Juhannus

Juhannuksena tuli vuosi täyteen yhteiseloa Iineksen kanssa. Vauhdikasta on ollut enkä ole koiran hankkimista katunut. Iines on vallaton ja hauska pakkaus, jonka kanssa elo ei käy tylsäksi. Tietenkin kaikenlaista ärsyttävää ja kiukuttavaa viimeisestä vuodesta löytyy, mutta ajattelin unohtaa ne ja listata positiivisia asioita Iineksestä.

• Iines on aina onnellinen kun näkee meidät. Aamulla on kivaa, kun herätään kimpassa, miten mahtavaa onkaan nähdä kun tullaan töistä ja upeaa on kohdata kun on ollut poissa vain viisi minuuttia.
  
• Iines ei vanhoja muistele. Mukavaa on nähdä vaikka olisinkin kiukutellut.
  
• Treenikaveri vailla vertaa. Virtaa riittää ja intoa. Syttyy leluista ja tykkää leikkiä yhdessä. Saalisviettinen ja taistelutahtoinen.
  
• Ohittaa lenkillä todella hienosti ihmiset ja polkupyörät.
  
• Matkustaa hienosti bussissa ja junassa ja tietenkin autossa.
  
• Iltaisin on kiva katsella kimpassa telkkaria ja makoilla lattialla. Inkku tykkää kyhnöttää kyljessä kiinni.
  
• Aina valmiina toimintaan. Seurakoira sanan varsinaisessa merkityksessä.

Juhannus vietettiin mökkeillen kavereiden kanssa Mäntyharjulla.

Juhannuslelu numero yksi vinkui noin viisi minuuttia, mutta ihme ja kumma säilyi ehjänä jopa perjantaihin asti!

Ylpeä lelun omistaja

Iines seuraa tarkkana poikia, jotka ovat lähdössä kalaan.

Juhannusposeeraus

Renttu löysi jotain rantahietikosta

Lisäksi vielä pari kesäistä kuvaa.

Iines Vuolenkoskella

Jos puudelin katse voisi tappaa...