Tuntuu, että muiden koirien kohtaamisessa junnataan paikallaan. Varsinkin omassa pihapiirissä, kun nähdään muita niin Iines kerää aivan mahdottamat kierrokset. Eilen meni pari kohtaamista hienosti. Iines näki koirat, mutta kun kutsuin tuli mun luo. Tänä aamuna sitten Iines veti aivan överit, kun näki naapurin tiibetinspanielin. Ja mulla paloi hermo... Koira jäi luimien kotiin ja mä poljin kiukkuisena töihin.
Tuntuu, että aina kun mennään vähän eteenpäin, otetaankin hetikohta roimasti pakkia. Ohitustreeniä pitäisi saada ja paljon. Ja vielä niitä onnistuneita suorituksia. Nyt on kyllä sellainen fiilis, että en jaksaisi enää vääntää yhtään piskin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti