Keskiviikkona reippailtiin uudelle kämpälle. Parit koirat ohiteltiin ja ihan jees sujui. Paremmin, kuin aiemmin tällä viikolla.
Iines auttaisi mielellään enemmän remontissa, kuin tarvitsisi. Koko ajan on pienen holskun pää siellä, missä sen ei pitäisi olla.
Remppa-Iines hommissa:
Iineksen lempivaihe remontoinnissa on kahvitauot. Intensiivinen tuijotus tuottaa monesti tulosta, ja viimeinen suupala päätyy koiran suuhun. Iines pelaa toisinaan varmaan päälle ja esittää temppujaan. Perusasentoon on hyvä hakeutua, kun siitä saa usein palkan.
Vesipulloilu on tosi kivaa. Harmi, kun pullon kanssa ei saa tulla sisälle.
Voisikohan kaapin kasauksessa auttaa?
Tänään oltiin Pienen koiruuden järjestämällä Saa katsoa ja koskea -kurssilla. Kerroin kurssin vetäjälle aluksi Iineksestä ja mihin haluan tällä kurssilla apua. Sitten otimme lyhyen treenin. Iines sai käydä hakemassa istuvilta ihmisiltä lihapullan palasia. Iineksestä tämä oli kovin jännää. Kummaa väkeä, kun tuolleen vaan istuvat ja tyrkyttävät ruokaa. Yksi täti oli muita epäilyttävämpi, ja sille piti sanoa pöh.
Ensi kerralla pitää raijata Tuomas mukaan. Iines on paljon reippaampi Tuomaksen kanssa, kuin minun. Minä jännitän näitä tilanteita enemmän, kuin Tuomas ja Iineshän vaistoaa sen.
Kurssilta ajeltiin uudelle kämpälle. Tuomas ja sähkömies olivat siellä hommissa ja Iinestä jurppi, kun se ei saanut suin päin syöksyä isäntää morjestamaan. Pikku-silakka onnistui, kuin onnistuikin viimein käydä moikkaamassa iskää vaikka lupaa ei ollut. Samalla tuli moikattua sähkömies, jolle koira ei sanonut mitään. Kiltisti antoi taputtaa päätään.
Tuomaksen asentaessa pistorasioita ja valonkatkaisijoita, me tytöt tottisteltiin hieman. Pepputreeni sujui hyvin. Vasemmalle käännökset onnistuvat nyt paremmin Leenan vinkin avulla. En sekoa itse enää ja tämä tietty helpottaa koiraa :) Hyödynsin eteisen käytävää luoksetuloon. Palkan jätimme yhdessä käytävän päähän ja vein koiran toiseen päähän odottamaan. Itse palasin palkan luo ja kävin seisomaan sen eteen. Luoksetulossa Iines kenotti välillä jompaan kumpaan suuntaan, ja näistä ei saanut palkkaa vaan otettiin uusiksi. Kun tuli hyvin suoraan, sai hakea palkkansa.
Illasta ajeltiin vielä Luukkiin metsälenkille. Fikkarin valossa näki juuri ja juuri minne polku kiemurteli. Onneksi oltiin koko pesue lenkillä. Yksin en pimeään metsään uskaltaisi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti