Perjantai-iltana tehtiin jälki mökillä. Pienimuotoisia kommunikaatiokatkoksia oli ollut minun ja jäljen tekijän välillä. Lopputuloksena liian lyhyt jälki, jolta ei meinannut oikein kepit nousta. Vika keppi jäi kokonaan metsään ja koira oli pihalla, että miten me nyt jälki kesken jätetään. Otin jäljen jälkeen vielä keppi-ilmaisun niin sai sitten Iines viimeisen ruokapurnukkansa. Lauantaina tein toisen jäljen. Eipä tainnut sujua sen paremmin. Jälkeen päin mietin, että kuiva ja pölyvä maa sekä kuuma ilma varmasti osaltaan vaikuttivat. Kummankin jäljen alussa oli kaksi purkkia + kepit, sitten kaksi kantta + keppi ja vikana pelkkä keppi. Perjantainen jälki kulki läheltä lauantaista enkä tätä ollut tajunnut. Iines ilmaisi sitten perjantailta metsään jääneen kepin... Tästä tietty palkka ja mielessä sadattelut omaa tumpeluuttaan. Kaikki kepit kumminkin löytyivät.
Sunnuntaina ei sitten enää tehty jälkeä. Sillä aikaa, kun me oltiin kirkossa lauantaina niin Iines oli onnistunut avaamaan kaksi ovea ja odotteli meitä mökin pihamaalla, kun tulimme mökille viemään autoa. Koira oli myös hieman pyöreämpi kuin normaalisti. Se oli sitten vetäissyt Wilhon parin päivät ruuat naamaansa. Ei sitten muu auttanut, kuin iskeä piski autoon ja toivoa ettei se räjähdä sillä aikaa, kun ollaan häissä. Onneksi päästiin käymään illalla mökillä ja Iines pääsi hieman jaloittelemaan. Illan aikana oli tullut oksennukset autoon. Yöllä rampattiin muutaman kerran pihalla, kun koiran vatsa toimi. Aamulla Iinestä vielä yökötti. Oli syönyt heinää ja se sitten tuli ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti