Agituskaa

Pääsimme vihdoin ja viimein aloittamaan agilityn jälleen... Mutta emme kovin vauhdikkaissa merkeissä. Kun pääsin paikalla, saatoin vain todeta, että kurssi on meidän tasoomme aivan liian vaativa. Emme alkeiskurssilla olleet ehtineet käydä lainkaan niitä asioita, joita tällä kurssilla nyt tehtiin. Hoomoilaisena siellä sitten seisoskelin ja pällistelin, kun muut tekivät valsseja ja muita hienouksia. Olin elellyt siinä käsityksessä, ettei tämä kurssi olisi näin pitkälle edennyt, kun meille tätä alkeiskurssin jatkoksi tarjottiin.

Iineksen kanssa otimme sitten vain esteen yli hyppyä ja hallintaa. Iines keräili tasaisin väliajoin hyviä kierroksia, kun puolikkaassa hallissa oli meidän lisäksi treenaamassa neljä muuta koiraa ja toisella puolella hallia vielä kaksi. Mutta positiivista oli, ettei Iines räyhännyt vaikka yksi koira rähisi Iinekselle ja pari piti haukkukonserttia. Kerran Iines teki kyllä kummin murinan. Käskin luopumaan, Iines luopui, mutta päästi pienen mutinan ;)

Toivottavasti päästäisiin vaihtamaan ryhmää koska en usko, että saamme tästä kurssista paljon irti. Muut ovat niin paljon pidemmällä, että pystyvät he treenaaman itsenäisesti ja tästä sitten tulee Iinekselle häiriötä. Häiriötreeni on tietenkin hyvästä, mutta tuntuu turhauttavalta maksaa häiriötreenistä, kun haluaisi oppia agilityä. Minulla on koko ajan sellainen olo, että pitää olla silmät selässä. Pitää seurata omaa koiraa ja muita. Pk-treeneihin tottuneelle ihmisille tämä on vain liikaa vaadittu ;)

Hieman on nyt tuskainen olo, että miten meidän agilityn kanssa käy. Ärsyttävää, kun pääkaupunkiseudulla on niin vaikeaa päästä mihinkään seuraan. Haluaisin, että olisi selvät sävelet miten etenemme agilityssä.