EPK:n leirillä

Perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Inkoota ja EPK:n leiriä. Paikka oli kiva ja viikonloppu todella antoisa.

Rauha!

Leiriohjelmassa oli ensiksi Tiinan vetämä koulutus, jonka aiheena palkkaaminen ja siihen liittyen mm. patoaminen, vietti sekä aktiivisuus. Iineksen kanssa treenattiin rauhavaihetta. Pääsin itse tästä asiasta viimein jyvälle.. Nyt vain pitää alkaa opettamaan koiralle tätä. 

Vaikeuksia tällä kerralla tuotti Iineksen ylitsepursuava energia. Ei enää siis treeneihin koiran kanssa, joka on viettänyt työpäivän kotona ja sitten vielä pari tuntia autossa. Iineksen pitää päästä päästelemään turhia höyryjä ulos ennen treenejä. Alkutreenistä meni koiran oikeaa tilaa hakiessa. Irrotukset eivät oikein sujuneet. Minun pitäisi opettaa koiralle, että on hyvä asia mennä maahan ja irrottaa koska siitä seuraa jotain mukavaa. Nyt tämä maahan meno ja irrotus ovat Iinekselle välttämätön paha. 

Rauhavaiheen treenausta

Ja leikki jatkuu.

Seuraamisessa Tiina tömisteli jalkojaan häiriöksi. Tämä oli Iineksestä tosi outoa ja ohjaajelle myös ;) Näitä pitää alkaa vaan treenaan, jotta koira oppii kestämään häiriötä paremmin.

Olipas rankkaa!

Lauantaina otin Iineksen kanssa lyhyen leikkihetken ja pari seuruupätkää. Nyt koira oli paremmassa moodissa ja treeni sujui paremmin.

 

Yllätyksiä

Lauantaina oli myös mielenkiintoinen testi, johon Iines pääsi osallistumaan. Katriina Tiira tutkii arkuuden taustalla vaikuttavia geenejä ja hän on kehittänyt testin tätä varten. Koirat vietiin yksitellen pihalle, jossa valmiiksi odotti pienen lapsen kokoinen vekotin, joka oli rakennettu kauko-ohjattavan auton päälle. Kun vekotin lähti liikkeelle, ja koira reagoi siihen, koira päästettiin irti. Olin aivan varma, että Iines päästää pöhinät, mutta tukka oli vain pystyssä. Eka Iines kävi moikkaamassa Simoa, joka toimi kameramiehenä, ja sitten se kävi katsomassa kummallista laitetta. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt Iineksen reaktiosta.

 

Iines pääsi yllättämään minut leirillä vielä pari kertaa. Lauantaina Iines tuli hengailemaan hetkeksi, kun istuimme porukalla iltaa. Ei tainnut olla neidillä edes tukka pystyssä. Kummastusta vain aiheutti, kun Iines ei syönyt sipsejä. Tyttö seuraa selvästi linjojaan. 

Kun olin viemässä Iinestä meidän huoneeseen, sattuivat Mona ja Piia käytävälle samaan aikaan. Tukka pystyssä Iines kävi nuuskaisemassa Monaa, mutta tuli käskystä pois. Luultiin jo Piian kanssa, että saadaan koirapainit aikaiseksi. 

 

Hyvää ja huonoa jäljestystä

Kävin viikonlopun aikana tekemässä kaksi jälkeä. Lauantainen jälki oli oikea unelma. Ei ole koskaan mennyt niin hyvin. Iines tarkasti askeleet hienosti ja pari kertaa palasi takaisin tsekkaamaan askeleen. Todella rauhallista ja tarkkaa työtä. Sunnuntainen jälki oli sitten kaukana unelmasta. Tein jäljen pellon toiseen laitaan, jossa heinikko oli huomattavasti lyhyempää. Tuuli oli aika kova ja puuskittainen. Koira oli kummilla kiekoilla ennen jälkeä. Jos vain olisin ollut fiksu, en olisi ajanut jälkeä siinä mielentilassa. Mutta kiire oli kova, kun meidän piti lähteä vielä Jämsään ristiäisiin. Alussa Iines pääsi ryykäisemään jäljelle. Koko jälki meni sitten aivan penkin alle. Koira jäljesti muutaman askeleen hyvin ja sitten se seisoskeli pää pystyssä. Se ajoi jäljen sivussa vasemmalla tai sitten vain mun vasenta askelta. Tuuli kyllä kävi niin, että se painoi varmasti hajua vasemmalle. Lopussa Iines vielä pääsi ryykäisemään purkille. Joten joo, ei ihan nappi suoritus. 

 

Kyllä jäi kaivelemaan viimeinen jälki. Onneksi oli pitkä automatka aikaa miettiä taistelusuunnitelmia. Nyt pitää kyllä etsiä lyhyempää ruohikkoa, jonne voin tehdä jälkeä ja erilaisia maastoja muutenkin jälkeä varten. Pitää juhannuksena tehdä useampi jälki.