.. ja vielä esineitä pellolla

Agilityn jälkeen käytiin tallaamassa pellolle esineruutu. Raisa vei Iinekselle esineen ja koira etsimään. Eipä elukka löytänytkään esinettä. Kävi kyllä aivan lähellä, mutta jostain syystä ei löytänyt tai ei tajunnut ottaa sitä. Mentiin sitten kaikki kolme katsomaan minne esine jäi. Ei meinattu hämärässä löytää esinettä ja Raisa oli jo menossa hakemaan toista esinettä, kun Iines löysi esineen. Toinen lähetys tehtiin niin, että vietiin kimpassa esine paikalleen. Nyt sujui hienosti. Seuraava lähetys samalla tavalla. Nyt oli pientä hapuilua ja jouduin lähettämään Iineksen pari kertaa uudestaan.

Raisalta sain palautetta, että pitäisi palkata vielä paremmin kun Iines tuo esineen. Miten multa aina tämä unohtuu? Olin vissiin tsempannut niin agilityn palkkaukseen, että unohtui esineillä hyvä palkkaus... Koiralta vaadin aina treeneissä aivotoimintaa, ehkä omistajankin pitäisi alkaa käyttämään aivojaan?

Kotona kaivoin Palveluskoiraliiton Esine-etsintä -kirjasen esiin. Siinä neuvottiin esine-etsinnän opettaminen samalla tavalla, kun tänään tehtiin. Alussa viedään esine koiran kanssa ruutuun. Kun koira hanskaa tämän, viedään samaan kohtaan kaksi esinettä ja haetutetaan nämä esineet jne. Pitää vielä lueskella treeniohjeet läpi ennen seuraavaa esineiden etsintää.

Raisalle kiitokset jälleen treeniseurasta ja tsemppauksesta :)

Ekaksi agia...

Päätin jättää näyttelytreenit väliin, kun alkoi tuntua että en vain jaksa puudelointia juuri nyt treenata. Olen pistänyt kaikki tsempit ohituksiin, haluan sen asian kuntoon ja keskityn nyt siihen. Näyttelytreenailut jätetään nyt hetkeksi takavasemmalle ja treenataan yksi asia kuntoon.

Lenkillä yksi ohitus meni aivan penkin alle, pari onneksi onnistui. Tuskastutti, soitin Raisalle ja lähdettiin treenaamaan Ojankoon agilityä ja esineruutua.

Treenin tavoitteena oli opettaa Iinekselle, että rimoja ei saa pudottaa. Olimme kovin tuohtuneita, kun rima putosi. Onnistuneesta suorituksesta otus sai kunnon palkan. Saas nähdä mitä pienen elukan päähän jäi treenistä kytemään.

Koitin olla superonnellinen ja iloinen, kun Iines teki oikein. Iines ei kertaakaan lähtenyt juoksemaan palkan kanssa ympäri kenttää vaan toi patukkaa koko ajan minulle. Selvästi olin tällä kertaa niin hauska, että minun kanssa kannatti leikkiä. Pitää muistaa tämä jatkossakin. 

Sunnuntain puuhastelut

Päivä aloitettiin Minnan treeneillä. Häiriökoirana oli tällä kertaa hoffinarttu. Ohittelut sujuivat hienosti. Ei noussut irokeesi pystyyn eikä Iines pidempiä aikoja tuijotellut. Minna muistutti minua, että pitää tuohon Iineksen hihnakäytökseen vielä kiinnittää huomiota. Iines mielellään rykäisee haistelemaan puskien tuoksuja ja niin ei tietenkään saisi tehdä ;) Koira on edistynyt niin paljon lenkkikäyttäytymisessään, että meinaan välillä lipsua. Mutta tiukkaa kuria vain pitää jatkaa...

Ohittelujen jälkeen käytiin Raisan ja koirien kanssa metsälenkillä. Iines oli aivan parkakoira... Kuje ja Kida kurmuuttivat meidän pientä puudelia aluksi eikä Iinestä sitten oikein innostanut leikkiä moisten häiriköiden kanssa.

Illasta koettiin mielenkiintoinen episodi. Iines tykkää varastella villasukkia. Nyt minun villasukkani oli niin mahtava saalis, että ei meinannut siitä luopua millään. Kun vein sen Iinekseltä, niin Iines murahti. Minä olin tietenkin, että mitä perkelettä se elukka oikein sanoi. Iines oli ihan, että "hups, se vain pääsi mun suusta". Eipä hups auttanut vaan Ii meni sitten eteiseen miettimään. Jätin sukan näkyvillä, otin karun pullon ja päästin koiran eteisestä. No eihän se tietenkään mennyt lähellekään sukkaa...
Iineksellä on ollut viime päivinä tämmöisiä hassuja pikkutestailuja. Jos vaikka sohvalle voisi tulla istumaan, ai ei voi vieläkään... Jos mä vähän komennan sua, niin mitä sitten tapahtuu, ai mä istun eteisessä. Ja sitä rataa. Huvittava pieni eläin :)

Minäkö muka söisin villasukkia?

Pihatottista

Aamun vietin veljen perheen luona pakkaushommissa. Saatiin kaikki kirjat pakattua ja komea muuttolaatikkopino aikaiseksi.

Päivällä mentiin Lohjalle. Tuomas vaihtoi autoon jarrupalat ja me Iineksen kanssa otettiin tottista. Otin seuraamista ruualla ja naksulla. Ruokapalkalla koira ei ala edistämään niin paljoa, kuin lelupalkalla. Pitää vielä hinkata seuraamisessa oikeaa paikkaa ja saada varmuutta, ennen kuin alan ottamaan lelupalkkaa enempi mukaan.

Eteenmenoa treenattiin myös. Tässä palkkana toimi jalkapallo. Vietiin yhdessä pallo paikalleen ja käveltiin pihan toiseen päähän. Kontaktista eteen-lähetys.

Lisäksi otin lyhyitä pätkiä paikkamakuuta ja perusasentoa.

Iltalenkki hiekkakuopalla kutistui lyhyeen, kun aloimme kuulla metsästä laukauksia ja koirien haukuntaa. Päätimme poistua takavasempaan, että emme sattuisi hirvenmetsästäjien tielle. Hiekkakuoppalenkki vaihtuikin sitten sänkipeltolenkiksi. Iinestä ei tämä suuremmin surettanut. Kunhan saa päästellä täysiä, niin se on pääasia.

Jälki + metsälenkki

Kävin pitkästä aikaa tekemässä Iinekselle jäljen. Jäljelle laitoin kolme purkkia, mutta en keppejä. Pitää alkaa taas kyllä ottamaan kepit takaisin, mutta nyt ei ollut sopivia keppejä, joten purkit saivat riittää.

Jäljen vanhetessa käytiin metsälenkillä. Iines viipotti koko lenkin kalliota ylös ja alas. Minä olin vaan niin poikki, että välillä vain seistä ihmettelin ja katsoin koiran menoa. Hyvä, että edes toisella meistä virtaa riitti.

Jälki sujui ihan jees. En vienyt alussa Iinestä suoraan jäljen alkuun vaan annoin sen itse löytää jäljen. Hyvin nappasi jäljen ja lähti ajamaan. Ekalla purkille pysähtyi hienosti ja tokalle myös. Viimeisellä pätkällä oli selvästi vaikea kohta. Olin kävellyt polkua, joka oli lehtien peitossa. Tästä Iines meni yli eikä meinannut millään löytää jälkeä. Jouduimme palaamaan takaisin ja lähetin koiran oikeaan suuntaan. Vikalle purkille meni ihmeen vinoon makaamaan... Höh.

Saatiin meidän mieskin viimein kotia. Iines oli onnesta solmussa, kun näki Tuomaksen. En tiedä ymmärsikö elukka, että miekkonen oli ollut poissa useamman päivä vai oliko se vain niin onnellinen kun Tuomaskin oli.

Pikku-Iines jäljellä syksyllä 2007

Nälkä, mikä ihana tekosyy

Iinestä oli eilen alkanut hiukomaan sitten pahemman kerran. Omatoimisena koirana oli päättänyt korjata tilanteen. Hieman vaivannäköähän se oli vaatinut, mutta mitäpä sitä ei tekisi, jotta saa kupunsa täyteen.

