Voehan jälki...

Pienimuotoisen tauon jälkeen selvisimme pitkästä aikaa eilen jäljelle. Jälkitreenit alkoivat tuskailulla.. Pelto, johon oli suunnitellut jäljen tallaavani, oli kasvattanut komean heinikon. Lyhyen metsälenkin jälkeen kurvaisin sitten erään huonekaluliikkeen nurmikolle. Nurmelle tallatun jäljen eka suora oli noin 70 askelta, kulma oikealle, 100 askelta esine ja 100 askelta ja vika esine. Pidin liinasta vastaan, kun Iines koitti kiriä vauhtia. Pidättelyä johti siihen, että Iines seistä mölletteli ja ihmetteli maailmaa. Eka kulma meni ihan persiilleen ja samoin ekan esineen ilmaisu. Iines näki esineet muutamaa askelta ennen eikä millään suostunut laittamaan enää nenää maahan. [Kun se esinehän on aivan tuossa, kun vain venytän sinne!] Koiralla meni tästä säädöstä pasmat sekaisin ja se makoili maassa tovin ja toisen minun toistellessa "jälki, jälki, jälki". Ekan esineen jälkeen pari pällistelyä taas. Toka ilmaisu oli vino, mutta tällä kertaa Iines ei bongannut esinettä etukäteen.

Koska eka jälki meni niin ala-arvoisesti, talloin vielä toisen jälkeen. Pituutta vain 70 askelta ja enemmän namea. Esineen jemmasin parin lehden alle. Pari maiseman möllötystä tuli taas, kun ei saanut edetä vauhdikkaampaa tahtia. Esineen ilmaisu tällä kertaa hyvä.

 

Ei ollut mikään kuningas-fiilis näiden jälkien jälkeen. Lisää treeniä sitten vaan ja rutkasti.

 

Muuta sitten ei ollakkaan tällä viikolla treenailtu. Viime viikonlopun mökkituliaisena oli vesihäntä ja maanantaina sai sitten jäädä purut väliin.