi Halkolammella otsalampun valossa ulkoilemassa. Iines pinkoi aluksi pallon perässä ja nautti silmin nähden. Takaisin kun käpöteltiin, tuli meitä vastaan lenkkipolulla juoksija otsalamppu otsallaan. Iines ihmetteli valoilmiötä suuresti ja ei tainnut tajuta vasta, kuin kohdalla, että ihminenhän se oli. Ei mitään puhinoita tai pöhinöitä päästellyt, katseli vain lenkkeilijää ihmetyksen vallassa.

Halkolammelta matka jatkui Vihtiin Skogsterille treeniin. Kerroin Mialle kehittämästäni seuraamisongelmasta eli vasemmalle kaartamisestani.
Alussa Iines hieman katseli ympärilleen, mutta kun alettiin hommiin, Ii keskittyi hienosti. Pari edelliskertaahan se on kuikuillut tosi paljon ympärilleen tuolla. Seuraamista teimme niin, että kun koira lähti kaartamaan vasemmalla siirryin itse hieman oikealle, ja kun Iines korjasi oikeaan paikkaan, pysähdys > hyvä > jes > palkka. Palkkauksessa Mia sanoi, että voisin itse siirtyä vielä oikealla, kun avaan kainaloni ja pudotan palkan.
Olin yllättänyt, että Iines korjasi noin hienosti oikealle paikalle, kun siirryin. Palaset selvästi loksahtelevat Iineksen päässä paikoilleen hitaasti, mutta varmasti…

Seuraamisen lisäksi harjoittelimme luoksetuloa ja näytimme miten olemme edistyneet maahanmenossa tai oikeastaan maassa pysymisessä. Malttitreeniähän Iines tarvitsee paljon, mutta on se kehittynyt. Malttitreeniä alamme ottamaan nyt myös paikalla istumisessa. Mia sanoi, että minun kannattaa jättää Iinestä istumaan, kävellä vähän matkan päähän ja palata palkkaamaan.

Luoksetulo otettiin kerran lyhyemmältä matkalta ruokapalkalla. Ajattelin palkata Iinestä ruualla koska lelupalkalla se tulee niin kiihkeänä, ettei se tajua jarruttaa. Iineksestä on selvästi tullut ahne pieni elukka, koska se tuli yhtä vauhdilla ruuan kanssa. Pari kertaa otimme luoksetulon pidemmältä matkalta. Koira kaarsi oikealle, mutta vedin sen ruuan kanssa eteen oikealle paikalle. Tokalla kerralla elukka ei enää kaartanut niin pahasti. Syötin ruuat edessä ja kun siirsin kädet pois ja Iines otti katsekontaktin, vapautin ja se sai vielä patukan palkaksi.

Oli todella kivat treenit. Tein ajatustyötä ennen treeniä. Päätin, että meillä on Iineksen kanssa kivaa enkä ota tätä juttua liian vakavasti. Hyvä fiilis selvästi välittyi koiraan ja teki myös hienosti hommia. Mainio pieni koira :)

Koska Halkolammen lenkki jäi lyhyeksi, kävimme vielä kotimatkalla lenkillä Luukissa. Osa lenkistä käppäiltiin kävelyteitä ja osa pellolla. Iines pääsi leikkimään tennispallon kanssa. Välillä pallo hukkui hankeen, mutta sinnikkäästi Iines sen aina etsi. Vauhdilla se palautti pallon minun jalkoihini uuden heiton toivossa. 

Kuinka kävellä suoraan?

Merkillistä, että suoraan käveleminen voi olla niin haastavaa… Piia ja Leena totesivat tottistreeneissä, että minä lähden kaartamaan vasemmalle seuraamisessa. Jouduin oikein keskittymään, kun kävelin suoraan. Iines kuitenkin kaarsi vasemmalle.. Hienoa, että olen osannut opettaa koirani kaartamaan minusta poispäin.. Se ei ehkä ole kovinkaan toivottavaa seuraamisessa.

Tuntuu, että olemme ottaneet seuraamisessa takapakkia. Parin viikon sairastelu on varmaankin vaikuttanut. Olemme treenanneet pääasiassa sisällä. Ulkona treenaus on jäänyt vähälle. Olisi pitänyt tajuta helpottaa tätä treeniä eikä vain lähteä tekemään samanlaista treeniä kuin aikaisemmin.

Iines kävi alussa kierroksilla ja keskittyi huonosti. Ensi kerralla kokeilen sellaista, että aloitamme maahanmenolla ja ruokapalkalla, ja vasta lopuksi leikkipalkkaa.

Mutta vaikka mokailin, niin oli hauskat treenit. Välillä keskustelu veti vakavaksi, mutta koiran kanssa oli mukava tehdä hommia. 

Kepo hommissa

Perjantaina käytiin Millan ja Nemon kanssa ulkoilemassa. Iines ei ollut yhtään niin narttu kuin viimeksi. Narttumainen se oli ja välillä ilmaisi mielipiteensä kärkkäästi Nemolle, mutta kuitenkin koirat juoksentelivat kimpassa eikä meno ollut viimekertaisen kaltaista ärinää. Nemo oli rakastuneen oloinen ja Iinestä välillä selvästi ällötti Nemon hempeily.

Tuomas kepoili kiitettävästi lauantaista sunnuntaihin, kun minä olin humpalla ja yökylässä Salossa. Lauantaina parivaljakko oli tehnyt pitkän lenkin ja pakannut mun kenkiä. Tai Iines ei ollut saanut pakkaamiseen osallistua, mutta oli hengessä mukana

Tänään käytiin Raisan kanssa treenaamassa agilityä Ojangossa. Iines keräili kierroksia oikein urakalla aluksi.. äh ja voi. Minua harmitti, kun en osaa luottaa Iinekseen, kun se on kiekoilla ja kun lähistöllä on haukkuvia koiria.

Jätän agilityn nyt oikeasti hetkeksi tauolle. Keskityn tottikseen ja koiran yleiseen hallintaan. Täytyy keväämmällä miettiä agilityn jatkamista uudemman kerran. Nyt ei riitä paukut tähän hommaan.

Agilityä ja aamupalaa

Sain Tuomaksen raahattua mukaan agilitytreeneihin henkiseksi tueksi. Iines keräsi hyvin kierroksia jo kun lähdimme lämmittelylenkille. Piski kiskoi hallia kohtia ja oli todella ärsyttävä… Loppulenkistä iskin elukan Tuomakselle, kun minulla meinasi hermo loppua. Kaikesta kaahotuksesta huolimatta Iines ohitti koiria suu supussa. Kierroksillahan se oli ja irokeesi komeasti pystyssä, mutta suu pysyi kiinni.

Iines meni autoon odottamaan ja kävin juttelemassa ryhmämme vetäjälle. Hän oli sitä mieltä, että paikka on Iinekselle liian vaikea ja olisi parasta, että minä treenaisin ennemmin ohjauskuvioita ilman koiraa. Sain vetäjältä vinkkejä paikoista, joissa voisimme Iineksen kanssa jatkossa harjoittelemassa agilityä. Kuuden koiran ryhmä, jossa kaikki treenaavat samaan aikaan puolikkaassa hallissa, on liian vaativaa Iinekselle ja minulle myös. Ensi viikolla olisi agilityä vielä yksi kerta, mutta mietin vielä menenkö sinne. Minullehan tekisi vain hyvää ohjauskuvioiden harjoittelu, mutta toisaalta haluaisin harjoitella niitä koiran kanssa. Maanantaina olemme kuitenkin menossa Raisan kanssa agiliitelemään, ja luulen, että saan siitä treenistä enemmän irti, kuin Hyvinkään treeneistä.

Harmittaa kyllä vieläkin, ettemme saaneet tästä agilitykurssista oikein mitään irti. Täytyy miettiä missä vaiheessa jatkamme agilityä. Keväällä pitäisi panostaa tottikseen oikein todenteolla, että kevään/kesän/syksyn aikana olisi mahdollista päästä BH-kokeesta läpi. Toisaalta tekisi mieli jatkaa agilityä heti alkuvuodesta, mutta en tiedä jaksanko panostaa siihen niin paljon tällä hetkellä kuin haluaisin.

Hyvinkäältä ajettiin Halkolammelle ja käytiin siellä lenkillä. Lunta oli poluilla ja yllättävän raskasta kävellä. Iines mennä viipotti ja nautti selvästi.

Ulkoruokinnassa

Iines on omatoiminen koira, senhän olen jo useasti todennut. No, tänä aamuna neiti Ihan Itse päätti ruveta hiiri- tai myyräkoiraksi. Iineshän on syksyn aikana harrastanut kaivuutöitä pellolla ja tähän mennessä paras saalis on kuollut hiiri. Jälleen kerran Iines syöksähti heinikkoon ja kauaa se ei ehtinyt kaivella, kun sanoin, että nyt mennään. Parin sekunnin kaivuutyö oli kuitenkin tuottanut tulosta. Luulin ensiksi, että koiralla on suussaan heinätuppo tai mutapaakku, niin kuin monesti aikaisemminkin. Mutta kun se rupesi pureskelemaan "paakkua", aloin epäilemään, että nyt oli saalis jotain makoisempaa. Rutina vain kuului ja hetken kuluttua pieni myyrä tai hiiri oli Iineksen vatsassa. Mokoma elukka oli vielä niin ylpeä urotyöstään, että tuli viereeni tillittämään ja kerjäämään palkkaa. Ei vitsi…

Iines menee kuviin

Varasin eilen Iinekselle lonkka-, kyynär- ja selkäkuvauksen ja kuvauspäivä on 22.12. Tuomas on silloin työreissulla ja rekrytoin äitini meidän kuskiksi. Äiti kovin mietti, että mitenköhän Iines malttaa maata selällään, kun kuvia otetaan.. Kerroin, että Iines on taju kankaalla operaation ajan. Voisi olla aikas haastavaa saada holskuneiti makoilemaan ilman rauhoittavia kuvausten ajan ;)

Koiraneiti kunnostautuu

Maanantaina Iines pääsi treenailemaan luopumista irtiollessaan. Olimme sopineet Raisan kanssa tärskyt Luukin parkkikselle. Raisa ja Ruusa toimivat houkutuslintuina ja tavoitteena oli opettaa Iinekselle, että heidän luokseen ei mennä ilman lupaa. Iines oli aluksi hihnassa ja otettiin luopumista. Hetken päästä päästin Iineksen irti ja vahvistin pois-sanaa. Hyvin koiruus tajusi sanan myös ulkona eikä yrittänyt Raisan ja Ruusan luo. Kun R&R lähtivät juoksemaan meistä poispäin, Iineksen kiinnostus heräsi. Iines lähti polleana heidän perään ja minä sanoin sille pois. Iines ei kääntynyt, joten Raisa ruikkasi vesipullolla päähän. Toistettiin tämä kaksi kertaa ja sen jälkeen Raisa ja Ruusa saivat puuhastella aivan rauhassa, Iines ei yrittänyt heidän luokseen. Härski silakka olikin tällä kertaa maanmatonen.

Mukavaa, kun treeni onnistui näin hyvin. Nyt pitäisi vain löytää uusia treenikavereita tähän. Koirat eivät vain saisi olla liian provosoivia.

Kävimme vielä kimpassa lenkillä Halkolammella. Iines ei yrittänyt kukkoilla Kujeelle ollenkaan. Ei se siis aivan tappajakoiraksi ole ruvennut. Halkolammella ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Otsalamppujen valossa metsässä näki hyvin ja koirat nauttivat, kun ei tarvinnut olla hihnanjatkona.

Tiistaina minulla oli harvinainen päivä. Olo oli niin kaamea, että en pystynyt lähtemään Iineksen kanssa lenkille vaan Tuomas vei Inkun ulkoilemaan. Pari ohitusta olivat lenkillä tehneet. Toisessa Iines oli keräillyt kierroksia, mutta ei räyhännyt. Skogsterin treenit jäivät väliin. Menemme ensi viikolla.

Keskiviikon vietin kotona sohvalla. Iineksestä ei ole päivällä seuraa. Kaveri nukkuu tyytyväisenä omassa häkissään. Välillä nosti hieman päätään ja taas nukkui. Päivällä käytiin ulkoilemassa ja sitten takaisin sohvalle. 

Voihan räkä

Viikonloppu suhahti vauhdilla treeneissä, pikkujouluissa ja flunssassa. Perjantaina käytiin ulkoimassa Kaarinan, Tepan ja Plyushin kanssa. Lenkki sujui mallikkaasti ohitusten suhteen. Haukkuvat koirat nostavat edelleen Iineksen kierroksia, mutta nokka pysyi kiinni. Koirat olivat hetken aikaa irti Kaarinan ja Nikon pihalla. Tepa koitti hypätä Iineksen selkään, ja Iines suutahti Tepalle ja jonka vuoksi Plyush suuttui Iinekselle. Iines joutui autoon odottamaan, kun minä menin teetä juomaan sisälle.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Minnan treeneihin. Eka ohiteltiin puussa kiinni olevaa Verdiä, ja toisella kierroksella Minna talutti Verdiä. Heti oli Iineksellä jännenpää kun Verdi oli liikkeessä. Iines ei rähissyt, mutta pari syöksähdystä teki Verdiä kohti. Lopuksi lähdettiin rähinäremmin kanssa kimppalenkille. Alku oli aika mielenkiintoinen.. Iines ja Iitu-aussie eivät selvästikään tykänneet toisistaan ja tytöt kyräilivät toisilleen. Mosku-sakemanni tuli sitten pärinäpimujen väliin kävelemään ja meno tasoittui. Alkukaahotuksesta jälkeen Iines rauhoittui ja käveli siivosti loppulenkin.
Kotoolta käytiin kampeamassa meidän mies mukaan ja lähdimme Siuntioon. Iines pääsi mumman luo hoitoon, kun omistajat lähtivät pikkujouluihin Lohjalle. Hieman mietitty miten Iineksen yökyläily sujuu, kun se on ollut niin narttu viime aikoina. Mutta hyvin oli mennyt. Ei mitään purinoita eikä pörinöitä ollut tullut. Tunteet kuumenivat vasta, kun tulin Siuntioon ja Iines meinasi ratketa liitoksistaan. Siiri yritti myös tulla moikkaan, mutta Iines oli eri mieltä. Iines joutui sitten odottamaan, että morjestin Siirin.

Sunnuntaiset tottistreenit jäivät väliin, kun minulla on aivan kamala flunssa. Että voi harmittaa, kun menee pari viikkoa puolikuntoisena. Ensiksi polvi ja nytten lenssu. Ääh...

Voihan räkä

Viikonloppu suhahti vauhdilla treeneissä, pikkujouluissa ja flunssassa. Perjantaina käytiin ulkoimassa Kaarinan, Tepan ja Plyushin kanssa. Lenkki sujui mallikkaasti ohitusten suhteen. Haukkuvat koirat nostavat edelleen Iineksen kierroksia, mutta nokka pysyi kiinni. Koirat olivat hetken aikaa irti Kaarinan ja Nikon pihalla. Tepa koitti hypätä Iineksen selkään, ja Iines suutahti Tepalle ja jonka vuoksi Plyush suuttui Iinekselle. Iines joutui autoon odottamaan, kun minä menin teetä juomaan sisälle.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Minnan treeneihin. Eka ohiteltiin puussa kiinni olevaa Verdiä, ja toisella kierroksella Minna talutti Verdiä. Heti oli Iineksellä jännenpää kun Verdi oli liikkeessä. Iines ei rähissyt, mutta pari syöksähdystä teki Verdiä kohti. Lopuksi lähdettiin rähinäremmin kanssa kimppalenkille. Alku oli aika mielenkiintoinen.. Iines ja Iitu-aussie eivät selvästikään tykänneet toisistaan ja tytöt kyräilivät toisilleen. Mosku-sakemanni tuli sitten pärinäpimujen väliin kävelemään ja meno tasoittui. Alkukaahotuksesta jälkeen Iines rauhoittui ja käveli siivosti loppulenkin.
Kotoolta käytiin kampeamassa meidän mies mukaan ja lähdimme Siuntioon. Iines pääsi mumman luo hoitoon, kun omistajat lähtivät pikkujouluihin Lohjalle. Hieman mietitty miten Iineksen yökyläily sujuu, kun se on ollut niin narttu viime aikoina. Mutta hyvin oli mennyt. Ei mitään purinoita eikä pörinöitä ollut tullut. Tunteet kuumenivat vasta, kun tulin Siuntioon ja Iines meinasi ratketa liitoksistaan. Siiri yritti myös tulla moikkaan, mutta Iines oli eri mieltä. Iines joutui sitten odottamaan, että morjestin Siirin.

Sunnuntaiset tottistreenit jäivät väliin, kun minulla on aivan kamala flunssa. Että voi harmittaa, kun menee pari viikkoa puolikuntoisena. Ensiksi polvi ja nytten lenssu. Ääh...

Hiiriä ja koiruuksia

Sairaslomailu ei sovi minulle. Pitäisi levätä, mutta kun ei jaksaisi… Ohjatut treenit meiltä jäi väliin koipeni takia koko viikolta. Agilityyn en uskaltanut lähteä toikkaroimaan enkä riekkulelupalkkausta voinut ottaa tottiksessa, joten harjoiteltiin sitten siististi sisätiloissa. Saikkupäivien aikana opetin Iinekselle uusia temppuja. Koiruus osaa nyt pyörähtää 360 astetta itsensä ympäri. Ympäri-sanaa Iines ei vielä osaa, mutta käsimerkistä pyörähtelee vauhdilla ympäri kumpaankin suuntaan. Kurre-temppu eli takajaloilla istuen etutassut somasti ylhäällä on vielä hieman hiottavana.. Kumarrusta aloin myös opettamaan, mutta tajusin että sekoitan vain koiraa. Olemme nimittäin treenanneet maahanmenoa urakalla ja en halua Iinestä nyt tässä sekoittaa. Vahvistelin pois-käskyä, kun siitä ei aina muista palkata. Lisäksi olen lähetellyt koiraa häkkiin eripituisilta matkoilta.

Temppuilujen lisäksi olemme lenkkeilleet. Onneksi kinttu kestää jo paremmin kävely vaikka kipeytyykin vielä hieman. Pari päivää sitten Iines kaivoi kuoppaa pellolle. Annoin sen puuhata, kun yleensä se lopettaa kun saalista ei löydy. Mutta nytpä sitten löytyikin hiirenraato! Oi onnellisuus, miten tyytyväinen elukka oli. Onneksi Iineksessä on sen verran kaupunkilaiskoiran vikaa, että se vaihtoi kuolleen hiiren broileripyörykkään. Jos se ei olisi vaihtanut, niin olisi mun puolesta saanut syödä sen hiiren. Kuolleisiin hiiriin minä en koske.

Ohitukset ovat viikolla sujuneet hyvin. Iineksen kanssa on nykyään mukavaa lenkkeillä. Yhtenä iltana oltiin Tuomaksen ja Iineksen kanssa ulkona. Tuomaksella oli koira ja minulla pullo. Pulloa ei tarvittu koska Iines näki vain Tuomaksen ja lihapullat. Hieman koira välillä kaahotti menemään, mutta vastaantulevasta koirasta luopui hienosti.

Eilisen lenkin yhteydessä käytiin ottamassa muutama maahanmeno Energia Areenan parkkiksella. Maahamenoja pitää treenata enemmän ulkona. Iines jäi hieman ilmaan ekalla käskyllä. Kylmä ja märkä maa tuntuivat selvästi inhottavalta. Muutaman toiston jälkeen meni paremmin maahan.. Lisää treeniä siis.

Aamulla saatiin todella onnistunut ohitus. Iines luopui naapurin mopsista ilman ohi-sanaa! Kun olimme mopsin kohdalla, vähän matkan päästä alkoi pikkukoira haukkua Iinekselle. Iineksellä oli hieman irokeesi pystyssä, mutta suu pysyi siististi supussa. Ihan elukka :)

Oloneuvokset

Olen ollut alkuviikon kotona parantelemassa polvea. Eilen kävin näyttämässä polvea lääkärille ja sain antibioottikuurin, ettei haava ja polven limapussi tulehdu. Kipeä polveni kiinnostaa Iinestä, ja se haistelee jalkaa hyvin varovaisesti.

Lenkkeily ei ole kovinkaan reipasta vaan ollut könytty (tai minä siis) pelloilla. Iines on leikkinyt myyräkoiraa ja kaivellut kuoppia. Tänään treenailtiin luopumista kahdesta vapaana juoksentelevasta saksanseisojasta. Seisojien omistajalla oli pilli mukana, ja koirat tottelivat todella hienosti pillin vihellyksiä ja omistajan käsimerkkejä. Mukava nähdä koiria, jotka ovat hyvin omistajallaan hanskassa.

Sisällä olemme treenanneet hieman seuraamista lelupalkalla ja ruokapalkalla maahanmenoa ja siinä pysymistä. Kunnon leikityspalkkaan en ole polven vuoksi uskaltanut ottaa. Vaikka olen jalkaa varonut, on Tuomas jo kerran onnistunut potkaisemaan minua polveen ja Iines on lyönyt patukalla.
Maahanmenoissa Iineksen maltti on parantunut, mutta treeniä vaaditaan vielä. Malttitreeniä siis omistajalle ja elukalle.

Iines on rauhoittunut sisällä huomattavasti, kun olemme karsineet turhaa huomiota. Nytkin koira vetää tyytyväisenä sikeitä häkissään.

Kompurointia

Lauantaiset jälkitreenit muuttuivat esineruututreeneiksi lumesta johtuen. Tallattiin noin 30 - 40 metriä leveä ja joitakin kymmeniä metrejä syvä ruutu. Iineksen kanssa vietiin kaksi esinettä ruutuun. Ensimmäisen haki vauhdilla. Toiselle jouduin lähettämään kaksi kertaa, kun ekaksi Iines ei lähtenyt. Koira löysi kuitenkin esineen nopeasti. Simo sanoi, että voisin palkata Iineksen nopeammin enkä vaatisi siltä vielä, että Iines tuo esineen käteen.

Treenien jälkeen lähdettiin Iineksen kanssa metsälenkillä. Pistin koiran pitkään liinaan, kun en halunnut pitää sitä irti. Metsässä oli tietenkin märkää. Astuin liukkaan puun päälle ja jalka sitten lipesi.  Näin allani ison kiven ja sen verran ehdin tajuta, että kohta sattuu. Polvi osui suoraan kiveen ja sattui aivan saakutisti! Iines oli kovin huolissaan, kun istuin metsässä itkien ja sadatellen. Koira tunki syliin ja yritti nuolla kasvojani. Heittelin Iineksen lumipalloja, että sain hetken aikaa vetää henkeä. Onneksi jalka kesti kävelyn kotiin ja autoakin pystyin ajamaan. Illasta lähdettiin vielä teatteriin vaikka hetken aikaa mietin, josko olisin jättänyt reissun väliin.

Tänään oltiin Lohjalla ja Siuntiossa. Iines pääsi pellolle spurttailemaan sillä aikaa, kun Tuomas ja hänen isänsä pressuttivat venettä. Koiralla oli hauskaa kuraisella pellolla ja minä pääsin lenkkeilyn suhteen helpolla.

Jurppii jo ensi viikko valmiiksi.. Juoksemaan ei varmaankaan päästä ja normilenkit saattavat olla aika köpöttelyä. Polvi on nimittäin komean kokoinen ja vuotaa vieläkin. Hemmetti, kun pitää kompuroida.

Eroon halutaan: Ford Mondeo 3.0i V6 220hv ST220 Wagon

Nyt olisi ripeä sporttifarkku tarjolla (226hp / 280Nm) miltein kaikilla herkuilla. Toimiva koira-auto vaativampaankin makuun. Lisätiedot hilavitkuttimista ja muista kamppeista löydät nettiautosta.

Citykaneja

Tuomas halusi nähdä Asikaisen nyrkkeilymatsin, joten lähdimme ostamaan digiboksiin korttia Sanomatalosta. Iltalenkillä kävimme sitten keskustan tuntumassa. Pienen hollantilaisen nenä kävi ja koira meinasi seota aivan, liikenteessä oli meidän lisäksi nimittäin joukoittain citypupuja. Ah ja voi kuinka ne olivat Iineksestä aivan ihania. Niiden kanssa olisi ollut mukava "telmiä". Toisikohan joulupukki Iinekselle joululahjaksi oman pupun?

Rankka lenkki

Käytiin eilen juoksemassa Iineksen kanssa kahdestaan. Meidän lenkkipolulle Petikkoon oli ilmestynyt latu ja mietin hetken kehtaanko koiran kanssa sinne tunkea. Muita kävelijöitä näkyi kuitenkin, joten rohkenin mennä. Lenkillä ei tullut yhtään hiihtäjää vastaan, joten ajoituksemme onnistui täydellisesti.

Keli oli reippaasti plussan puolella ja luulin, että tie olisi ollut loskainen. Loskaa ei ollut, mutta hyvin lumi upotti jalan alla. Yhden mäen jälkeen jouduin hetken aikaa kävelemään ja vetämään happea, kun tuntui, ettei vaan jaksa juosta. Iineskään ei vetänyt yhtä hyvin kuin yleensä. Ehkä otus meinaa, etten mä kuitenkaan pääse sen ohi. Loppulenkistä käveltiin vielä, että saatiin molempien hengitykset tasaantumaan.

Illalla treenattiin malttia. Mia sanoi tiistain treeneissä, että Iines on liian malttamaton. Maahan mentyään koira ponkaisee nopeasti ylös. Oma vikahan tämä on. Me kun olemme treenanneet vain nopeita maahanmenoja. Nyt sitten treenasimme, että maasta noustaan vasta, kun on saatu lupa. Hieman tämä tuotti Iinekselle tuskaa, mutta otamme tämän nyt jokailtaiseen treeniin, joten eiköhän rupea sujumaan. Seuraamista pitää myös jatkaa, mutta illalla olin niin rättipoikkiväsynyt, etten jaksanut enkä viitsinyt.

Olemme aamuisin monesti samaan aikaan ulkona keskikokoisen karvaisen pystykorvan kanssa. Pystykorva haukkuu aina meidät nähdessään ja Iines saa hyvää luopumistreeniä. Yleensä omistaja on ottanut pystiksen kiinni ennen kuin ohittavat meidät. Tänään hän ei sitten ottanut… Olimme Iineksen kanssa pellolla ja pystykorva omistajineen meni kävelytiellä. Monesti omistaja kutsui koiraa, mutta ei se kuunnellut. Juoksenteli vain ojia ja peltoja pitkin. Kun se äkkäsi meidät, niin se lähti juoksemaan meidän luo. Omistaja yritti kutsua koiraansa heikoin tuloksin. Kun karjaisin piskille kiukkuisesti, se päätti fiksuna koirana vaihtaa suuntaa. Vielä tämänkään jälkeen nainen ei ottanut koiraansa kiinni. Minun oli pakko sanoa, että etkö voisi pitää koiraasi kiinni, jos se ei kerran sinua tottele. Vastausta en saanut… Ymmärrän, että joku voi tulla yllättäen vastaan, kun oma koira on irti, mutta kun nainen varmasti näki meidät jo kaukaa eikä silti voinut ottaa koiraansa kiinni. Tällä hetkellä en voi varmasti sanoa mitä Iines tekisi, jos irtokoira tunkisi meidän luo. Enkä halua saattaa Iinestä sellaiseen tilanteeseen.

Iines käyttäytyi hienosti tuossa tilanteessa. Keräsi kyllä kierroksia, kun minä ärjäisin toiselle koiralle, mutta luopui kun käskin ja laski kierrokset. Onnistuin sentään kehumaan Iinestä rauhallisella äänellä vaikka otti päähän. Nopeasti omatkin kierrokset laskivat, kun olin niin ylpeä Iineksestä.

Tottista ja toimettomuutta

Skogsterin treenit meni vähän niin ja näin. Molemmilla meillä tökki.. Mutta jos jotain positiivista koitan treeneistä kertoa niin perusasento on suora ja hyvä. Seuraamisessa koira ei yritä poikittaa ja olemme siinä edistyneet. Hyvä me! Lisää vaan treeniä.

Noutoon saimme hyviä vinkkejä. Olen nyt ottanut vain Iineksen eteeni istumaan ja käskenyt sen ottaa patukasta kiinni. Hyvinhän tämä sujuu, mutta en sitten ole osannut opettaa koiralle, että patukasta pidetään myös kiinni, kun minä päästän irti.. ääh. Mialta saatiin vinkkiä tähän. Leikitän Iinestä ja kun se puree hyvin patukkaan, laitan vasemman käden leuan alle ja käsken koiran istumaan. Kun ote on hyvä, vapautus ja leikki palkaksi. Jos ote löystyy, ei tule vapautusta vaan taistellaan.

Iines herkisteli treeneissä ja minä turhauduin. Turhauttavaa, kun en osaa tarpeeksi hyvin ilmaista millainen mun koira on. Se ei pidä, että muut käskevät sitä tai koittavat saada sen tekemään asioita.. Mia yritti näyttää Iineksen kanssa miten sen saisi paremmin maahan. Hirveä kiljunta, kun Iineksen tassuihin koskettiin. Meidän pahis holsku on oikea neiti välillä…

Vain lenkillä

Eilen ei ollut ollenkaan treenifiilistä, joten käytiin vain lenkillä. Tuomas haki kaverinsa Pähkinärinteestä, me liu’uttiin kyydissä sinne ja käveltiin sieltä kotia. Janne ihmetteli kuinka Tuomas uskaltaa jättää meidän Pähkiksen gettoon, mutta mä rauhoittelin, että Iines pitää pervot loitolla.

Lenkki teki hyvää mun mielenrauhalle. Ihanaa huomata, että ohitukset sujuvat nykyään. Iines ei kerännyt ohitustilanteissa pahemmin kierroksia ja irokeesi ei kohonnut. Yhdessä kohtaa tuli aivan peräjälkeen kolme koiraa vastaan ja yksi kulki vielä meidän edellä. Yksi näistä ohitettavista vielä haastoi Iinestä katsellaan ja painautumalla matalaksi, mutta Iines meni silti siivosti ohi. Rähisijöitäkin nähtiin. Rähisevä parivaljakko tuli onneksi sellaisessa kohdassa vastaan, että päästiin kiertämään auton takaa. Tällöin Iines hieman keräsi enemmän kierroksia, mutta ei sanonut mitään. Kotipihalla sain vielä yhden erävoiton. Oltiin juuri menossa rappuun, kun meidän takaa alkoi kuulua pienen koiran räksytystä. Naapurin perhoskoirahan se siellä kimitti. Iines meinasi pari kertaa syöksähtää naapurin koiraa kohti, mutta muutti mielestä ja luopui. Rapusta vielä katseltiin perhoskoiraa ja Iines luopui jälleen. Perhoskoirasta Iines nosti kierroksia selvästi enemmän, kuin muista koirista. Ymmärrettäväähän se on koska perhoskoira räksyttää aina, kun se näkee meidät ja Iines on räyhännyt monesti takaisin. Mahtavaa siis, että ei kierroksistaan huolimatta sanonut naapurille mitään takaisin. Toivoa siis on…

Löpinää

Eilinen oli treenitön päivä. Töistä lähdin treffaan ent. työkavereita ja tapaaminen venähti, kun kaikki eivät ehtineet sovittuun aikaan paikalle. Tottistreeneihin en sitten ehtinyt. Ehkä hyväkin, kun olin vielä aika kiukkunen. Illalla, kun käppäilin junalta kotiin päätin, etten voi enää olla vihainen Iinekselle. Koirahan ei tajua miksi kenkkuilen sille ja täytyy nyt vain koittaa ajatella positiivisesti.

Ysin jälkeen lähdettiin vielä koko pieni perhe lenkille. Onnistuneita ohituksia saatiin taas. Kerran taisi Tuomas ruikkasta vettä Iineksen päälle. Ei rähinän takia vaan, kun Iines ei reagoinut tarpeeksi nopeasti ohi-sanaan. Koiralla oli vauhti päällä lenkillä. Tuomas ei ollut Iinestä päivällä lenkittänyt, joten ei kai se mikään ihme ole, että virtaa piisasi. Juostiin Iineksen kanssa pellolla umpihangessa ja hauskaa oli.

Iineksen kasvattajan sivuille oli tullut uusia kuvia Iineksen äidistä. Bongasin myös, että Iines on saanut uusia sisko- ja velipuolia. Marsuiltahan nuo vielä näyttävät. Mutta eiköhän ne muutaman viikon kuluttua jo koiriksi tunnista.

Tänään pitäisi ottaa kotona vielä vähän perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamista. Viideksi olemme menossa Skogsterin treeneihin. Itsellä ei ole odotukset kovinkaan korkealla, mutta ehkä koira yllättää minut pitkästä aikaa positiivisesti.

Katkaisuhoidossa

Soitin Hilskalle ja selostin viime päivien tapahtumat. Hänen mukaansa tämä on normaalia narttumaista käytöstä tai jos nyt ei normaalia niin tavanomaista. Iines on nyt pienessä nupissaan kehitellyt uusia sääntöjä. Muuthan näitä sääntöjä eivät voi tietää, eivätkä todella tajua, että niitä pitäisi noudattaa. Hilska sanoi, että hänellä on ollut pari narttua, jotka ovat käyttäytyneet ennen juoksuja tai juoksujen jälkeen samalla tavalla. Aivan pienestä asiasta on saattanut nousta tajuton rähinä. Hänen mielestään ei tarvitse olla huolissaan, että Iineksen hermorakenteessa olisi vikaa. Ehdin kyllä tätäkin jo miettiä… Terävänä koirana Iines reagoi tilanteisiin nopeasti.

Meillä alkaa nyt ”katkaisukuukausi”. Täytyy pitää huoli, ettei pääse sattumaan näitä tilanteita enää. Iinekseltä ei siedetä ollenkaan mulkoilu tai toisten koirien tuijottamista. Heti vaaditaan ohi tai pois ja jos ei usko niin vettä päähän. Minun pitää nyt kuulemma olla pahempi narttu, kuin Iines. Iinekselle pitää iskostaa päähän kohteliaisuussääntöjä ja vahvistaa väistämistä. Kuitenkin pitää olla koiraa kohtaan reilu. Pitäisi saada nyt omia kierroksia alas, ettei tule kuritettua koiraa turhasta vaan antaa sille myös mahdollisuus onnistua.

Hilskan koirille on nyt kennelyskää, joten sinne emme voi treenailemaan mennä. Täytyy miettiä, jos menisimme sinne kuitenkin sitten kun kennelyskä siellä helpottaa.

Puhelu helpotti omia fiiliksiä. Ei se koira hullu ole vaikka härski se kyllä on. Töitähän tämä taas minulta vaatii… Joten ei kun hommiin. Koira siis liinaan, ja harjoittelemaan kohteliaisuutta. Leena ja Simo vinkkasivat, että voisimme Iineksen kanssa mennä harjoittelemaan koirapuistojen viereen. Tämä on kyllä toteuttamisen arvoinen idea. Toivotaan, että mahdumme viikonloppuna Minnan treeneihin. Minnalle pistinkin jo viime viikolla meiliä tästä asiasta. Voin vaikka antaa Minnalle toisen pullon, ja yhteistuumin sitten ruikkailla vettä ongelmaotuksen päälle.

Esineet Histassa

Luennon jälkeen käytiin hakemassa koirat kotoa ja mentiin Histaan Leenan kanssa tekemään esineruutua. Tallattiin viitisen metriä leveä ja täyssyvä ruutu. Iineksen kanssa vietiin kimpassa kaksi esinettä ruutuun; pehmosiili ja hanska. Siilin jättämisen Iines näki, mutta hanskan viskasin ruutuun, Iineksen näkemättä.

Ensimmäisenä Iines haki siilin. Lähetin heti perään hakemaan toista esinettä ja koira ei lähtenyt niin varmasti sitä hakemaan. Hanska löytyi kuitenkin nopeasti ja iloisia olimme.

Ruutuilujen jälkeen lähdettiin lenkille. Sovittiin minne päin hajaannutaan, ettei törmätä toisiimme. Leena ja koirat lähtivät eka ja kun he hävisivät näkyvistä eikä heitä kuulunut, otin Iineksen autosta. Iines lähti touhottamaan pallonsa kanssa ja haistoi selvästi toiset. Tässä vaiheessa en tajunnut vielä huolestua. Kun olin lähdössä polkua eteenpäin, Iines päättikin singota täysillä Leenan ja koirien perään! Saatanan elukka.. Karvat pystyssä piski hävisi pusikkoon ja tappelemaanhan se lähti. Kun pääsin metsän toiselle reunalle, Leena koitti kiskoa Iinestä pois. Sain Iineksen veks Leenan jaloista, ja taas istuin koirani päällä ja kirosin. Tosi mukava päätös hyville treeneille. Leenan kanssa siinä sitten taivasteltiin Iineksen käytöstä.

Olin niin vihainen, etten vienyt koiraa enää lenkille vaan heitin sen kirjaimellisesti autoon ja lähdin ajelemaan vanhempieni luo Siuntioon. Meinasin jo mennä suoraan himaan, mutta hyvä että menin porukoille, koska kotona olisin varmaan tunkenut koiran komeroon ja jättänyt sinne viikonlopuksi… Siuntiossa pidin Iinestä pihalla pitkässä liinassa. Tuntui, ettei siihen voi luottaa tippaakaan. Aikaisemminhan Iines on pysynyt nätistä pihassa vaikka ohi kulkee ihmisiä ja koiria. Nyt en voinut enää olla niin varma.

En vaan tajua mikä elukkaan on mennyt. Miten koira voi muuttua raivohulluksi pedoksi parissa viikossa? Ihmiset, joiden kanssa olen jutellut ja meilaillut, ovat sitä mieltä, että Iineksellä on vain nyt uhmavaihe menossa. Parempihan se olisi kuin, että tämä olisi nyt pysyvä olotila. Soitan kuitenkin Kaisa Hilskalle tänään. Häneltä saatiin hyvät ja toimivat neuvot ohitustilanteisiin. Enkä voi odotella, että Iines tulee jossain vaiheessa järkiinsä ja palaa normaaliksi.

Inhottavinta tässä on, että luottamus koiraan rapisee. Ja varmasti Iineskin sen vaistoaa. Tuntuu, ettei tuota lauantaista tapahtumaa olisi voinut ennakoida, kun ei Iines ole koskaan ennen tuollaista tehnyt. Viestitreenit ajattelin perua loppuvuoden osalta, koska en voi nyt luottaa ettei koira keksi siellä jotain päätöntä.

Tekisi mieli vääntää koira solmuun.. Aivan uskomatonta, että ollaan tällaisessa tilanteessa. Pienestä asti Iines on nähnyt muita koiria eikä se ole koskaan ollut mikään riidanhaastaja. Mieluummin se on juossut ja leikkinyt, kuin tapellut. Mutta ei näköjään sitten enää. Mietin myös, että pitäisikö Iines käyttää lääkärissä. Jos sillä on vaikka jotain kipuja, jotka tämän aiheuttavat..? Katsotaan nyt mitä Hilska sanoo. Ehkä sitten olen viisaampi tämän asian kanssa.

Mia Skogsterin luennolla

Lauantaina-aamuna suuntasimme Leenan kanssa Veikkolaan kuuntelemaan Mia Skogsterin luentoa viettien hyödyntämisestä koulutuksessa. Muistiinpanoni ovat aika sekaiset, mutta tässä jotain tiivistelmää luennosta. Paljon asiaa tästä on varmasti jäänyt pois.

Skogster aloitti luennon kertomalla vieteistä. Vietit ovat koiralle synnynnäisiä. Niitä ei voida lisätä, mutta koulutuksen avulla niitä voidaan joko vahvistaa tai heikentää. Vietikkyys on energistä ja päämäärtietoista toimintaa, jolla koira tavoittelee kiihkeästi haluamaansa palkkiota.

Ravinnonhankintavietti
Ravinnonhankintaviettiä kannattaa hyödyntää pennun koulutuksessa. Pentu on hyvä opettaa syömään erilaisia ruokia pienestä pitäen. Ruuan kanssa on helppo opettaa tottiksen alkeita, mutta on muistettava että koiran on hyvä saada välillä ruokaa myös ilman temppuja. Imutuksen avulla koira tulee ohjaukselle alttiiksi ja oppii, että ohjaajan vieressä on hyvä olla. Imutus ei kuitenkaan opeta koiraa seuraamaan.

Koiraa ei tulisi houkutella syömään. Jos ruoka ei kiinnosta, niin kuppi pois ja seuraavana päivänä uudestaan tarjolle. Pientä pentua ei saisi paineistaa ruokailuista. Koiraa ei saa härnätä ottamalla kuppia pois ja antamalla sitä takaisin tai tönimällä pentua. Koiran pitäisi oppia syömään ruokansa hyvällä mielellä ja päätä kupista nostamatta.

Saalisvietti
Saalisvietti pitää avata ja sitä pitää vahvistaa ennen kuin viettiä voidaan hyödyntää koulutuksessa. Saalisvietti on kiihkeä vietti eli koira toimii enemmän ja ajattelee vähemmän. Lelupalkalla on myös vaikeampaa ohjata koiraa teknisesti kuin ruualla. Pohjatyöt siis tehdään ruualla ja sitten vasta siirrytään lelupalkkaan. Skogster itse tekee tottista ruuan kanssa, kunnes koira on 10 - 12 kk ja sitten siirtyy lelupalkkaukseen.

Saalisviettiä voidaan hyödyntää koiran koulutuksessa, kun koira nauttii leikkimisestä ja osaa leikin säännöt. Koiran tulisi siis osata irrottaa käskystä. Ohjaaja luo helposti konfliktin tilanteeseen, jos alkaa vasta tässä vaiheessa opettaa koiralle irrotusta. Irrottaminen tulisikin opetella aivan erikseen. Saalisvietti voi heikentyä, jos leikittämisessä pidetään pitkiä aikoja taukoja.

Saalisärsykkeenä käytetään koirasta poispäin vedettävää viehettä. Aluksi vahvistetaan pelkkää tarttumista. Lisäksi vahvistetaan koiran omaa aktiivisuutta leikin aikana. Harjoitukset on pidettävä lyhyinä ja innostavina. Tärkeintä on opettaa koira nauttimaan leikistä ja kamppailusta ohjaajan kanssa. Saalisleikki vahvistaa koiran yleistä itsevarmuutta, sosiaalisuutta ja muita viettejä. Jos koira leikin voitettuaan lähtee juoksentelemaan omille teilleen, voi koiran laittaa liinaan ja juoksuttaa koiraa itseään ympäri. Tätä voisin hyvin testata Iineksen kanssa. Iineshän mielellään lähtee heittämään patukan kanssa rundia... Saa nähdä kuinka kauan uudenlaisen leikkityylin opettamisessa kestää. Jos kuitenkin saisi koiran päähän pikkuhiljaa iskostettua tämän tyylin.

Laumavietti
Laumavietti on erittäin tärkeä osa kaikkea koulutusta. Laumavietillä palkkaus on hankalampaa ja koira paineistuu herkästi, jos muita viettejä ei hyödynnetä samanaikaisesti. Ohjaajan täytyy olla koiralle innostava, johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Pennun tulisi oppia, että koulutustuokiot ovat päivän kohokohta eikä esim. muiden koirien kanssa leikkiminen. Koiralle on tärkeää, että se kokee olevansa hyvä ja rakastettu elukka.

Puolustusvietti
Puolustusvietti pitää avata ja vahvistaa ennen hyödyntämistä koulutuksessa. Tämä vietti tuo voimaa ja kestävyyttä suoritukseen. Teknisesti helppo ohjata, mutta sivuvaikutukset on otettava huomioon. Puolustusvietin tuloksekas hyödyntäminen edellyttää koiralta riittävää itsevarmuutta ja saalisviettiä.

Viettien lisäksi Skogster kertoi pakotteiden käytöstä. Hänen mukaansa pakotteita ei tule käyttää, jos koira ei kykene leikkimään. Pakotteen jälkeen koira tulee aina palkita. Pakote on oltava sellainen, että koira haluaa välttää sitä. Suulliset pakotteet ovat yleensä passivoivia, kun oikein annettu pakote aktivoi koiraa. Pakotteen annon jälkeen on hyvä tehdä lyhyt harjoitus, jossa koiralla on mahdollisuus onnistua. Skogster kertoi miten pakotetta voidaan käyttää esim. jos koira menettää kontaktin seuraamisessa. Ohjaaja siirtyy askeleen syrjään, ja antaa pakotteen. Tämän jälkeen koira palkitaan, kun se siirtyy oikealle paikalle.  

Skogster kiteytti viettikoulutuksen kulmakiviksi:
-    yksinkertaisuuden
-    motivaation
-    hallinnan
-    harmonian.

Ajatuksia tämä luento taas herätti. Erityisesti itseä jäi mietittämään, kun Mia kertoi, että hän menee vasta kisavalmiin koiran kanssa BH-kokeeseen. Koira on noin 2,5-vuotias tällöin. BH-kokeesta kahden kuukauden kuluttua hän menee kisoihin hakemaan ykköstuloksen, tästä parin kuukauden kuluttua kakkostuloksen. Kun koira on 3-vuotias, mennään kolmosluokkaan ja 4-vuotiaana sitten MM-kisoihin. Meille ei tahti taida olla aivan tämä, mutta pitää vielä miettiä keväistä BH-koetta. Turhahan sinne on mennä, jos koira on aivan keskeneräinen ja pääsee kyllä BH:sta läpi, mutta kisoihin ei vielä voi mennä. Tuskinpa meidän maastolajit ovat vielä keväällä siinä kunnossa, että kisoihin voitaisiin mennä niiden puolesta. Pakotteiden käyttö on varmasti toimivaa, jos sen vain osaa tehdä oikein. Itse helposti tekee varmasti enemmän hallaa koiralla kuin veisi sitä eteenpäin. 

Iineksen ja Tuomaksen puuhakas perjantai

Perjantaina mulla oli työpaikan pikkujoulut. Olin pelkästään iloinen, että sai olla koirasta erossa. Harmitti niin paljon sen torstainen käytös että...

Iineksellä ja Tuomaksella oli ollut rattoisa ilta. Työpäivän aikana Iines oli puuhastellut kotona. Leivät oli syöty ja myslit oli pitkin lattiaa. Leipähirmu oli päässyt juoksulenkille Petikkoon ja parivaljakko oli pinkonut viiden kilsan lenkin 20 minuuttiin. Koira oli kuulemma vetänyt hyvin vanhoilla valjailla. Pari koiraa oli vastaan tullut ja hyvin olivat päässeet ohi. Lenkin jälkeen olivat vielä käyneet pesemässä auton. Illalla Iines ja Tuomas hakivat mut sitten kotiin pikkujouluista.

Hakkaa päätä vielä vähän kovemmin seinään…

Eiliset agilitytreenit olivat täysi fiasko. Olen vieläkin niin vihainen koiran käytöksestä, että olen onnellinen, ettei otus ole nyt minun lähelläni. Olimme treenaamassa kahdella esteellä, kun Iines ryösti esteiden välistä ja syöksyi lähellä olevan staffin luo. Eikä Iines mennyt staffin luo millään ’onpa hauska nähdä kamu’ -asenteella vaan ’nyt väännetään ja kovaa’ -mielellä. Kun sain revittyä Iineksen pois, istuin sen päälle kymmenisen minuuttia ja yritin niellä kiukkuani. Päällä istuminen, pakkorauhoittuminen ja minun kiukkuni auttoivat sen verran, että koira oli todella hyvin kuulolla. Onneksi kumpaankaan koiraan ei tullut mitään jälkiä. Vaikka toivon, että staffi olisi syönyt Iineksen pään.. Mitä Iines tekee päänupilla, jossa ei ole mitään toimintaa?

Treeniemme vetäjä sanoi, että hänellä on hyvin samankaltainen koira ja yritti vakuuttaa minulle, että ei tämä ole mikään maailmanloppu. Hän lupasi laittaa sähköpostilla meille treenivinkkejä ja rauhoittumisohjeita. Olin niin kiukkuinen, että en voinut enää jatkaa treeniä. Jos Iines olisi tehnyt pienenkin virheen, niin olisi suuttunut sille siitä aivan liikaa. Lähdettiin sitten jäähdyttelylenkille, ja Tuomas-parka sai kuulla kuinka surkea koira on ja kuinka surkea koirankouluttaja minä olen. Tuntuu vain itsestä niin turhauttavalta, kun on saanut yhden ongelman haltuun, niin tulee seuraava eteen. Iines ei enää rähjää remmissä, joten nyt voimme alkaa setviä tätä ongelmaa. Välillä mietin, että hakkaanko päätäni vain turhaan seinään ja yritän opettaa koiraa tilanteeseen, jossa se ei vain pysty toimimaan? Onko koirani todella hemmetin vaativa yksilö vai olenko minä vain niin huono, etten osaa opettaa sitä käyttäytymään siivosti? Eilen olin sillä mielellä (ja vielä nytkin hieman), että Iines Matkahuollon kyydissä Hannulle.

Oikeastihan minä tykkään tyhmästä raitaeläimestä ihan hirveästi. Iineksessä on paljon kaikkea hyvää mikä tekee siitä kivan treenikaverin. Sillä on saalisviettiä ja taistelutahtoa. Se syttyy leikkimiseen sekunnissa eikä sitä tarvitse innostaa repimään ja taistelemaan. Iines on sähäkkä pakkaus. Mutta nämä samat asiat aiheuttavat myös hankaluuksia. Iines on yhtä sähäkkä tapaus myös arkielämässä. Eilen pohdin, että olen taas lepsuillut sen kanssa. Juoksujen aikaan Iines tunki ja änki koko ajan lähelle, ja juoksujen jälkeen se on tehnyt sitä samaa. Täytyy taas ottaa tiukkistelukuuri (vai pitäisikö tämä olla elämäntapa?) koiran kanssa. Härski silakka pitää saada ruotuun.

Illasta oli pakko soittaa Raisalla ja valittaa koiran ärsyttävyydestä. Tuomakselle en enää jaksanut asiasta jupista, joten on hyvä, että voi jollekin jakaa tuskaansa. Koitin kovin kaupata Raisalle Iinestä, mutta olisin joutunut ottamaan vaihdokkaana Kujeen.. Voisin tietty ehdottaa, että ottaisin ennemmin Ruusan meille. Iines ja Kuje voisivat muuttaa jonnekin syrjäiselle metsäpalstalle, jossa ne voisivat rauhassa daijuilla. 

Hinkkausta

Raisan kanssa sovittiin tottistreenit Maunulaan eläintenhautausmaan vieressä olevalla parkkikselle. Hiekkaparkkiksen toisessa päässä oli valot ja vierestä lähtivät lenkkipolut. Paikkana siis oikein hyvä.

Iines oli keräili kierroksia, kun otin sen autosta. Enpä ole sitä vähään aikaan noin vauhdikkaana nähnyt. Sähelsi ja sääti oikein huolella. Iineksen kanssa hinkattiin peruasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia. Raisan mielestä Iines menee hieman vinoon perusasennossa. Pitää ottaa tämä esille Skogsterin luona. Hän voisi katsoa pitääkö peruasentoa vielä suoristaa.

Testailtiin luoksetuloa ja eteenistumista pidemmältä matkalta. Ei hitto, tätä pitää alkaa harjoittelemaan enemmän. Koiralla oli aivan liikaa vauhtia ja päinhän se juoksi. Pari kertaa talloin sen tassuille myös. Samanlaisia säätäjiä ollaan siis molemmat. Lyhyemmältä matkalta tuli eteeni istumaan hienosti. Täytyy alkaa kasvattamaan matkaa pikkuhiljaa.

Hinkkailujen jälkeen lähdettiin vielä kävelylle. Keskuspuistossa on aivan mahtavat lenkkipolut. Koiria tuli yhteensä vastaan kolme. Ensimmäinen oli räksyttävää sorttia ja Iines nosti kierroksia ja irokeesia. Ohi kuitenkin mentiin ilman rähinöitä. Pari muuta ohitusta sujui mallikkaasti.

Kotona otin vielä muutaman minuutin paikkamakuun. Näitä pitää alkaa ottamaan joka ilta. 

Treeneihin vaikka millaisella myräkällä

Tuuli ei vaan ottanut laantuakseen. Tuntui, että juoksulenkin jälkeen tuuli vielä kovemmin ja satoi enemmän. Kävin pikaisesti kotona suihkussa, vaihdoin kuivat kamat ylle ja lähdin Leenan ja Piian kanssa tottistelemaan.

Hieman myöhästyin sovitusta ajasta. Leena ja Piia haukuttivat juuri Ramonaa, joten tottiksia en missannut.

Iines pääsi toisena hommiin. Otettiin (yllätysyllätys) seuraamista. Tänään se oli paljon parempaa! Pääsin muutaman askeleen ja koira piti kuin pitikin paikkansa eikä edistänyt. On treenaamisella ihmeellinen vaikutus :)  

Seuraamisen lisäksi otimme luoksetuloharjoituksia. Iines mielellään ennakoisi. Hän kun tietää mitä olemme tekemässä niin mitä siinä turhia odottelemaan. Leena ehdotti, että tekisin kaiken niin kuin yleensä, mutta en kutsuisi koiraa luokseni vaan palaisin palkkaamaan sen. Tämä oli hyvä idea. Pitää lisätä meidän treenilistalle.

Piia tuli lopussa meidän viereen seisoskelemaan. Hänen hihansa kosketti Iineksen päätä eikä Iines tästä piitannut. Kerran Iines haisteli Piian kättä, mutta muuten ei oikeastaan kiinnittänyt Piiaan mitään huomiota.

Treeneistä jäi hyvä mieli. Ihanaa, kun seuraamisessa tapahtuu kehitystä. Olemme takunneet niin pitkään paikallaan, että alkoi jo aivan tuskastuttamaan. Huomenna mennäänkin Raisan kanssa treenailemaan. Toivottavasti Iines on yhtä hyvä huomenna, kuin tänään. 

Uudet valjaat

Käytiin ennen juoksulenkkiä ostoksilla Murren murkinassa. Oikean kokoisia valjaita oli viimein saapunut liikkeeseen ja kävimme sitten ostamassa Iinekselle uudet valjaat.

Petyin valjaisiin tosi paljon. Koira ei pystynyt niissä vetämään kunnolla ja liikkeet näyttivät oudoilta. Valjaat tulivat liian pitkälle ja painoivat Iineksen lonkkia. Iines kyllä yritti vetää, mutta ei vain pystynyt niissä valjaissa. Käveltiin sitten osa lenkistä, kun ei haluttu, että koira menisi jumiin.

Pitää huomenna soittaa Murreen ja kysyä voisiko valjaat palauttaa.

Sää oli aikas kaamea… Vettä satoi ja tuulenpuuskat olivat välillä rajuja. Loppulenkistä nähtiin poikkeuksellista seuraa lenkkipolulla. Muutaman metri meidän edellä tien yli pyyhkäisi peura! Tällöin huonoista valjaista oli hyötyä. Koira ei pystynyt vetämään peuran perään vaikka olisi halunnut :)

Koe-eläimiä ja eläinkokeita

Ennen treenejä käytiin ulkoilemassa Leenan ja Rampen kanssa. Päätimme testata miten likat tulevat vielä juttuun.. no eivät ne tulleet. Tai Ramona olisi varmasti tullut Iineksen kanssa toimeen, mutta Iines-pieni-asennevammainen-koira ei sitten halunnut olla hyvin toimeentuleva. Koiratappeluksihan se sitten meni ja Iines pääsi ulkoilemaan loppulenkin hihnassa Ramonan kirmaillessa vapaana.
Yksi onnistunut koiranohitus saatiin ja loppulenkistä käveltiin parin koiran perässä kierroksia nostamatta.

Päivän tottistreenien teemana oli testailu. Harvoinpa olen yksissä treeneissä kuullut niin montaa kertaa "En ole muuten tuota kokeillutkaan, testataan miten käy!"

Iines-koeläimelle testasin seuraamisessa aivan superhidasta yhtä askelta eteenpäin. Ja piru vie elukka piti paikkansa. Perusasennon paikka on parantunut. Koira ei ole niin edessä. Kotitreenit ovat selvästi tuottaneet tulosta. Saas nähdä koska koiralla lamppu syttyy kirkkaammin ja se hiffaa, että myös seuratessa pitää pysyä samassa kohtaa.

Yhden patukan pitoharjoituksen otin myös ja hyvin sujui vaikka oltiin ulkona. Olen treenannut pitotreeniä nyt vain patukalla ja näin olemme edistyneet mukavasti. Noutokapulan otan sitten vasta mukaan, kun patukan kanssa nouto sujuu. Seuraavaksi pitää jättää koira istumaan patukka suussa ja kutsua se sitten luokse.

Iineksen luoksetulon asento aiheutti pientä hykertelyä treenikavereissa. Iines nimittäin pistää kuononsa piiloon minun treeniliivini alle. Aivan niin hyvin ei koiruus malttanut odottaa, kuin kotona. Hieman se meni myös vinoon, kun pienensin haara-asentoa.

Maahanmenoja olemme harjoitelleet kotona. Parisen viikko sitten, kun oltiin Leenan kanssa treenaamassa, oli maahanmenot tosi hitaita. Olen nyt palkannut Iinestä ruualla maahanmenoista. Tänään maahanmenot olivat yhtä nopeita, kuin ennenkin. Iinekselle selvästi toimii paremmin ruoka tässä palkkana, kuin lelu.

Jokaiselle treenikerralle pitää nyt muistaa alkaa ottaa tuomarin tervehtimistä. Heini oli meille tuomarina ja Iines yritti välillä aina ponkaista Heiniä morjestaan. Lisäksi pitää ottaa joka viikkoiseen treeniohjelmaan kopeloinnit. Nyt aloiteltiin sillä, että Iines oli mun vieressä ja Leena tuli Iineksen viereen seisomaan. Hieman Leena taisi koskea Iinestä päähän. Hyvin sujui.

Treenien lopuksi harjoiteltiin vielä häiriön alla. Kaikki koirat kentälle ja hommiin. Iines koitti sanoa Serille muutama ärräpään, heilautin sitä patukalla päähän ja Iines kattoi minua kummissaan. "Ei kun tuo patukka menee suuhun". Näitä häiriötreenejä täytyy nyt kyllä alkaa ottaa viikoittain. Iineksen keskittymiskyky on kyllä parantunut huomattavasti keväästä, mutta nälkä kasvaa syödessä.. Haluan, että se keskittyy vielä paremmin minuun häiriön alla.

Piian kanssa ihasteltiin malinois-Seriä treeneissä. Kotiin, kun pääsin, kauhukseni huomasin miettiväni toista koiraa. Onneksi Iines on kuitenkin vielä niin taulapää, ettei meille tule toista koiraa muutamaan vuoteen. Pakko oli kuitenkin jo kirjata ylös mitä ominaisuuksia toiselta koiralta haluaisin… ;) 

Rusinan pennut

Kävimme ihastelemassa Rusinan pentuja. Ihania pieniä palleroita :) Pennut ovat vasta kolmeviikkoisia, mutta mönkivät jo vauhdilla eteenpäin. Pitää mennä katsomaan niitä parin viikon päästä uudelleen. Silloin on meno varmasti jo villiä.

Uni yllätti pienen


Iso käsi ja pieni pentu


Haukotus


Voiko olla näin pieniä polkuanturoita?




Oltiin väsyttävää seuraa

Irtoamisongelmia

Jälkitreeneistä suuntasimme viestitreeneihin. Iines juoksi yksinään, kun paikalla oli aluksi vain me ja Ari. Matkaa oli ehkä parisen sataa metriä. Tuomaksen päästä lähetettäessä Iines teki pari kertaa niin, ettei meinannutkaan lähteä. Kattelin blogimerkintöjä ja viimeksi on ollut tätä ongelmaa kesäkuussa. Pohdittiin sitten Arin kanssa, että miten seuraavat treenit otettaisiin. Ari ehdotti, että voisimme kävellä kaikki kolme b-pisteelle ja sitten minä voisin kävellä takaisin a:lle joko koiran kanssa tai ilman.

Iines on juossut todella varmasti viimeisimmissä treeneissä, kun on ollut myös muita koiria radalla. Ehkä juokseminen on kuitenkin helpompaa, kun näkee muiden lähtevän. Ja hajut ovat tietenkin vahvempia, kuin silloin kun yksinään juoksee. Emme myöskään ole treenanneet pitkään aikaan. Enemmän treeniä tarvitsisi siis tähänkin.

Seuraavat viestitreenit on parin viikon päästä. Sovittiin Tuomaksen kanssa, että käymme lauantaina ottamassa treenit kahdestaan, niin tulee sitten kahtena peräkkäisenä päivänä treenattua viestiä. 

Mahtava syyssää

Sää suosi meitä jäljen tekijöitä… Sunnuntaiksi oli luvattu mukavaa poutasäätä, mutta kattia kanssa. Luukin pikkuparkkis oli täynnä autoja, joten monet muutkin olivat tulleet säiden huijaamaksi. Harvoinpa huonolla kelillä olen tuollaista väen paljoutta Luukissa nähnyt. Vettä ripeksi sitten koko treenien ajan.

Tehtiin jäljet pellolle. Iinekselle laitoin tasaiseen tahtiin ruokaa askelille. Alussa ruokaa oli joka askeleelle, ja noin puolesta välistä joka kolmannelle tai joka viidennelle. Jäljellä oli neljä purkkia ja niiden päällä kepit.
Vauhtia on kyllä koiralta hävinnyt kiitettävästi. Tämä peltojälkikuuri on selvästi toiminut. Vieläkin meinaa hieman siksakata, mutta ei enää niin pahasti kuin alkusyksystä. Vauhti kiihtyy tyhjien kohdalla, joten pitää seuraavalla kerralla pitää tyhjät askeleet vähäisempinä. Simo sanoi, että voisin pitää liinan koko ajan kireällä, niin se ei pääse kiristymään kun koira kiihdyttää tyhjillä. Iines pysähtyi hyvin purkeille, mutta ensi kerralla pitää jemmata purkit paremmin. Tai sitten ottaa vain kannet jäljelle. Nyt Iines bongasi pari purkkia jo kauempaa eikä jäljestänyt ennen purkkia.

Peltojäljellä jatkamme. Vauhti on nyt jees, mutta tarkkuutta tahdon vielä lisää. 

Pikkujouluja

Perjantaina minulla oli illalla pikkujoulut kavereiden kanssa. Tuomas ja Iines lähtivät Lohjalle. Tuomas korjaili isänsä kanssa autoa ja Iines kikkaili pallon kanssa pihalla.

Pallon kanssa juokseminen on rankkaa puuhaa...

Ajelin aamusta Lohjalle ja Iines oli iloisen yllättynyt, kun tavattiin. Päivällä käytiin vanhempieni luona ja Iines pääsi sinkoilemaan metsään. Vettä ripeksi koko lenkin ajan, mutta onneksi me ei olla sokerista :)

Illasta lähdettiin Tuomaksen kanssa EPK:n pikkujouluihin. Iines vietti pikkujouluja kotona. Oli mukavat kemut ja pidempäänkin olisi voinut pikkujouluja juhlia.

Agiliitelyt

Ennen agilityä käytiin kävelemässä lämmittelylenkkiä pimeillä teillä. Otsalamppu vain päälle ja menoksi. Mittasin auton trippimittarilla, että isolta tieltä hallin pihalle on 1,2 km. Joten saatiin reilun parin kilsan lämmittelylenkki.

Aloitettiin treenit hypyttämällä koiria useamman esteen yli. Koiran pitäisi oppia katsomaan mihin tassunsa pistää… Iines keräili kierroksia alussa oikein kunnolla. Olisi mieluusti halunnut sanoa sanansa haukkuvalla lapinkoiralle ja keppejä muristen pujottelevalle staffille. Tyytyi sitten urisemaan hallin seinille. Iineksen hypyt sujuivat paremmin, kun pistin palkan piiloon. Jos narupallo oli näkyvissä, Iines unohti jalkansa ja että esteiden yli pitäisi hypätä eikä juosta niistä läpi.

Iines pääsi välistä autoon huilimaan ja hetken kuluttua treenattiin ohjausta. Vuoroamme odotellessa treenasimme pöytää ja putkea.

Toisessa treenissä oli kaksi estettä vierekkäin ja koira piti saada niiden välistä. Iines odotti hetken kouluttajamme kanssa, kun minä treenasin ilman koiraa. Huvittavaa oli, että Iines ei piitannut muista koirista tuon taivaallista vaan napitti vain missä minä menen.
Tämä oli kuitenkin hauska harjoitus. Saatiin vähän vauhtia ja Iines kuunteli hienosti. En vain tajunnut, että koiran olisi pitänyt jatkaa matkaa toiseen suuntaan toisen esteen jälkeen. Ohjasin Iineksen aina kahden esteen väliin..

Treenien lopuksi harjoiteltiin vielä esteen taakse kiertämistä. Koiran piti kiertää esteen siivekkeen takaa ja jatkaa esteen jälkeen suoraan.

Hallista, kun tultiin ulos, oli oven takana heti koira. Iines meinasi ryykästä koiran luo, mutta kun sanoi ohi, luopui hienosti ja käveli nätisti koirasta ohi.

Käytiin vielä kävelemässä isolle tielle ja takaisin. Täytyy alkaa kävelemään tuo sama lenkki aina torstaisin niin tulee kunnolla liikuttua myös näinä treenipäivinä.

Neiti Äkäpussi

Treenailtiin kotona seuraamista ensiksi pallopalkalla ja sitten vielä patukan kanssa. Pallon kanssa meno oli vielä rauhallista, mutta kun kaivoin patukan esiin niin johan koira syttyi. Hyvä, että testasin tätä kotona. Iines alkoi heti edistää, kun se oli niin fiiliksissä palkasta. Otettiin sitten vain uusiksi ja muutamia onnistuneita seuraamispätkiä saatiin. Testasin lelupalkalla myös luoksetuloa. Malttitreeniä otimme myös ja hyvin on koira siinä kehittynyt. Täytyy jatkaa vielä kotitreeniä huomenna ja ylihuomenna. Lauantaina olemme menossa Lohjalle käymään, joten siellä voisin hyvin treenata pihalla.

Kotitreenien jälkeen lähdettiin lenkille Millan ja Nemon kanssa. Iines selvästi tuoksui Nemosta vielä aivan ihanalle.. Iines oli toista mieltä näistä tuoksutteluista. Ennen juoksuja Iines ei ole sanonut Nemolle pahaa sanaa, kuin pari kertaa. No nyt sitten tuli senkin edestä. Loppulenkistä komensin Iinestä ottamaan iisimmän. Mimmi meinasi ruveta ojentamaan Nemoa pienemmästäkin liikahduksesta. Saa nähdä miten kaverukset tulevat jatkossa juttuun. Toivotaan, että Nemon haikailut Iineksen perään helpottavat, kun juoksuista kuluu pidempi aika. 

Tottispohdintaa

Eilen aloitimme Mia Skogsterin valmennusryhmässä. Outi Hermiön tottisseminaarin jälkeen olin hyvässä treenivireessä ja halusin päästä treenaamaan ahkerasti. Eiliset treenit ei menneet mielestäni ihan putkeen. Iines oli muissa maailmoissa. Taivasteli pellonreunoja ja seistä hömötti. Sääkin oli aivan mahtava. Vettä satoi koko treenin ajan.

Seuraamiseen ei saatu mitään maatamullistavia vinkkejä. Kotimatkalla pohdin, että tarvitaan treeniä ja pirusti! En tiedä missä maailmoissa olen oikein elellyt, kun olen tuskaillut ettei koira edisty. Ei kai se edisty, jos en treenaa enemmän.

Heti hommiin!

Kotiin, kun päästiin treenattiin seuraamista, maahanmenoa ja luoksetuloa. Seuraamista otettiin kaappien vieressä, ettei Iines lähde poikittaan. Yleensä olen kotona tehnyt seuraamista ruokapalkalla ja treeneissä lelulla. Miksiköhän? Jaa-a... Nyt jätän tuon ruokapalkan tästä kokonaan veks ja kotonakin palkkaan lelulla. Peruasentoa pitää saada taaemmas. Siitä saatiin palautetta eilisissä treeneissä ja Hermiön sempassa. Skogster kehotti minua olemaan tarkkana askelsiirtymisissä, että koira on oikeassa paikassa, kun pysähdyn. Iineksen etutassut pitäisi olla minun jalkojeni puolessa välissä.

Maahamenossa otin kriteeriksi, että Iines pysyy hetken maassa ennen palkkaa. Skogster sanoi, että Iines tarvitsee malttia. Minun ei pitäisi heti palkata sitä vaan ensiksi kehua, sitten jes ja palkka. Samaa malttia treenattiin eteenistumisessa. Kehuin kun koira tuli tiiviisti istumaan. Ekan kerran, kun kehuin niin Iines liikahti. Otettiin uusiksi ja nyt pysyi kehumisen ajan. Kun jätän Iineksen odottamaan, niin se ei malttaisi. Kävin vain rauhallisesti palauttamassa Iineksen samalla paikalle ja otimme uusiksi. Lisäksi otettiin lyhyet paikkamakuut. Iines pysyi hyvin eikä noussut, kun lähdin kävelemään kohti.

Nyt olisi sitten kaksi viikkoa aikaa työstää seuraamista ennen seuraavia treenejä. Kotona pitää ottaa päivittäin lyhyitä treenjä lelupalkalla. Lisäksi pitää käydä ulkosalla treenaamassa kolmisen kertaa viikossa. Saa nähdä miten meidän keväisen BH-tavoitteen kanssa käy. Pakka on levällä ja pahasti... Pitää vain ryhdistäytyä ja ruveta hommiin.

Isänpäivää viettämässä

Isänpäivää juhlistettiin useamman päivän verran mökillä. Säät suosivat meitä lauantaina. Päivän vietimmekin mukavasta syyssäästä nauttien ja ulkoillen.

Iines-kaunokainen

Tytöt haistelivat paikallisia viestejä

Jäätä!

Puudeli

>> Lisää kuvia

Uusi ryhmä

Toisen kerran tällä viikolla ajeltiin sitten Hyvinkäälle. Saatiin vaihdettua agilityryhmää ja tämä tuntui meille paremmalta ryhmältä. Käytiin puomin kontakteja läpi sekä opetettiin koiria seuraamaan kättä. Iinestä heitin välillä autoon, kun se keräili kierroksia. Tosi tyytyväinen olin kumminkin elukkaan treenien jälkeen. Kun tehdään hommia, niin sitten niitä tehdään. Seisoskellessa Iines mielellään rupeaisi kyyläämään muita. Kerran jouduin vedellä ruikkaamaan, kun hallin toisessa puoliskossa yksi göötti piti meteliä. Karu pullo toimi jälleen ja Iines päätti, että antaa göötin möykätä.

Ilma oli tosi ihana. Pikkupakkanen ja kuu valaisi. Ennen treenejä saatiin yksi hieno ohitus. Lapinkoira haukkui Iinekselle, kun mentiin niiden ohi. Iines meinasi jo mennä sanomaan takaisin, mutta päättikin luopua! Selkeää aivotoimintaa siis havaittavissa. 

Uusi ryhmä

Toisen kerran tällä viikolla ajeltiin sitten Hyvinkäälle. Saatiin vaihdettua agilityryhmää ja tämä tuntui meille paremmalta ryhmältä. Käytiin puomin kontakteja läpi sekä opetettiin koiria seuraamaan kättä. Iinestä heitin välillä autoon, kun se keräili kierroksia. Tosi tyytyväinen olin kumminkin elukkaan treenien jälkeen. Kun tehdään hommia, niin sitten niitä tehdään. Seisoskellessa Iines mielellään rupeaisi kyyläämään muita. Kerran jouduin vedellä ruikkaamaan, kun hallin toisessa puoliskossa yksi göötti piti meteliä. Karu pullo toimi jälleen ja Iines päätti, että antaa göötin möykätä.

Ilma oli tosi ihana. Pikkupakkanen ja kuu valaisi. Ennen treenejä saatiin yksi hieno ohitus. Lapinkoira haukkui Iinekselle, kun mentiin niiden ohi. Iines meinasi jo mennä sanomaan takaisin, mutta päättikin luopua! Selkeää aivotoimintaa siis havaittavissa. 

Agituskaa

Pääsimme vihdoin ja viimein aloittamaan agilityn jälleen... Mutta emme kovin vauhdikkaissa merkeissä. Kun pääsin paikalla, saatoin vain todeta, että kurssi on meidän tasoomme aivan liian vaativa. Emme alkeiskurssilla olleet ehtineet käydä lainkaan niitä asioita, joita tällä kurssilla nyt tehtiin. Hoomoilaisena siellä sitten seisoskelin ja pällistelin, kun muut tekivät valsseja ja muita hienouksia. Olin elellyt siinä käsityksessä, ettei tämä kurssi olisi näin pitkälle edennyt, kun meille tätä alkeiskurssin jatkoksi tarjottiin.

Iineksen kanssa otimme sitten vain esteen yli hyppyä ja hallintaa. Iines keräili tasaisin väliajoin hyviä kierroksia, kun puolikkaassa hallissa oli meidän lisäksi treenaamassa neljä muuta koiraa ja toisella puolella hallia vielä kaksi. Mutta positiivista oli, ettei Iines räyhännyt vaikka yksi koira rähisi Iinekselle ja pari piti haukkukonserttia. Kerran Iines teki kyllä kummin murinan. Käskin luopumaan, Iines luopui, mutta päästi pienen mutinan ;)

Toivottavasti päästäisiin vaihtamaan ryhmää koska en usko, että saamme tästä kurssista paljon irti. Muut ovat niin paljon pidemmällä, että pystyvät he treenaaman itsenäisesti ja tästä sitten tulee Iinekselle häiriötä. Häiriötreeni on tietenkin hyvästä, mutta tuntuu turhauttavalta maksaa häiriötreenistä, kun haluaisi oppia agilityä. Minulla on koko ajan sellainen olo, että pitää olla silmät selässä. Pitää seurata omaa koiraa ja muita. Pk-treeneihin tottuneelle ihmisille tämä on vain liikaa vaadittu ;)

Hieman on nyt tuskainen olo, että miten meidän agilityn kanssa käy. Ärsyttävää, kun pääkaupunkiseudulla on niin vaikeaa päästä mihinkään seuraan. Haluaisin, että olisi selvät sävelet miten etenemme agilityssä.

Ulkoilua ja tottista

Tuomas lähti töitten jälkeen ostamaan autoon osia ja me tytöt lähdimme kävelemään häntä vastaan. Hyviä ohitustreenejä saatiin taas. Lisäksi kävi lenkillä yksi nolo juttu... Iines mokoma liukas silakka hyppäsi valjaistaan kirjaimellisesti ulos ja juoksi tervehtimään vanhaa setää ja hänen labbistaan. Pahoittelin tapahtunutta miehelle todella paljon, mutta hän ei ollut moinaskaan. Iineskin käyttäytyi hienosti. Sain nappaistua koira valjaisiin, kun parivaljakko jatkoi matkaa ja silloin piti hieman ärjäistä toiselle koiralle.. Mokoma. Menee sitten ne valjaat myyntiin ja tästä lähtien kuljetaan otuksen kanssa pannassa. Tämän episodin jälkeen tuli vastaan rottweileri, jota Iines alkoi tuijottamaan oikein kunnolla. Luopui kuitenkin ja päästiin ohi.

Illasta suunnattiin Lepuskiin ottamaan tottista Leenan ja Ramonan kanssa. Aluksi otettiin perusasentoa. Leena naksautti ja minä palkkasin naksusta. Lyhkäisiä muutaman askeleen seuraamisia otettiin myös. Minun pitää alkaa nyt todenteolla kiinnittämään huomiota vauhtiin. Lähden aivan liian rivakasti kävelemään. Eron huomasi, kun lähdin hitaammin niin koira ei edistänyt. Treenailtiin myös liikkeestä istumisia ja maahanmenoja. Ihmeellisen hitaasti Iines meni maahan... Pitää ottaa kotona maahanmenoa ja istumista. Iineksen maahanmeno on ollut tosi nopea ja nyt se oli hidas. Mietin, että olisiko maahanmeno hidastunut, kun otan monesti irroituksia käskemällä Iineksen maahan. Seisomisesa meinaan vaihtaa käskyä, joten sitä emme tällä kertaa treenanneet.

Lopuksi otimme molemmat koirat samaan aikaan häiriön alla puuhastelemaan. Iinestä hieman istuttelin, mutta en oikeastaan tehnyt kummempaa. Lyhyen paikkamakuun otimme myös, mutta se meni aivan penkin alle. Iines koitti nousta monesti eikä olisi malttanut millään pysyä maassa. Kylmähän maassa oli varmasti makoilla.. Kotitreeniä sitten tästäkin vain.

Seminaariviikonloppu

Viettiseminaari



Viikonloppu vierähti seminaareissa. Lauantaina oli Turussa Koirakondiksen järjestämä Juha Korrin viettiseminaari. Luennoitsijana Korri oli todella hyvä. Hän esitti asiansa selkeästi ja häneltä tulivat varmat vastaukset. Olisi hienoa päästä joskus hänen tottisoppiinsa.



Alussa Korri kertoi koiran vieteistä ja niiden hyödyntämistä tottiksessa. Saalisviettiä on Korrin mukaan koirassa tietty määrä. Saalisviettiä ei lisäänny koiralla iän myötä. Koiralla saattaa olla kuitenkin tulppaavia asioita, jotka vaikuttavat saalisviettiin. Lisäksi Korri kertoi turhautumisen ja patoamisen hyödyntämisestä koulutuksessa.



Korri painotti miten kannattaa pitää kisaaminen mielessä jo hyvissä ajoin. Hän itse opettaa koirilleen, että kun ohjaaja seisoo jäykkänä niin siitä seuraa jotain tosi kivaa. Lisäksi on tärkeää, että opettaa koiran virittymään tottikseen. Pennulle hän aloittaa niin, että sanoo virityssanan ”tottista” ja rupeaa leikittämään pentua. Pentu ei tarvitse montaa toistoa, kun se nostaa itsensä oikeaan mielentilaan kuulleessaan sanan. Tätä olen Iineksen kanssa tehnytkin.



Iineksen kanssa pitää jatkossa miettiä palkkaamista treeneissä. Korrin mukaan koiraa pitää palkata aina samalla tavalla samasta asiasta. Ainoa asia josta hän palkkaa omia koiriaan ruualla on liikkeestä istuminen. Muuten hän palkkaa saaliilla. Nythän olen palkannut Iineksen sikin sokin ruualla ja lelulla. Johdonmukaisuutta siis kehiin!



Esimerkkikoirakoiden valinnassa ei oltu osuttu aivan nappiin. Osalla ongelmat eivät johtuneet vieteistä vaan ongelmat olivat enemminkin koulutusongelmia. Kotimatkalla puhuttiin, että olisi ollut mielenkiintoista, että Korri olisi näyttänyt omien koiriensa kanssa esimerkkejä.



Olisin kaivannut, että seminaaria olisi viety selkeämmin eteenpäin. Hienoahan on, että kysymyksille annetaan aikaa, mutta liika on liikaa. Hallissa ääni kiersi omituisesti. Ääni ei aina kantanut meidän penkeille asti mikrofonista huolimatta ja lopussa en jaksanut enää keskittyä kuuntelemiseen.





Outi Hermiön tottisseminaari



Jotta pääparka saadaan aivan täyteen kaikkea uutta ja ihmeellistä, oli sunnuntaina edessä Outi Hermiön tottisseminaari.



Iineksen kanssa päästiin aivan viimeisenä treenailemaan. Vaikka koira ei enää tiputtele, saattaisi se urosten nenään tuoksua liian hyvältä, ja näin ollen häiritä muita.



Koira sai hyvää palautetta. Se on aktiivinen, vilkas ja tekee mielellään töitä. Ohjaajan pitäisi skarpata. Minun pitää olla rauhallisempi ja selkeämpi. Outi ei pitänyt huonona, että Iines lähtee spurttailemaan palkan saatuaan. Minun pitää vain selkeästi päättää koska tämä kirmailu loppuu ja silloin se myös loppuu.



Otimme treeniä perusasennossa. Kiinnitin koiran huomion jännittämällä vartaloani ja pidättämällä hengitystäni. Outi naksautti ja palkkasin silloin. Tämä toimi todella hienosti. Iines keskittyi tosi hyvin. Jatkoimme niin että jännitin kropan, annoin käskyn, uusi jännitys ja liikkeelle. Outi sanoi, että minun pitäisi tällä tavalla jaksottaa seuraamista. Tämä toimikin hyvin. Koira keskittyi eikä lähtenyt edistämään. Nyt vain pitää pitää Outin opit mielessä ja treenata tällä tavalla.

Perusasento on hieman liian edessä. Pitää saada koiraa taaemmas.





Pidätä hengitystä ja jännitä vartaloa.





Palkkaus





Mitenköhän meille meni?

>> Lisää kuvia seminaarista

Puhdittomuutta

Viikko meni aikalailla sairastaessa. Iineksen kanssa kävin vain lenkillä ja tehtiin jotain pientä kotona.

Kerran selvittiin sentään jäljelle ja se sujui hyvin. Taisi olla viimeinen arki-iltajälki. Jouduin ajamaan jäljen hämärässä, mutta vielä sentään näki miten koira jäljesti. Ensi viikolla ei ole kyllä mitään toivoa päästä arkena jäljelle. Tein Iinekselle jälleen peltojäljen ja kylvin ruokaa askeleille. Tahti oli maltillinen eikä koira yrittänyt rynniä eteenpäin. Purkkeja oli neljä ja kaikille pysähtyi hienosti. Lopussa saatiin kunnon kaatosade niskaan ja rupesi ukkostamaan. Iines hetkeksi nosti pään ylös, tsekkasi tilanteen ja jatkoi hommia.

Ohitukset sujuivat viikolla hyvin. Harmillista vain, kun joka lenkillä ei saa niin paljoa ohituksia kuin haluaisin. Pitää lähteä etsimään koirallisempia maisemia. 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

..se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Hormonit voivat pistää pienen holskun päänupin aivan sekaisin. Hormonipilvessä kaikki näyttää erilaiselta. Pyörät ovat kummia, lastenrattaat myös. Entä oletteko koskaan nähnyt kivikasaa pellonreunassa tai tuulessa lentävää muovipussia? Merkillisiä juttuja...



Kovin jo odotan, että Iineksen juoksut loppuisivat. Koiran nuppi rauhoittuisi ja päästäisiin taas treenaamaan.

Ohituksia

Aamusta kurvastiin Perkkaalla Minnan treeneihin. Ohitukset sujuivat treeneissä hyvin. Koitettiin saada Iinekselle treeniä myös siitä, ettei kiskomalla pääse haluttuun päämäärään vaan vain kuin remmi on löysällä. Iinestä ei mun ja Minnan "virittämät ansat" kiehtoneet vaan koira napitti vain mua. Tokalla treenikerralla saatiin myös hyvä ohitustreeni pikkukoirista, jotka menivät kentän poikki. Toinen niistä kimitti Iinekselle ja Iines keräsi kierroksia, mutta luopui. Muilta treeniläisiltä sain palautetta, että tässä tilanteessa kiristin remmiä. Pitänee kiinnittää tähän taas huomiota.

Treenien loputtua kolme koirakkoa lähtivät kimppakävelylle. Meitä ei huolittu juoksujen vuoksi mukaan, joten käveltiin pienen välimatkan päässä perässä. Iines oli aivan villinä ja menossa muiden perään. Ihme vikinää ja sinkoamisia seurasin ja eihän otukselle voinut, kuin nauraa. Aivan koominen tapaus. Hyvää treeniä kyllä saatiin, kun hiivittiin toisten perässä. Hiekkakentälle kun päästiin aussie-Iitu rähähti Iinekselle ja Iines vastasi. Tästä hyvästä Iines sai vettä päähänsä. Käytiin ottamassa vielä parit luopumiset, jotta saatiin hyvä päätös treenille.

Kotoolta lähdin sukkelaan ajelemaan Nurmijärvelle veljen perhettä muuttamaan. Iines-parka vietti päivän yksin. Oli kyllä onnellinen otus, kun tultiin kotia. Illasta otettiin vielä hieman perusasentoatreeniä. Hienosti koira hakee oikeaa paikkaa. Lisäksi treenattiin istu, maahan, seiso -treeniä. Seisomisessa Iines tarvitsee edelleen käsiapua, mutta istu ja maahan sujui hyvin.

Vitsi mikä jälki!

Vannotin, että tällä viikolla tehdään jälkeä, joten perjantain kunniaksi suunnistimme jäljelle Martinlaaksoon. Peltojälki oli jälleen kyseessä ja neljä purkkia pistin jäljelle. Alussa joka askeleella ruokaa ja lopussa vähensin.



Olen päättänyt, että menemme jäljelle hallitusti ja hillitysti. Nyt otin ruuan avuksi tähän (miksi en ole aiemmin ottanut?) ja päästiin ilman häröilyä jäljelle. Istutin Iineksen ennen jälkeä ja palkkasin ruualla. Lähti ajamaan jälkeä t o s i rauhallisesti. Lopussa harmitti, kun olin vähentänyt ruokaa ja vauhti kiihtyi. Mutta yleisesti ottaen, tosi hienosti sujui. En muista koska viimeksi koira olisi ajanut jälkeä noin tarkasti ja rauhallisesti.



Jatkamme peltojäljellä ja ruualla askelilla. Nyt minun pitää vain jaksaa kylvää tuota safkaa riittävästi jäljelle.



Mukavaa, kun treenit sujuvat juoksuista huolimatta. Lenkillä Iines on ihan pöhkönä hajujen perään, mutta kun on treenit tehdään täysillä hommia.

Juoksua, juoksua ja uusi kuva-albumi

Iineksellä viiraa päässä juoksujen vuoksi. Sisällä koira istuu ja tapittaa mua ja piipittää... Että se on välillä rasittava elukka. Ulkona haistellaan maailman ihanuutta suu vaahdossa.



Käytiin heittemässä Petikossa lenkki. Meidän juoksuinen narttu juoksi tosi hyvin! Iineksellä oli tajuton vimma päällä. Kaipa se kiima johonkin pitää purkaa... ;) Veti tosi hyvin koko matkan ja mulla oli kevyttä juosta. Parit onnistuneet ohitukset saatiin juoksulenkillä. Nyt ei pysähdytti vaan Tuomas nappasi Iineksen valjaista kiinni ja paineltiin ohi. Iines ei pahemmin jäänyt koirien perään edes katsomaan. Eka koira vielä ärähti Iinekselle, mutta Iines ei ollut moinaskaan. Muutenkin Petikossa oli väkeä tavanomaista enemmän. Ilma oli parempi, kuin tiistaina ja oltiin aikaisemmin juoksemassa kuin yleensä.



Tuomas lähti lenkin jälkeen vielä korjaamaan siskonsa autoa. Mä jäin kotia fiksailemaan uutta kuva-albumia kuntoon. Joitakin kuvia sain sinne päivitettyä. Lisää on tulossa » Iineksen kuvat

Mahoton kiire!

Olipas taas lenkillä kunnon touhotus päällä. Viime viikolla koira käveli nätisti ja asiallisesti, tällä viikolla nenä vie ja Iines seuraa. Ja minä lasken kymmeneen ja taas kymmeneen... Toivon, että merkillisen hyväntuoksuinen maailma johtuu juoksuista. Ei Iines ole aiemmin ollut noin hajujen vietävissä.

Hyvä lenkki kuitenkin touhotuksesta huolimatta. Pysähdeltiin paljon enkä antanut vetää. Viimeinen vartti tunnin lenkistä sujuikin sinkoilematta ;) Ohituksia päästiin treenaamaan urakalla ja ilman urinoita sujuivat kaikki. Just kun oltiin päästy pihasta pois, tuli naapuritalon pihasta russeli. Iines keräili kierroksia ja minä pysyin rauhallisena. Jäivät sopivasti tienposkeen haistelemaan ja me päästiin monta kertaa tekemään ohituksia. Jatkettiin matkaa, kun Iines oli rauhallinen. Yhdessä kohtaa mentiin ohi kahdesta haukahtelevasta pikkukoirasta. Iines malttoi mielensä. Ohituksen jälkeen koukkasi mun eteen ja mä talloin Iineksen jalalla. Parkaisuhan siitä pääsi. Kokeilin jalkaa, mutta ei koira reagoinut mitenkään. Jospa se vihdoin ja viimein tajuaisi ettei mun jalkoihin kannata singota. Epäilen kyllä suuresti koska olen tallonut Iineksen tassuille satoja kertoja.. En tietenkään tahallaan, mutta vahingossa :) Mutta ei elukan kaaliin vain mene tietyt asiat. Vaikka kivahan se on, että koira ei ole turha herkkis.

Iloinen yllätys

Aamulla oli sähköpostissa odottamassa iloinen yllätys. Iineksen tsekkiläinen kasvattaja oli vastannut minun edellisviikolla lähettämääni sähköpostiin. Kiitteli kovin kuvista ja kyseli Iineksestä. Pitää vastailla ja kertoa tarkemmin miten meillä menee. Hän oli käynyt meidän nettisivuillakin, josta tuli mieleeni, että pitäisi pistää sivuille Iineksestä juttua myös englanniksi. Katsotaan koska käännöstyön aikaiseksi.

Töitten jälkeen oli taas nuutunut olo.. Selvittiin sentään juoksemaan. Sää oli aivan järkyttävä. Vettä vihmoi oikein urakalla ja tuulenpuuskat puistattivat. Puoleen väli juoksu sujui hyvin. Mentiin alkulenkki aika haipakkaa vauhtia ja se kostautui lopussa. Iskin koiran Tuomakselle ja otin loppulenkin iisimmän. Tuomas ja Iines mennä viipottivat edellä. Kotimatkalla pohdittiin kuinka lujaa T&I juoksisivat tuon viisi kilometriä. Pitänee testata joku kerta.

Tohinaa ja touhotusta

Työpäivän jälkeen oli vetelä olo.. Olisi voinut jäädä vain telkkariin ääreen syömään suklaata. Mutta kun olin päättänyt, että tällä viikolla tehdään jälkeä, niin eihän siinä muu auttanut kuin pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata pellolle. Luukkiin asti en jaksanut lähteä suhailemaan vaan mentiin Martinlaaksoon. Alkuun kylvin joka askeleelle ruokaa ja ekan purkin jälkeen hieman harvemmin.

Jäljen vanhentuessa käytiin kiertelemässä pelloilla. Iineksellä oli kunnon touhotus ja tohina päälle.. Huoh... Olen kiinnittänyt remmikäytökseen nyt extrapaljon huomiota ja pellolla käppäily menikin koko ajan pysähdellessä. En tiedä hajuen perään touhotus juoksuista. Tällä viikolla Iineksen nenä on käynyt todella uutteraan eikä aamulenkillä meinaa millään malttaa käydä tarpeillaan. Maailma on täynnä hajuja ja Iinestä on vain yksi.

Jälki meni vähän niin ja näin. Paikoitellen nenä pysyi hyvin maassa, mutta mieluusti Iines kaartelisi. Purkeille pysähtyi hienosti. Peltojäljellä meinaan kyllä nyt jatkaa.

Olimme sopineet Annikan kanssa treffit Energia Areenan parkkikselle. Ehdin ennen Annikan tuloa ottamaan Iineksen kanssa perusasentoa ja muutaman pätkän seuraamisia. Uusi narupallo pääsi hommiin ja Iineksestä se oli kiva lelu. Palkkasin hieman myös ruualla, mutta enimmäkseen lelulla, kun koira ei kuumentunut niin paljoa.

Ohitustreenailut sujuivat hyvin. Ensimmäisen ohituksen jälkeen Iines jäi hieman kuikuilemaan Annikan ja Piparin perään. Irokeesi nousi myös, mutta malttoi mennä ohi. Meidän ohitse kulki myös muutama muu koira ja päästiin treenaamaan ohituksia erinäköisistä koirista. Yksi russeli oli vaikea pala... Russeli rupesi kiljumaan kurkku suorana, kun se näki Iineksen. Omistajat hinasivat sen sitten autoon. Iines pysyi hiljaa, mutta keräsi tuosta aika kierrokset. Ääni, joka russelista lähti, oli kyllä sen verran paha, etten yhtään ihmettele että Iines nosti kiekkoja.

Lopuksi hengailtiin Iineksen kanssa lähellä Annikaa ja Piparia eikä Iines kiinnittänyt Pipariin oikeastaan mitään huomiota. Käveltiin myös rinta rinnan meidän autolle.

Ohitustreenit muuten

Minnan treeneissä ohitukset sujuvat hyvin. Lenkeillä Iines kerää edelleen kierroksia ohitustilanteissa. Onneksi rähjäystä ei enää ole ollut. Eilen iltalenkillä päästiin ohi yhdestä puudelista, joka oli haukkunut meidät pystyyn. Kerran jouduin ruikkasemaan naamalle vettä, mutta tämän jälkeen koira luopui hienosti vaikka kierroksia oli ehtinyt kertymään. Että oli hyvä fiilis.

Tänään mennään Annikan ja Piparin avustuksella treenailemaan ohituksia. Kiva kun saadaan treenattua tätä.

Pitkästä aikaa juoksemassa

Viime viikolla ei käyty kertaakaan juoksemassa, kun olo oli niin vetämätön. Nyt on ollut pari päivää jo pirteämpi olo ja kroppa kaipasi lenkkiä. Käytiin Veijariklubin jälkeen hakemassa Tuomas kyytiin ja mentiin Petikkoon juoksemaan. Juoksu kulki yllättävän hyvin viikon tauon jälkeen. Ei ollut ollenkaan tuskainen olo ja olisi voinut juosta pidemmänkin matkan.

Yksi koira tuli lenkillä vastaan. Ohitustilanne ei sujunut kovinkaan mallikelpoisesti... Mietittiin lenkin jälkeen, että noissa tilanteissa jatkossa mennään vaan ohi. Nyt ohituksesta tulee isompi juttu, kun ensiksi juostaan sitten pysähdytään kun toinen koira tulee vastaan. Yleensähän juoksulenkeillä on ohitukset sujuneet hyvin. Lenkillä tuli myös vastaan mies rullasuksilla

Parkkipaikalle kun päästiin, oli siellä kääpiösnautseri, joka räksytti meille. Iines otti asian lungisti. Vilkaisi vain räksyttäjää ja katseli sitten aivan muualle. Hyödynsin tilanteen ja jäätiin hetkeksi palloilemaan parkkipaikalle. Iinestä ei toinen koira kiinnostanut tippaakaan.

Taitava tyttö

Veijariklubin toinen kerta sujui hienosti. Kun mentiin halliin sisään, lagotto haukkui meidät aivan pystyyn. Iines päästeli pieniä puhinoita ja karvat oli pystyssä. Meinasi sanoa takaisin, mutta vettä tuli niskaan ja koira piti suunsa kiinni. Tämän jälkeen Iines käyttäytyi todella hienosti. On se vaan upea otus :) Olin niin ylpeä.

Koirille oli keksitty erilaisia aivojumppia. Piti etsiä herkkupala kupin alta, lautaselle laitettiin ruokaa, jonka sai ottaa vasta luvalla yms. Otimme jälleen tuomarin tervehdystä sekä ohituksia. Koirat istuivat ringissä ja yksi koirakko kiersi ringin. Iines välillä vilkuili muita, mutta malttoi olla paikallaan. Lopussa vielä paikkamakuuta. Laitoin Iineksen tolppaan kiinni ja sain otettua välimatkaa. Iines makasi nätisti vaikka ympärillä oli paljon häiriötä. Kertaakaan ei koira noussut, kun kävelin sitä kohden. Kerran ennakoi, kun siirryin vierelle ja nousi peruasentoon ennen käskyä. Tämän jälkeen palkkailin Iinestä vieressä seisten ja kun se pysyi makuulla. Olen kyllä tyytyväinen, kun päästään treenaamaan paikkamakuuta häiriön alla.

Saatiin palautetta, että Iines on edistynyt todella paljon ja keskittyy hienosti. Ja niinhän se on. Itse vain unohtaa millaista on ollut ja haluaisi, että koko ajan menisi paremmin ja paremmin. Kun miettii miten huonosti Iines keskittyi pienenä tai jos keskittyi ollenkaan niin muutos on valtava. Muiden koirien puuhastelujen seuraaminen ei ole niin tärkeää, kuin minun kanssa tekeminen. On se vaan hieno koira :)

Tahtoo treenaamaan!

Agilityn jatkokurssi alkoi tänään keskustelutilaisuudella. Kurssilla on yhteensä kuusi koirakkoa. Kouluttajana meillä on Aino Pikkusaari. Aino vaikutti tiukalta, mutta reilulta vetäjältä. Juuri sitä haluankin. Haluan tulevaisuudessa kisata Iineksen kanssa ja alusta asti haluan treenata kunnolla eikä vain puuhastella.

Kävimme läpi jokaisen ongelmakohtia ja treenitavoitteita. Minulle ongelmalliseksi koin ohjaamisen. Tarvitsen paljon kuivaharjoittelua ilman koiraa. Lisäksi meidän pitää treenata hallittavuutta. Iines kerää nopeasti kierrokset ja käskyt pitää saada läpi vaikka koiralla olisikin täysi höyry päällä. Haluan myös opettaa Iinekselle, että kun ei treenata pitää osata rauhoittua.

Keskustelutilaisuuden pohjalta odotan kurssilta todella paljon. Mukavaa päästä treenaamaan kunnolla! Olisin halunnut aloittaa treenit heti :)

.. ja vielä esineitä pellolla

Agilityn jälkeen käytiin tallaamassa pellolle esineruutu. Raisa vei Iinekselle esineen ja koira etsimään. Eipä elukka löytänytkään esinettä. Kävi kyllä aivan lähellä, mutta jostain syystä ei löytänyt tai ei tajunnut ottaa sitä. Mentiin sitten kaikki kolme katsomaan minne esine jäi. Ei meinattu hämärässä löytää esinettä ja Raisa oli jo menossa hakemaan toista esinettä, kun Iines löysi esineen. Toinen lähetys tehtiin niin, että vietiin kimpassa esine paikalleen. Nyt sujui hienosti. Seuraava lähetys samalla tavalla. Nyt oli pientä hapuilua ja jouduin lähettämään Iineksen pari kertaa uudestaan.

Raisalta sain palautetta, että pitäisi palkata vielä paremmin kun Iines tuo esineen. Miten multa aina tämä unohtuu? Olin vissiin tsempannut niin agilityn palkkaukseen, että unohtui esineillä hyvä palkkaus... Koiralta vaadin aina treeneissä aivotoimintaa, ehkä omistajankin pitäisi alkaa käyttämään aivojaan?

Kotona kaivoin Palveluskoiraliiton Esine-etsintä -kirjasen esiin. Siinä neuvottiin esine-etsinnän opettaminen samalla tavalla, kun tänään tehtiin. Alussa viedään esine koiran kanssa ruutuun. Kun koira hanskaa tämän, viedään samaan kohtaan kaksi esinettä ja haetutetaan nämä esineet jne. Pitää vielä lueskella treeniohjeet läpi ennen seuraavaa esineiden etsintää.

Raisalle kiitokset jälleen treeniseurasta ja tsemppauksesta :)

Ekaksi agia...

Päätin jättää näyttelytreenit väliin, kun alkoi tuntua että en vain jaksa puudelointia juuri nyt treenata. Olen pistänyt kaikki tsempit ohituksiin, haluan sen asian kuntoon ja keskityn nyt siihen. Näyttelytreenailut jätetään nyt hetkeksi takavasemmalle ja treenataan yksi asia kuntoon.

Lenkillä yksi ohitus meni aivan penkin alle, pari onneksi onnistui. Tuskastutti, soitin Raisalle ja lähdettiin treenaamaan Ojankoon agilityä ja esineruutua.

Treenin tavoitteena oli opettaa Iinekselle, että rimoja ei saa pudottaa. Olimme kovin tuohtuneita, kun rima putosi. Onnistuneesta suorituksesta otus sai kunnon palkan. Saas nähdä mitä pienen elukan päähän jäi treenistä kytemään.

Koitin olla superonnellinen ja iloinen, kun Iines teki oikein. Iines ei kertaakaan lähtenyt juoksemaan palkan kanssa ympäri kenttää vaan toi patukkaa koko ajan minulle. Selvästi olin tällä kertaa niin hauska, että minun kanssa kannatti leikkiä. Pitää muistaa tämä jatkossakin. 

Sunnuntain puuhastelut

Päivä aloitettiin Minnan treeneillä. Häiriökoirana oli tällä kertaa hoffinarttu. Ohittelut sujuivat hienosti. Ei noussut irokeesi pystyyn eikä Iines pidempiä aikoja tuijotellut. Minna muistutti minua, että pitää tuohon Iineksen hihnakäytökseen vielä kiinnittää huomiota. Iines mielellään rykäisee haistelemaan puskien tuoksuja ja niin ei tietenkään saisi tehdä ;) Koira on edistynyt niin paljon lenkkikäyttäytymisessään, että meinaan välillä lipsua. Mutta tiukkaa kuria vain pitää jatkaa...

Ohittelujen jälkeen käytiin Raisan ja koirien kanssa metsälenkillä. Iines oli aivan parkakoira... Kuje ja Kida kurmuuttivat meidän pientä puudelia aluksi eikä Iinestä sitten oikein innostanut leikkiä moisten häiriköiden kanssa.

Illasta koettiin mielenkiintoinen episodi. Iines tykkää varastella villasukkia. Nyt minun villasukkani oli niin mahtava saalis, että ei meinannut siitä luopua millään. Kun vein sen Iinekseltä, niin Iines murahti. Minä olin tietenkin, että mitä perkelettä se elukka oikein sanoi. Iines oli ihan, että "hups, se vain pääsi mun suusta". Eipä hups auttanut vaan Ii meni sitten eteiseen miettimään. Jätin sukan näkyvillä, otin karun pullon ja päästin koiran eteisestä. No eihän se tietenkään mennyt lähellekään sukkaa...
Iineksellä on ollut viime päivinä tämmöisiä hassuja pikkutestailuja. Jos vaikka sohvalle voisi tulla istumaan, ai ei voi vieläkään... Jos mä vähän komennan sua, niin mitä sitten tapahtuu, ai mä istun eteisessä. Ja sitä rataa. Huvittava pieni eläin :)

Minäkö muka söisin villasukkia?

Pihatottista

Aamun vietin veljen perheen luona pakkaushommissa. Saatiin kaikki kirjat pakattua ja komea muuttolaatikkopino aikaiseksi.

Päivällä mentiin Lohjalle. Tuomas vaihtoi autoon jarrupalat ja me Iineksen kanssa otettiin tottista. Otin seuraamista ruualla ja naksulla. Ruokapalkalla koira ei ala edistämään niin paljoa, kuin lelupalkalla. Pitää vielä hinkata seuraamisessa oikeaa paikkaa ja saada varmuutta, ennen kuin alan ottamaan lelupalkkaa enempi mukaan.

Eteenmenoa treenattiin myös. Tässä palkkana toimi jalkapallo. Vietiin yhdessä pallo paikalleen ja käveltiin pihan toiseen päähän. Kontaktista eteen-lähetys.

Lisäksi otin lyhyitä pätkiä paikkamakuuta ja perusasentoa.

Iltalenkki hiekkakuopalla kutistui lyhyeen, kun aloimme kuulla metsästä laukauksia ja koirien haukuntaa. Päätimme poistua takavasempaan, että emme sattuisi hirvenmetsästäjien tielle. Hiekkakuoppalenkki vaihtuikin sitten sänkipeltolenkiksi. Iinestä ei tämä suuremmin surettanut. Kunhan saa päästellä täysiä, niin se on pääasia.

Jälki + metsälenkki

Kävin pitkästä aikaa tekemässä Iinekselle jäljen. Jäljelle laitoin kolme purkkia, mutta en keppejä. Pitää alkaa taas kyllä ottamaan kepit takaisin, mutta nyt ei ollut sopivia keppejä, joten purkit saivat riittää.

Jäljen vanhetessa käytiin metsälenkillä. Iines viipotti koko lenkin kalliota ylös ja alas. Minä olin vaan niin poikki, että välillä vain seistä ihmettelin ja katsoin koiran menoa. Hyvä, että edes toisella meistä virtaa riitti.

Jälki sujui ihan jees. En vienyt alussa Iinestä suoraan jäljen alkuun vaan annoin sen itse löytää jäljen. Hyvin nappasi jäljen ja lähti ajamaan. Ekalla purkille pysähtyi hienosti ja tokalle myös. Viimeisellä pätkällä oli selvästi vaikea kohta. Olin kävellyt polkua, joka oli lehtien peitossa. Tästä Iines meni yli eikä meinannut millään löytää jälkeä. Jouduimme palaamaan takaisin ja lähetin koiran oikeaan suuntaan. Vikalle purkille meni ihmeen vinoon makaamaan... Höh.

Saatiin meidän mieskin viimein kotia. Iines oli onnesta solmussa, kun näki Tuomaksen. En tiedä ymmärsikö elukka, että miekkonen oli ollut poissa useamman päivä vai oliko se vain niin onnellinen kun Tuomaskin oli.

Pikku-Iines jäljellä syksyllä 2007

Nälkä, mikä ihana tekosyy

Iinestä oli eilen alkanut hiukomaan sitten pahemman kerran. Omatoimisena koirana oli päättänyt korjata tilanteen. Hieman vaivannäköähän se oli vaatinut, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta saa kupunsa täyteen.

Tiskipöydällä on pidempään ollut jo purkki, jossa on herkkutikkuja. Nyt oli kiusaus kasvanut liian suureksi ja purkki oli pitänyt tyhjentää. Kansi oli taitavasti avattu ja yksittäispakatut herkkutikkupussit myös. Janohan oli uurastaessa myös yllättänyt. Kupillinen vettä oli mennyt tikkujen lisäksi kurkusta alas. Kotona odotti tyytyväinen koira, jonka vatsa oli komeasti pömpöllä. Röyh, vaan teillekin.

Herkuttelun lopputuloksena oli, että vatsa toimi hyvin. Onneksi menimme illaksi mun vanhempien luokse ja koiran  tarpeilleen päästäminen oli helpompaa.

Käytiin sadesäässä metsälenkillä siskon, äidin ja koirien kanssa. Iines tapasi myös uuden serkkunsa eli sisareni etelävenäjänpaimenkoira Milasun. Tapaaminen sujui paremmin, kuin olin odottanut. Iines ja Milasu olisivat kovasti halunneet leikkiä kimpassa, mutta Matleena ei vielä uskalla pitää Milasua irti, kun se on ollut heillä vasta niin vähän aikaa. Joten leikkimiset jäivät toiseen kertaan.

Jäätiin Siuntioon yöksi ja aamulla huristeltiin kotiin.

Veijariklubi

Ei hitsi mikä päivä.. Aamulla jo oli sellainen olo, että voisi vain kömpiä takaisin pehkuihin. Olisi ehkä kannattanut uskoa tätä fiilistä.

Päivä meni aivan koomassa. Väsytti tosi paljon ja tuntui, että olisin tulossa kipeäksi. Kuudelta meillä oli Pienen koiruuden Veijariklubi-kurssi. Päätin lähteä sinne hyvissä ajoin ja käydä Iineksen kanssa kurssipaikan lähellä lenkillä. Heitin kotiavaimet kassiin, autonavaimet ja kännykän taskuun, ja ei kun menoksi. Samalla kun ovi kolahti kiinni, tajusin että kassi ja kotiavaimet ovat sisällä. Jes, mikä fiilis... Että sattuikin näin, kun Tuomas on vielä työreissulla Belgiassa. Ei kun soittamaan huoltofirmalle. Ehdittiin huoltomiestä odotellessa käydä Iineksen kanssa puolen tunnin lenkillä. Olo oli tässä vaiheessa väsynyt, turhautunut ja kiukkuinen. Lenkillä vielä jouduttiin väistelemään yhtä naista ja collieta, kun ne aina vaihtoi samalle puolelle tietä kuin mekin. Mä en tajua ihmisiä, eikö ne vain näe että toiset yrittää päästä ohi nätisti eikä ole kiinnostuneita muiden ulkoilijoiden tapaamisesta? Pakko vaan yrittää tunkea omaa koiraa iholle.. Tääkin sitten vielä alkoi kiukuttamaan.

Onneksi kaiken tämän ketuttamisen jälkeen itse kurssilla meni tosi hyvin. Iines käyttäytyi mallikkaasti. Treenailtiin sisätiloissa ja koiria oli meidän lisäksi kuusi. Aluksi otettiin katsekontaktia. Me treenattiin samalla myös perusasentoa. Lisäksi otettiin tervehtimisiä, paikkamakuuta ja Iines pääsi tuhoamaan pahvisen kahvikupin, jossa oli herkkuja sisällä. Ihanaa, kun saa häiriötreeniä. Ja tulee treenattua keskittymistä ja paikkamakuuta. Paikkamakuu on jäänyt nyt parina viime viikkona multa unholaan.

Lähdimme jo hieman aikaisemmin pois. Iines oli käyttäytynyt niin hienosti, etten halunnut ottaa riskiä, että keskittyminen herpaantuu ja voisi toisille koittaa sitten rähistä. Käytiin vielä lenkillä ja löydettiin kivat pellot. Iines fiilisteli innoissaan. Mä seisoskelin ja katselin koiran touhuja.

Pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen oli ihanaa päästä kotiin sohvalle makoilemaan.

Esineitä ja ulkoilua Knummella

Päivin kanssa jälleen kerran pidimme kahdestaan esineiden etsintä -treenit. Tallattiin samaan kohtaan ruutu, kuin viimeksikin ja suht samankokoinen. Iineksen ekan esineen Päivi vei ruutuun niin, että Iines näki viennin. Vauhdilla ja varmasti koira upposi takarajalle ja hanska löytyi alta aikayksikön. Hieman olisi halunnut kikkailla hanskan kanssa ennen luovutusta. Heitteli hanskaa hetken ilmaan ennen kuin luovutti. Toisen kerran Iines näki, että Päivi lähti ruutuun, mutta ei nähnyt mihin hanska pudotettiin. Hienosti teki likka taas töitä ja hanska löytyi nopeasti. Nyt luovutus sujui mallikkaammin.

Iineksen pitäisi päästä laskemaan turhat höyryt pihalle ennen esineruutua. Ehkä kikkailutkin jäisivät vähemmälle sitten.

Treenien jälkeen lähdettiin vielä Iineksen kanssa lenkille. Muutamia koiria tuli vastaan. Vettä jouduin hieman ruikkimaan, mutta Iines ei rähissyt. Mukavaa, kun selvää edistystä on tapahtunut.

Tuomaksen ja Iineksen juttu

Lenkillä päästiin ohittelemaan koiria oikein urakalla. Pari viimeistä ohitusta sujuivat tosi mallikkaasti. Tuli todella hyvä mieli, kun koira ei turhia kiihkoillut. Nähtiin lenkillä myös holsku-Ukko, jonka kanssa Iines olisi kovin halunnut leikkiä. Pitää sopia leikkimistreffit joksikin päiväksi. Pääsevät holskut kimpassa juoksemaan ja leikkimään.

Illasta oli edessä jälleen näyttelytreenit. Tuomas ohjasti Iinestä kopeloinnin ajan. Halusin testata miten Iines käyttäytyy, kun minä en ole narunpäässä. Minua kun mietityttää ja hieman jännittää koiran reaktiot. Tuomas taas on rauhallinen kuin viilipytty eikä ota Iineksen temppuiluja itseensä. Eikä Tuomaksen hermot pettäneet nytkään. Marjaana koski Iinestä päähän ja katsoi hampaat, ja Iines vain seistä tapitti aloillaan. Ja mamma oli ylpeä koirasta ja miehestä :D Koitin kotimatkalla Tuomakselle ehdotella josko näyttelyt olisivat hänen ja Iineksen "se juttu". Siippani ei kuitenkaan tästä mahti-ideasta innostunut. Minä kun jo sieluni silmin näin Iineksen ja Tuomaksen Voittajan bis-kehässä kirmaamassa...

Iineksen esittely ja väsynyttä sakkia

Sain vihdoin ja viimein päivitettyä tekstin Iineksen MH-luonnekuvauksen yhteyteen. Lisäksi lisäsin muutaman kuvan, jotka napsin videolta. Kuvat ovat hieman suttuisia, mutta erottaa niistä sentään koiran ;) >> MH

Iines pääsi tänään näytille. Kävimme esittelemässä Iinestä eräälle holskuista kiinnostuneelle tytölle. Leikitin Iinestä ja kerroin koirasta. Lisäksi vein Iineksen MH-luonnekuvauksen katsottavaksi. Iineksestä treenit taisivat olla sikahauskat. Ei tarvinnut, kuin napittaa mammaa ja taas leikittiin. Lisää tällaisia treenejä, sanoo Iines :)

Käytiin kiertämässä Petikon viiden kilsan lenkki. Ei oikein juoksu kulkenut mulla eikä Tuomaksella, joten käveltiin loppulenkistä noin puolitoista kilsaa. Oli kummaltakin puhti poissa. Sunnuntaiväsymystä kenties...

Illasta käytiin vielä pesemässä vanhempien Avensis. Iines on tottunut autonpesijä. Koira vetää tyytyväisenä sikeitä häkissään, kun auto peseytyy.

Pihatottista

Minnan treenien jälkeen väsytti tosi paljon. Nukahdin sohvalle, kun katselin telkkaria ja kun siitä havahduin, päätin mennä jatkamaan päiväunia omaan sänkyyn. Päikkäreiden jälkeen lähdettiin ajelemaan Lohjalle.

Otettiin pihalla hieman tottista. Seuraaminen sujui paremmin, kun patukka oli piilossa takin alla. Jos Iines näki sen, rupesi heti edistämään. Perusasentoa treenattiin myös ja eteenistumista. Eteen tuli tosi tiiviisti. Hieman ehkä liiankin tiiviisti. Selvästi keräsi kierroksia jalkapallosta, joka oli mun takana. Pitää miettiä tuota palkan paikkaa.

Illasta käytiin lenkillä hiekkakuopilla. Iines nautti, kun pääsi täysiä juoksemaan. On sitä menoa kyllä hauska seurata.

Minnan treenit

Kello yhdeksäksi suunnattiin Perkkaalla Minnan treeneihin. Häiriönä meillä oli tällä kertaa Maikku ja berni-Emppu. Iines käyttäytyi mallikkaasti. Karvat pysyivät ojennuksessa eikä ääniä päästelty. Tokalla kerralla häiriköijät pääsivät jo tosi läheltä kulkemaan. Yhden syöksyn Iines teki, mutta ei kerännyt kierroksia. Minna myös silitteli Iinestä ja palkkasi, kun koiruus oli nätisti. Tätä treeniä tarvitaan vielä paljon lisää. Hyvä, että sitä tulee nyt otettua viikoittain.

Sovittiin, että ensi kerralla otetaan todellisemman tuntuista lenkkeilyä. Olisi kiva päästä treenaamaan tilannetta, jossa koira tulee yllättäen eteen.

Kiva kyllä, että Iineksellä on kierrokset laskeneet. Ei tarvitse koiran olla koko ajan hälytystilassa ja se on selvästi rennompi.