Lauantaina lähdettiin aamusta viestitreeneihin. Treenit olivat tällä kertaa Luukissa hiekkakuopalla. Iineksellä oli tuttuun tyyliin vauhti päällä. Kaveri vetää täysillä eikä oikein malta pysähtyä. Tuomaksen päässä teki ekalla kerralla niin, että juoksi kyllä hyvin Tuomakselle, mutta lähti saman tien takaisin mun luokse juoksemaan. Tällä kertaa oli palkkana kuivattua maksaa, mutta ei edes maksa auttanut jarruihin. Vinkkinä saatiin, että otettaisiin ensi kerralla lelu mukaan. Itse seisoin pienen ylämäen päällä, joten siihen Iines pysähtyi lopussa paremmin, kun oli tuo mäki hiljentämässä vauhtia. Tuomaskin siirtyi vikaksi kerraksi pienen mäen päälle ja Iines pysähtyi paremmin.
Viestitreenien jälkeen suunnattiin Iineksen, Tuomaksen, Raisan ja Kujeen kanssa Hannulle ja Merjalle kylään. Kersat käyttäytyvät hyvin autossa. Pientä mekastusta kuului alkumatkasta, mutta kokonaisuudessaan autoilu sujui hyvin. Perillä Iines, Kuje ja Asta pääsivät pihalle juoksemaan. Asta koitti muita kurmuuttaa ja Iines taisi olla enimmäkseen kenollaan ;)
Lauantai-iltana käytiin vielä Tuomaksen kummitädin luona kylässä. Kyläpaikka taisi olla Iineksen mieleen koska Kikka-kummitäti syötti hyviä koirankeksejä useamman kappaleen. Vierailun jälkeen ajeltiin Tuomaksen vanhempien luo Lohjalle joulun viettoon.
Sunnuntaina Iines oli hoidossa Lohjalla, kun kävin tallilla ja asioilla. Iines oli reippaana tyttönä osallistunut joulusiivoukseen imurissa, mopissa ja matoissa roikkuen.. Voi tietenkin olla, että Iineksestä oli enemmän haittaa kuin hyötyä siivouksessa.
Tänään meni kersan kanssa oikein kunnolla hermo, kun oltiin pihalla.. Ei kuunnellut ollenkaan vaan pinkoi vaan karkuun kun komensin. No sai sitten mennä sisälle kun ei kerran korvat ja järki toimi. Että ärsytti. Jäi sitten Iinekseltä lenkki väliin tuon takia. Odotti meitä muita eteisessä. Illalla on taas totellut ja uskonut paremmin.
Iineksellä on selvästi alkanut olemaan tuollaisia testailuja eli kokeilee pätevätkö vielä säännöt mitä ennen on ollut. Aamulla Iines oli aivan varma, että hän on metsästyskoira. Fasaani lähti niin kivasti lentoon, että pitihän sen perään lähteä. Pysähtyi, kun kunnolla karjaisin.
Lahjoista Iines oli innoissaan. Hieman vaan meni pienellä koiralla sekaisin omat ja Wilhon lahjat. Eihän sitä kaikkia joulun kommervenkkejä voi tietää, kun vasta ekaa joulua viettää... Joulun lempilahja oli Lauralta saatu vinkuva pehmojääkarhu. Tätä huippuhienoa lahjaa piti puolustaa Wilho-serkulta ja koirat saivatkin pienen ärinäkohtauksen päälle. Muuten koiruuksilla on mennyt tosi kivasti kimpassa.
Aamuyöstä lähdetään ajelemaan kohti Sallaa. Ihanaa päästä kunnon talven keskelle. Toivottavasti Iines ei luule olevansa porokoira, jos poroja kohdataan Lapissa.
Wilho-serkun kanssa oli mukavaa
Osataan me istua näin nätisti
Parasta joulussa taisivat olla lahjat Iineksen mielestä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti