On onni omistaa oma Iines

Tänään oli kyllä mukava päivä Iineksen kanssa. Kävimme ensiksi Halkolammella otsalampun valossa ulkoilemassa. Iines pinkoi aluksi pallon perässä ja nautti silmin nähden. Takaisin kun käpöteltiin, tuli meitä vastaan lenkkipolulla juoksija otsalamppu otsallaan. Iines ihmetteli valoilmiötä suuresti ja ei tainnut tajuta vasta, kuin kohdalla, että ihminenhän se oli. Ei mitään puhinoita tai pöhinöitä päästellyt, katseli vain lenkkeilijää ihmetyksen vallassa.

Halkolammelta matka jatkui Vihtiin Skogsterille treeniin. Kerroin Mialle kehittämästäni seuraamisongelmasta eli vasemmalle kaartamisestani.
Alussa Iines hieman katseli ympärilleen, mutta kun alettiin hommiin, Ii keskittyi hienosti. Pari edelliskertaahan se on kuikuillut tosi paljon ympärilleen tuolla. Seuraamista teimme niin, että kun koira lähti kaartamaan vasemmalla siirryin itse hieman oikealle, ja kun Iines korjasi oikeaan paikkaan, pysähdys > hyvä > jes > palkka. Palkkauksessa Mia sanoi, että voisin itse siirtyä vielä oikealla, kun avaan kainaloni ja pudotan palkan.
Olin yllättänyt, että Iines korjasi noin hienosti oikealle paikalle, kun siirryin. Palaset selvästi loksahtelevat Iineksen päässä paikoilleen hitaasti, mutta varmasti…

Seuraamisen lisäksi harjoittelimme luoksetuloa ja näytimme miten olemme edistyneet maahanmenossa tai oikeastaan maassa pysymisessä. Malttitreeniähän Iines tarvitsee paljon, mutta on se kehittynyt. Malttitreeniä alamme ottamaan nyt myös paikalla istumisessa. Mia sanoi, että minun kannattaa jättää Iinestä istumaan, kävellä vähän matkan päähän ja palata palkkaamaan.

Luoksetulo otettiin kerran lyhyemmältä matkalta ruokapalkalla. Ajattelin palkata Iinestä ruualla koska lelupalkalla se tulee niin kiihkeänä, ettei se tajua jarruttaa. Iineksestä on selvästi tullut ahne pieni elukka, koska se tuli yhtä vauhdilla ruuan kanssa. Pari kertaa otimme luoksetulon pidemmältä matkalta. Koira kaarsi oikealle, mutta vedin sen ruuan kanssa eteen oikealle paikalle. Tokalla kerralla elukka ei enää kaartanut niin pahasti. Syötin ruuat edessä ja kun siirsin kädet pois ja Iines otti katsekontaktin, vapautin ja se sai vielä patukan palkaksi.

Oli todella kivat treenit. Tein ajatustyötä ennen treeniä. Päätin, että meillä on Iineksen kanssa kivaa enkä ota tätä juttua liian vakavasti. Hyvä fiilis selvästi välittyi koiraan ja teki myös hienosti hommia. Mainio pieni koira :)

Koska Halkolammen lenkki jäi lyhyeksi, kävimme vielä kotimatkalla lenkillä Luukissa. Osa lenkistä käppäiltiin kävelyteitä ja osa pellolla. Iines pääsi leikkimään tennispallon kanssa. Välillä pallo hukkui hankeen, mutta sinnikkäästi Iines sen aina etsi. Vauhdilla se palautti pallon minun jalkoihini uuden heiton toivossa.