Hakkaa päätä vielä vähän kovemmin seinään…

Eiliset agilitytreenit olivat täysi fiasko. Olen vieläkin niin vihainen koiran käytöksestä, että olen onnellinen, ettei otus ole nyt minun lähelläni. Olimme treenaamassa kahdella esteellä, kun Iines ryösti esteiden välistä ja syöksyi lähellä olevan staffin luo. Eikä Iines mennyt staffin luo millään ’onpa hauska nähdä kamu’ -asenteella vaan ’nyt väännetään ja kovaa’ -mielellä. Kun sain revittyä Iineksen pois, istuin sen päälle kymmenisen minuuttia ja yritin niellä kiukkuani. Päällä istuminen, pakkorauhoittuminen ja minun kiukkuni auttoivat sen verran, että koira oli todella hyvin kuulolla. Onneksi kumpaankaan koiraan ei tullut mitään jälkiä. Vaikka toivon, että staffi olisi syönyt Iineksen pään.. Mitä Iines tekee päänupilla, jossa ei ole mitään toimintaa?

Treeniemme vetäjä sanoi, että hänellä on hyvin samankaltainen koira ja yritti vakuuttaa minulle, että ei tämä ole mikään maailmanloppu. Hän lupasi laittaa sähköpostilla meille treenivinkkejä ja rauhoittumisohjeita. Olin niin kiukkuinen, että en voinut enää jatkaa treeniä. Jos Iines olisi tehnyt pienenkin virheen, niin olisi suuttunut sille siitä aivan liikaa. Lähdettiin sitten jäähdyttelylenkille, ja Tuomas-parka sai kuulla kuinka surkea koira on ja kuinka surkea koirankouluttaja minä olen. Tuntuu vain itsestä niin turhauttavalta, kun on saanut yhden ongelman haltuun, niin tulee seuraava eteen. Iines ei enää rähjää remmissä, joten nyt voimme alkaa setviä tätä ongelmaa. Välillä mietin, että hakkaanko päätäni vain turhaan seinään ja yritän opettaa koiraa tilanteeseen, jossa se ei vain pysty toimimaan? Onko koirani todella hemmetin vaativa yksilö vai olenko minä vain niin huono, etten osaa opettaa sitä käyttäytymään siivosti? Eilen olin sillä mielellä (ja vielä nytkin hieman), että Iines Matkahuollon kyydissä Hannulle.

Oikeastihan minä tykkään tyhmästä raitaeläimestä ihan hirveästi. Iineksessä on paljon kaikkea hyvää mikä tekee siitä kivan treenikaverin. Sillä on saalisviettiä ja taistelutahtoa. Se syttyy leikkimiseen sekunnissa eikä sitä tarvitse innostaa repimään ja taistelemaan. Iines on sähäkkä pakkaus. Mutta nämä samat asiat aiheuttavat myös hankaluuksia. Iines on yhtä sähäkkä tapaus myös arkielämässä. Eilen pohdin, että olen taas lepsuillut sen kanssa. Juoksujen aikaan Iines tunki ja änki koko ajan lähelle, ja juoksujen jälkeen se on tehnyt sitä samaa. Täytyy taas ottaa tiukkistelukuuri (vai pitäisikö tämä olla elämäntapa?) koiran kanssa. Härski silakka pitää saada ruotuun.

Illasta oli pakko soittaa Raisalla ja valittaa koiran ärsyttävyydestä. Tuomakselle en enää jaksanut asiasta jupista, joten on hyvä, että voi jollekin jakaa tuskaansa. Koitin kovin kaupata Raisalle Iinestä, mutta olisin joutunut ottamaan vaihdokkaana Kujeen.. Voisin tietty ehdottaa, että ottaisin ennemmin Ruusan meille. Iines ja Kuje voisivat muuttaa jonnekin syrjäiselle metsäpalstalle, jossa ne voisivat rauhassa daijuilla.