Tiskipöydällä on pidempään ollut jo purkki, jossa on herkkutikkuja. Nyt oli kiusaus kasvanut liian suureksi ja purkki oli pitänyt tyhjentää. Kansi oli taitavasti avattu ja yksittäispakatut herkkutikkupussit myös. Janohan oli uurastaessa myös yllättänyt. Kupillinen vettä oli mennyt tikkujen lisäksi kurkusta alas. Kotona odotti tyytyväinen koira, jonka vatsa oli komeasti pömpöllä. Röyh, vaan teillekin.

Herkuttelun lopputuloksena oli, että vatsa toimi hyvin. Onneksi menimme illaksi mun vanhempien luokse ja koiran  tarpeilleen päästäminen oli helpompaa.

Käytiin sadesäässä metsälenkillä siskon, äidin ja koirien kanssa. Iines tapasi myös uuden serkkunsa eli sisareni etelävenäjänpaimenkoira Milasun. Tapaaminen sujui paremmin, kuin olin odottanut. Iines ja Milasu olisivat kovasti halunneet leikkiä kimpassa, mutta Matleena ei vielä uskalla pitää Milasua irti, kun se on ollut heillä vasta niin vähän aikaa. Joten leikkimiset jäivät toiseen kertaan.

Jäätiin Siuntioon yöksi ja aamulla huristeltiin kotiin.

Veijariklubi

Ei hitsi mikä päivä.. Aamulla jo oli sellainen olo, että voisi vain kömpiä takaisin pehkuihin. Olisi ehkä kannattanut uskoa tätä fiilistä.

Päivä meni aivan koomassa. Väsytti tosi paljon ja tuntui, että olisin tulossa kipeäksi. Kuudelta meillä oli Pienen koiruuden Veijariklubi-kurssi. Päätin lähteä sinne hyvissä ajoin ja käydä Iineksen kanssa kurssipaikan lähellä lenkillä. Heitin kotiavaimet kassiin, autonavaimet ja kännykän taskuun, ja ei kun menoksi. Samalla kun ovi kolahti kiinni, tajusin että kassi ja kotiavaimet ovat sisällä. Jes, mikä fiilis... Että sattuikin näin, kun Tuomas on vielä työreissulla Belgiassa. Ei kun soittamaan huoltofirmalle. Ehdittiin huoltomiestä odotellessa käydä Iineksen kanssa puolen tunnin lenkillä. Olo oli tässä vaiheessa väsynyt, turhautunut ja kiukkuinen. Lenkillä vielä jouduttiin väistelemään yhtä naista ja collieta, kun ne aina vaihtoi samalle puolelle tietä kuin mekin. Mä en tajua ihmisiä, eikö ne vain näe että toiset yrittää päästä ohi nätisti eikä ole kiinnostuneita muiden ulkoilijoiden tapaamisesta? Pakko vaan yrittää tunkea omaa koiraa iholle.. Tääkin sitten vielä alkoi kiukuttamaan.

Onneksi kaiken tämän ketuttamisen jälkeen itse kurssilla meni tosi hyvin. Iines käyttäytyi mallikkaasti. Treenailtiin sisätiloissa ja koiria oli meidän lisäksi kuusi. Aluksi otettiin katsekontaktia. Me treenattiin samalla myös perusasentoa. Lisäksi otettiin tervehtimisiä, paikkamakuuta ja Iines pääsi tuhoamaan pahvisen kahvikupin, jossa oli herkkuja sisällä. Ihanaa, kun saa häiriötreeniä. Ja tulee treenattua keskittymistä ja paikkamakuuta. Paikkamakuu on jäänyt nyt parina viime viikkona multa unholaan.

Lähdimme jo hieman aikaisemmin pois. Iines oli käyttäytynyt niin hienosti, etten halunnut ottaa riskiä, että keskittyminen herpaantuu ja voisi toisille koittaa sitten rähistä. Käytiin vielä lenkillä ja löydettiin kivat pellot. Iines fiilisteli innoissaan. Mä seisoskelin ja katselin koiran touhuja.

Pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen oli ihanaa päästä kotiin sohvalle makoilemaan.