Viikonloppuna oltiin mökillä ja kävin lauantaina tekemässä Iinekselle jäljen. Harmi, kun en osaa vielä käyttää meidän uuttaa gepsiä joten en sitten mittaillut jälkeä tarkemmin. Keppejä oli neljä, ensimmäinen purkin päällä, toinen kannen ja kaksi maassa. Maasto oli helppoa, sammaleista metsikköä. Jälki vanheni reilun tunnin. Pidin Iineksen vapaana, kun käveltiin jäljelle. Hienosti malttoi kävellä vieressä metsään. Valjaat päälle ja koiralla oli nenä maassa. Selvästi tiesi homman nimen. Alku meni hieman kaahotukseksi. Tein alkuun pitkän suoran, mutta koira puikkelehti paljon. Rahoittui sitten ja rupesi tekemään hommia. Kaikki kepit löytyivät, mutta ei tarjonnut maahanmenoa niin hyvin kuin aikaisemmin. Pitää ottaa keppitreeniä siis... Kolmannen kepin kohdalle meni hieman ohi, mutta hienosti itse korjasi ja pakitti kepin luo ja pysähtyi. Vikalla kepin jälkeen palkkasin vielä lentävällä patukalla.
Takaisin kun käppäiltiin puskasta pöllähti lentoon lintu. Iines tietenkin sinkosi innoissaan sen perään. Kun ehdin paikalle oli lintu maassa ja Iines tuijotti sitä patukka suussa. Taisi olla sen verran poikanen, ettei lentänyt vielä kunnolla. Onneksi Iineksestä patukka oli kivempi kuin liikkumaton lintu. Kiltisti lähti mukaan, kun käskin. Lintu oli varmaan luullut, että nyt tuli loppu...
----
Iineksen tassu kesti onneksi hyvin viikonlopun. Sidettä ja sukkaa pidettiin jalassa. Järvessä Iines lotrasi ja kävi uimassa. Sidettä vaihdettiin ja tassua kuivateltiin sitten tasaisin väliajoin.
Iinekseltä on nyt ollut useamman kuukauden jo kepit täysin kiellettyjä. Pojat heittelivät rapumertoja järveen ja Iines luuli, että mertojen merkkipalikat olivat keppejä, joita voi noutaa vedestä. Koira sitten kävi noutamassa puupalikan ja katiskan. Hieman hidasti uintivauhtia perässä raahautuva merta, mutta sitkeä mimmi veti saaliinsa rantaan. Kauaa ei saanut puukalikasta nauttia vaan Inkku pääsi sisälle oleskelemaan ja jäähdyttelemään tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti