Tämä viikko sujui koiran suhteen ristiriitaisissa tunnelmissa. Välillä tuntuu, että päästään oikeasti eteenpäin ja sitten taas tuntuu, että tallataan vaan paikoillaan.
Tiistain turinat
Vuorossa oli jälkitreenit Siikajärvellä. Käytiin metsässä käppäilemässä ennen treenejä ja oli ihan leppoisaa. En tiedä minkä vainun Iines yhdessä kohtaa sai, kun aivan yllättäen sen häntä pörhistyi kunnon pölyhuiskaksi. Vaihdettiin sitten suuntaa, ettei jouduta nokitusten minkään metsäneläjän kanssa.
Tehtiin taas janatreeniä samalla periaatteella, kuin Leenan kanssa viimeksi.
Talloin Iinekselle loppujen lopuksi kaksi janaa, kun eka ei mennyt kovinkaan hyvin. Kepit kyllä löytyivät, mutta janalle meno oli rauhatonta ja jäljestys poukkoilevaa. Toka jana meni paremmin ja varsinkin sen toinen lähetys. Itse pitäisi vaan malttaa keskittyä eikä vain roiskasta koiraa hommiin.
Keskiviikon kertomukset
Tuomas hoiti Iineksen lenkityksen. Iines oli painellut pellolla pupun perässä, mutta onneksi hävittänyt sen pitkään heinikkoon. Taisi saada isäntä muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin.
Outi oli meillä yökylässä ja se vasta oli Iineksestä ihanaa. Outi ja Iines leikkivät pihalla kimpassa kepeillä ja aamulla Iineksellä oli kova kiire olohuoneeseen katsomaan, että onko se ihana ihminen vielä meillä. Ja olihan se.
Torstain tohinat
Olimme sopineet treffit Leenan, Piian ja Saaran kanssa Petikkoon. Petikon olivat vallanneet myös suunnistajat. Enpä ole niitä ennen tuolla tavannut. Pitäisi kaivaa netin syövereistä pk-seudun iltarastien ajat, jotta osaisi pysyä poissa niiden tieltä.
Käytiin Leenan kanssa kimpassa lenkillä ennen treenejä. Iines keräili kunnon kiekat.. Huoh. Yhtä touhotusta koko lenkki. Pari koiraa tuli vastaan, joista piti kiihtyä vielä enemmän. Mutta omat hermot ei mennyt. Turhautti kyllä vietävästi.
Lenkin jälkeen Iines sai hengailla sen aikaa, kun vaihdettiin kuulumisia. Parkkipaikalla oli vehnäterriereitä, joita Iines katseli ihan iisisti. Yksi meni aika läheltä ohikin, mutta ei se aiheuttanut mitään überreaktioita. Ohitettavat koirat on vaikeita, mutta ei nämä hengailut..
Muut ottivat tottista. Iines treenasi tuomarin tervehdystä Serin ollessa lähellä. Kerran meinasi syöksähtää Seriä kohti, mutta uskoi yllättävän hyvin, kun kielsin. Hyvät fiilikset jäivät treenistä.
Olimme bonganneet Leenan kanssa hyvän esineruutupaikan lenkin yhteydessä ja tottiksen jälkeen ajettiin kuoppaista tietä metsänlaitaan. Tallattiin 50m x 50m ruutu. Haetutin Iineksellä yhden esineen. Iines kävi ruudussa aika pitkällä, mutta esinettä ei löytynyt. Tokalla lähetyksellä esine sitten löytyi.
Hyvä elukka
Perjantain pulinat
Treffasimme Raisan kanssa lentokentän kupeessa ja suuntasimme kimpassa lenkillä. Löysimme Seutulasta kivat pellot, jolle koirat pääsivät kirmailemaan.
Lenkin jälkeen ajelimme Lauran luo agiliitelemään.
Iines keskittyi aluksi maisemien katseluun eikä minuun. Lauran ohjeistuksella pistin koiran hihnaan ja tein tiukkoja käännöksiä, kunnes Iines alkoi ottamaan kontaktia. Vasta kontaktista aloitettiin treenit. Otimme useamman lyhyen treenikerran ja treenasimme hyppyjä, putkea sekä keppejä. Aina, kun Iines rupesi kuikuilemaan eikä keskittynyt pistin sen hihnaan, ja treeni jatkui kun koira oli taas paremmin messissä.
Jos koiralla oli hankalaa, niin oli myös minulla. Olin auttamattomasti myöhässä monen monta kertaa. Kun käsky piti antaa, kun koira on esteen päällä, annoin sen kun Iines oli jo luonani.
Keppejä treenattiin verkoilla. Laura piti Iinestä hihnasta ja minä ohjasin kädellä keppien lomasta. Lopussa oli Iineksen kuppi, jossa oli ruokaa. Iines hiffasi keppien pujottelun nopeasti. Viikonloppuna suunnittelin jo omien agilityesteiden hankkimista takapihalla.
Tuomas ei jostain syystä tästä ideasta innostunut...
Viikonlopun vikinät
La ja su kuluivat pihahommissa. Etupiha sai uuden ilmeen ja takapiha on hyvässä vaiheessa. Iinestä harmitti, kun se ei päässyt pihahommiin mukaan. Se oli mieluusti auttanut kaivuuhommissa ja mullan mylläämisessä.
Lauantaina otimme lenkin yhteydessä viestitreenin. Koska olemme treenanneet viime aikoina viestiä niin vähän, päätimme ottaa helpon treenin. Iines juoksi pellolla eestaas muutaman sadan metrin matkaa. Inkku juoksi lujaa ja taakseen vilkuilematta.
Sunnuntain lenkki alkoi vauhdikkaasti. Vastaan tuli kultainennoutaja fleksissä viipoittaen ja se oli Iinekselle liikaa. Jälkiviisasteltiin sitten, että olisi pitänyt kiertää, ei olisi pitänyt laittaa Iinestä liian vaikeaan tilanteeseen. Olisi ja olisi. Otin lenkillä tottista. Iines oli huonossa moodissa eikä olisi tehnyt yhtään mitään. Tai sen minkä se teki, se teki huonosti. Ja mua alkoi jurppimaan entisestään. Kiukuttelin sitten hetken ja motkotin Tuomakselle miten kaikki menee vain päin peetä. Pieni purkaus auttoi ja hetken päästä oli jo parempi fiilis. Onhan koirassa tapahtunut muutoksia kesästä. Kotona se on rennompi eikä touhota. Lenkkeilykin sujuu paremmin. Harmittaa vain niin vietävästi, kun ohitukset meni ihan persiilleen ja tottista tahtoisin treenata kunnolla.. Ääh. Ehkä tää taas tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti