Koiraneiti kunnostautuu

Maanantaina Iines pääsi treenailemaan luopumista irtiollessaan. Olimme sopineet Raisan kanssa tärskyt Luukin parkkikselle. Raisa ja Ruusa toimivat houkutuslintuina ja tavoitteena oli opettaa Iinekselle, että heidän luokseen ei mennä ilman lupaa. Iines oli aluksi hihnassa ja otettiin luopumista. Hetken päästä päästin Iineksen irti ja vahvistin pois-sanaa. Hyvin koiruus tajusi sanan myös ulkona eikä yrittänyt Raisan ja Ruusan luo. Kun R&R lähtivät juoksemaan meistä poispäin, Iineksen kiinnostus heräsi. Iines lähti polleana heidän perään ja minä sanoin sille pois. Iines ei kääntynyt, joten Raisa ruikkasi vesipullolla päähän. Toistettiin tämä kaksi kertaa ja sen jälkeen Raisa ja Ruusa saivat puuhastella aivan rauhassa, Iines ei yrittänyt heidän luokseen. Härski silakka olikin tällä kertaa maanmatonen.

Mukavaa, kun treeni onnistui näin hyvin. Nyt pitäisi vain löytää uusia treenikavereita tähän. Koirat eivät vain saisi olla liian provosoivia.

Kävimme vielä kimpassa lenkillä Halkolammella. Iines ei yrittänyt kukkoilla Kujeelle ollenkaan. Ei se siis aivan tappajakoiraksi ole ruvennut. Halkolammella ei ollut meidän lisäksi ketään muita. Otsalamppujen valossa metsässä näki hyvin ja koirat nauttivat, kun ei tarvinnut olla hihnanjatkona.

Tiistaina minulla oli harvinainen päivä. Olo oli niin kaamea, että en pystynyt lähtemään Iineksen kanssa lenkille vaan Tuomas vei Inkun ulkoilemaan. Pari ohitusta olivat lenkillä tehneet. Toisessa Iines oli keräillyt kierroksia, mutta ei räyhännyt. Skogsterin treenit jäivät väliin. Menemme ensi viikolla.

Keskiviikon vietin kotona sohvalla. Iineksestä ei ole päivällä seuraa. Kaveri nukkuu tyytyväisenä omassa häkissään. Välillä nosti hieman päätään ja taas nukkui. Päivällä käytiin ulkoilemassa ja sitten takaisin sohvalle.