sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Remonttia, lenkkiä ja hieman tottista


Iineksen treenailu on jäänyt kuluvalla viikolla aikalailla minimiin eikä blogiinkaan ole paljon tullut juttua. Heti työpäivän jälkeen olemme suunnanneet uudella asunnolle remonttia tekemään. Iineksen kanssa olemme monesti kävelleet vanhalta kämpältä uudelle ja saatu sentään tehtyä kunnon lenkki.

Kämpillä olen koittanut pitää koiran poissa jaloista ja tieltä, välillä onnistuen ja välillä epäonnistuen. Pääasiassa on sujunut ihan hyvin, mutta yhden halogeenivalon koira onnistui kaatamaan. Olin tulossa ulos Iineksen huoneesta kantaen tikkaita. Osuin tikkailla koiraan, joka loikkasi alta pois. Samalla kietoutui lampun piuha piskin kaulan ympärille, ja lamppu meni vauhdilla Iineksen perässä nurin. Onneksi Iines ei ole herkkis tuollaisissa asioissa eikä saa moisesta traumoja. Halogeenivalo oli herkempi tapaus, kuin koira ja räsähti rikki.

Lenkillä Iines on taas ollut enemmän kierroksilla, äh ja voi. Luulen, että koira ottaa minusta kierroksia. Remontointi on ollut mukavaa, mutta otan paineita, kun en ehdi tekemään koiran kanssa tarpeeksi. Haluan, että se saa sentään kunnon lenkin päivittäin. Kimpassa olemme sitten kiehuneet. Ei hyvä. Nyt pitäisi saada omaan mieleen taas malttia ja rauhallisuutta niin koirakin olisi lungimpi.


Outi Hermiön tottissemma


Lauantaina skippasin remontit ja jätin Tuomaksen ja hänen isänsä ahkeroimaan. Itse suuntasin Piian kanssa Porvooseen Outi Hermiön tottisseminaariin. Olin reissussa kuunteluoppilaana, Iines jäi kotivahdiksi. Muistiinpanot olivat taas sarjassa sekavat, mutta tässä koostetta…

Leikkiminen
Esimerkkikoirakoita oli yhteensä 14. Ensimmäisten kanssa treenattiin leikkimistä. Outi ohjeisti, että koiran tulee olla leikkiessä aktiivinen ja aktiivisuutta on vahvistettava. Kahden lelun leikissä koiran annetaan voittaa lelu, ohjaaja ottaa heti uuden lelun ja kutsuu koiraa. Leikin voittaminen vahvistaa nuoren koiran itsetuntoa. Koiraa palkataan vain sen omasta aktiivisuudesta, väärästä aktiivisuudesta ei pidä palkata.

Palkka täytyy muistaa valita koiran mukaan. Jos ei leikkiminen ei ole koiralle paras palkka, käytä ruokaa.

Kahden lelun leikkiä pitää taas ottaa. Iineshän mielellään leikkii minun kanssani, mutta mielellään myös lähtee fiilisteleen lelun kanssa. Huomasin, että olen palkannut Iinestä väärästä aktiivisuudesta. Perusasennossa Iines menee välillä vinoon, jolloin minä siirryn ja koira korjaa asennon. Minun ei pitäisi siirtyä vaan vaatia koira korjaamaan asennon oikeaksi. Voin myös nätisti siirtää koiran oikealla paikalle. Koiralle ei pidä opettaa että itse korjaa vaan, että koira korjaa asennon oikeaksi.

Narupallon kanssa leikkimisestä tuli myös hyvä vinkki. Siinäkin pitää muistaa vahvistaa oikeasta käytöksestä eli siitä, kun koira tarttuu narupalloon. Jos koira tarttuu naruun, voi leikin ”pysäyttää” ja työntää pallon koiran suuhun.

Jännitteet
Outi käyttää itse jännitteitä treenatessaan. Jännitteiden opettamisen hän aloittaa pennulle, niin että aluksi hyvin ylikorostuneesti jännittää kroppansa ja pidättää hengitystä. Kun koira kiinnittää tähän huomion, se saa palkan. Jännite tehdään näin positiiviseksi. Kun koira oppii jännitteen merkityksen aloitetaan jaksotus eli käsky > jännite > koira keskittyy ja nostaa viettiä > liikkeelle. Jännitteitä voi käyttää esim. tempon vaihteluissa ja käännöksissä, merkkaamaan koiralle, että kohta tapahtuu jotain, pysy skarppina. Jännitteistä pitää muistaa palkata koiraa hyvin usein, ettei jännite menetä merkitystä.

Perusasento, seuraaminen, palkkaus

Perusasennossa on minun jatkossa muistettava oma suoruus. Minun ei pitäisi kumartua koiran päälle. Seuraamista voisi ottaa myös lennosta eikä aloittaa aina perusasennosta. Ruualla palkatessa pitää muistaa kiinnittää huomiota, että palkkaan vain aivan oman kropan läheltä eli siitä mihin koiran haluan.

Outi opettaa käskyn vasta, kun koira osaa asian. Hän haluaa, että koira yhdistää käskysanaan oikean mielentilan. Oikea mielentila > seuraa-käsky > palkka.

Edistämiseen saatiin toimiva vinkki, jota testasin heti kotona ja se toimi! Vinkki oli niinkin yksinkertainen, kuin että minä lähdin oikealla jalalla liikkeelle. Pysähtyminen taas tehdään vasemmalla jalalla.

Palkan ei aina ole tultava ohjaajalta. Koiran voi opettaa, että palkka on kauempana ja kun on tehnyt töitä, se saa mennä palkalle. Palkka voi olla myös jollakin muulla henkilöllä.
Palkkaa häivytetään vähitellen. Ohjaajalle siirtyminen treenistä kokeeseen tehdään näin myös helpommaksi. Luodaan varmuutta, että koira tekee hommat vaikka palkka ei olekaan omistajan treeniliivin taskussa.

Nouto
Noutoharjoituksia tehtiin seminaarissa aluksi leikittämällä koiraa kapulalla. Ohjaaja piti kapulasta keskeltä kiinni niin ettei koira päässyt puremaan kapulaan kiinni. Kun koira innokkaasti tavoitteli kapulaa, se sai voittaa sen. Kapulasta taistelua jatkettiin. Rauhavaiheen ajaksi koira vedettiin hihnasta lähelle. Jos mälvää, kielto ja suuta painettiin kiinni.

Ostin Iinekselle uuden kapulan ja ajattelin jälleen kerran alkaa noudon treenausta. Kotona olemme treenanneet yhdellä Iineksen lelulla pitoa ja se sujuu jo. Saa nähdä miten kapulan kanssa käy…

Pakotteet
Pakotteen jälkeen aina kun koira aktivoituu, se pitää palkita. Jos ei palkata, pakote alkaa aiheuttaa passiivisuutta.

Seisominen
Seisomisessa ajattelin alkaa käyttää Outin käskyä up. Se erottuu selkeästi istu ja maahan-käskyistä. Iineksellä ei kuitenkaan ole vielä niin hyvin iskostunut otsalohkoon seiso-käsky, joten sanan vaihtaminen tuskin tuottaa lisätyötä. Seisomisessa ajattelin hyödyntää naksua.
Pennulle Outi opettaa seisomisen ensimmäisenä. Kun pentu seuraa kättä, jossa on ruokaa, hän pysäyttää käden selkeästi ja työntää hieman taaksepäin kättä. Näin koiralle saa opetettua näyttävät pysäytykset. Luulen, että opetan Iinekselle käskyn ihan alusta tähän tyyliin. Naksuttelen ensiksi vain seisomisesta ja otan käskysanan vasta käyttöön, kun koira hiffaa jutun. Kun liike tulee varmemmaksi, ruvetaan vaatimaan katsekontaktia ennen naksautusta.

Piippaus
Outi oma mielipide oli, että osa piippauksesta on monesti ohjaajan aiheuttamaa ja osa koiran perimästä johtuvaa. Monella koiralla ruvetaan nostamaan viettiä liian aikaisessa vaiheessa ennen kuin koiran hermorakenne on kehittynyt riittävästi. Koira kehittyy vieteiltään 3 - 4 -vuotiaaksi. Pitää odottaa, että vietit ja hermorakenne ovat tasapainossa.

Jos nuori koira piippaa, sitä ei pidä vahvistaa eikä piippauksen tule johtaa mihinkään. Piippauksesta ohjaaja passivoituu. Onneksi Iineksellä ei ole ollut pahempi piippauksia. Olen kyllä huomannut, että koiraa kannata turhia hetsailla lelulla ennen tottista. Pelkkä patukan näkeminen nostaa koiraa jo.

Hermiön tottisseminaarista sai taas paljon apuja eteenpäin. Kirjasin ylös jo tulevien viikkojen treenisuunnitelmaa. Nyt vain itseä niskasta kiinni ja treenaamaan


  • päivittäin paikkamakuuta

  • perusasennossa askelsiirtymisiä eteen, taakse ja sivuille, että saadaan peppuun liikettä

  • noudon alkeet

  • seisominen > uusi käskysana up


Tukka pystyssä


Aamulla olimme ensimmäistä kertaa ATD:n hallilla treenaamassa. Mietin jo etukäteen mitä oikein tekisimme Iineksen kanssa siellä. Arvasin, että häiriötä olisi ihan kivasti ja koira keräilisi kierroksia. Joten päätin, että otetaan helppo treeni.
Otin Iineksen kahteen otteeseen treenaamaan ja ekalla kerralla oli meidän lisäksi neljä koiraa. Iineksellä oli koko irokeesi korvien välistä hännän tyveen pystyssä. Kierrokset tasaantuivat pikkuhiljaa ja tukka samalla. Palkkana oli ruokaa ja teimme hieman perusasentoa ja katsekontaktia. Kun koira ei enää keräillyt itseään niin paljon, se meni hetkeksi aikaa autoon. Tokalla kerralla meni paremmin. Hallissa oli vain Ossi-berni ja sain Piialta testiin keitettyä broilerisydäntä. Iines keskittyi paremmin. Otimme perusasennon lisäksi muutaman askeleen seuraamisia. Lähdin liikkeelle jälleen oikealla jalalla eikä Iines yrittänyt edistää eikä kaartaa vasemmalle.

Pitää nyt alkaa aktiivisesti käymään hallissa treenaamassa. Elukka on vieläkin todella häiriöherkkä ja vaatii vielä paljon totutusta.

Ei kommentteja: